Hyppääminen päiväkotimaailmasta koulumaailmaan on iso muutos perheelle käytännön järjestelyiden muuttuessa. Päiväkotiin lapsen on voinut viedä ennen omien töiden alkua ja hakea niiden jälkeen. Monet päiväkodit ovat auki klo 6.30 – 17 välisen ajan. Kouluun mennessä tämä asia muuttuu. Onneksi kouluilla tai koulujen välittömässä läheisyydessä vaikkapa urheiluseuran järjestämänä on mahdollisuus tarjota aamu- ja iltapäivätoimintaa. Toiminta alkaa kuitenkin useimmiten vasta kello 8 ja päättyy kello 16. Entäpä kun vanhemman työt alkavat aamulla jo kello seitsemältä tai päättyvät iltapäivällä vasta viideltä? Vuorotyöntekijöiden lapsille on käsittääkseni saatavilla vielä kouluikäisenäkin päiväkotipalveluita, jotka on suunnattu nimenomaan vuorotyöntekijöiden lapsille. Niistä ei kuitenkaan ole apua silloin, jos vanhemman työaika on klo 7 – 15 tai klo 9 – 17.
Työsopimuslakiin perustuva oikeus osittaiseen hoitovapaaseen, kun perheessä on eka- tai tokaluokkalainen lapsi, voi olla yksi ratkaisu tähän asiaan. Osittaisen hoitovapaan myöntää työnantaja ja osittaista hoitorahaa voi saada Kelalta, jos keskimääräinen viikottainen työaika on korkeintaan 30 tuntia lapsen hoidon vuoksi. Käytännössä työaikajärjestelyissä ratkaisuna voi olla vaikkapa kuusituntiset työpäivät tai nelipäiväiset työviikot. Tämä kaikki riippuu toki siitä, millaista työtä tekee ja millaiseen sopimukseen asiasta työnantajan kanssa päätyy.
Kun esikoisemme aloitti koulun syksyllä 2007, teki mieheni paljon reissutyötä, joten olin arjessa usein yksin lasten kanssa. Pikkuveli oli silloin neljävuotias ja päivät päiväkodissa, koska itse olin töissä. Mieheni työmatkat saattoivat kestää jopa 16 päivää, jolloin luonnollisestikin kaikki lapsiin ja kotiin liittyvät asiat jäivät minun hoidettavakseni. Työmatkoilta palattuaan mieheni kävi ihan tavallisesti päivätyössä ilman mitään ylimääräisiä vapaita, joten silloinkin lasten hoitokuvioille oli ihan samanlainen tarve kuin muinakin aikoina. Koska meillä ei ollut arjessa käytettävänä esimerkiksi isovanhempien apua, oli arki rakennettava täysin sen varaan, että pystyin sitä yksin pyörittämään.
Esikoisen koulun aloitusta edeltävinä vuosina eräs kollegani oli tehnyt lyhennettyä työaikaa hänen lapsensa ollessa ensimmäisellä ja toisella luokalla koulussa. Tältä kollegalta alunperin sainkin tietää tästä mahdollisuudesta ja siitä, miten se meillä opettajilla oikein toimisi. Meillähän työtunnit ja esimerkiksi palkka määräytyy opetettavien tuntien ja/tai opetusvelvollisuuden (joka on eri opettajilla erilainen) mukaan, jolloin tämä Kelan määrittelemä 30 tunnin työviikko ei sellaisenaan toimi opettajien kohdalla ja siksi aiheuttaa hieman lisäselvitystyötä. Jos joku teistä lukijoista haluaa tietää tästä tarkemmin, niin minulle voi laittaa vaikka sähköpostia tai toki kommenttiosiossakin voi siitä kysyä. Koska se ei kuitenkaan koske kaikkia, en lähde sitä tässä tarkemmin avaamaan.
Esikoisen kohdalla parhaaksi vaihtoehdoksi osoittautui se, että vähensin opetettavien tuntieni määrää niin paljon, että pystyin varmuudella hoitamaan joka aamu kouluun viemisen ja joka iltapäivä sieltä hakemisen. Koska ekaluokkalaisen tuntimäärä oli silloin ja on myös nyt (riippuu tosin hieman kunnasta) 20 viikkotuntia ja koska opettajan työhön kuuluu myös pakollisia kokouksia ja yhteissuunnittelua, viikkotuntimääräni työpaikalla piti olla alle ekaluokkalaiseni tuntimäärän. Luonnollisesti siihen ei kuitenkaan sisältynyt koko työviikkoni työ, koska tunnit piti myös suunnitella, arvionnit piti tehdä jne jne. Jatkoinkin töiden tekemistä aina iltapäivisin tai iltaisin kotona. Jos mies ei ollut reissussa, tapasin lähteä töihin jo kuudelta aamulla, jolloin sain aamuisin hyvää lisäaikaa työnteolle, kaikkia valmistelutöitä kun ei voinut tehdä kotoa käsin. Toisinaan menin myös iltaisin tai viikonloppuisin takaisin koululle. Käytännössä olin siis koko ajan töissä, vaikka todellisuudessa työtuntimääräni oli normaalia pienempi ja sain luonnollisesti myös selvästi pienempää palkkaa. Luokanopettajan työssä on se ongelma, että vaikka opetustuntien määrä vähenisikin, ei sen kaiken muun työn määrä vähene samassa suhteessa.
Kaikesta huolimatta ekaluokkalaistamme ja perheemme arjen pyöritystä ajatellen tämä oli hyvä ratkaisu silloin. Tein siis yhä viisipäiväistä työviikkoa, mutta lyhyempiä päiviä. Tämän ratkaisun myötä myös silloinen kuopus pystyi olemaan päiväkodissa vain puolipäiväisenä eli maksimissaan viisi tuntia päivässä. Näin ollen hänen päiväkotimaksunsakin oli hieman pienempi kuin se olisi ollut kokopäiväisenä. (Tämä maininta siksi, että työajan lyhentäminen luonnollisesti laski myös tulojani.)
Kerrottakoon tähän myös se, että poikiemme matka alakoulusta kotiin on noin 4,5 kilometriä, jonka ekaluokkalaisen oli kuljettava joko bussilla tai omalla kyydityksellä. Hän ei voinut omatoimisesti kävellä tai pyöräillä tuota matkaa. Jos osittainen hoitovapaa kohdallani ei olisi ollut mahdollinen, ainoaksi vaihtoehdoksi olisi jäänyt esikoisen laittaminen koulun jälkeen iltapäiväkerhoon, mikä on ehdottomasti myös hyvä vaihtoehto ja monen perheen pelastus.
Kuten sanoin, iltapäiväkerho on monen perheen pelastus. Suurin osa ekaluokkalaisista on vielä liian pieniä olemaan yksin useita tunteja iltapäivisin kotona. Pelkästään jo matka koulusta kotiin voi olla liian vaarallinen tai vähintäänkin liian stressaava sekä lapsen että aikuisen näkökulmasta. Sen sijaan iltapäiväkerhossa on turvallisia aikuisia ja mukavaa tekemistä ikätovereiden kanssa. Siellä saa välipalan ja siellä on mahdollista tehdä läksyt valmiiksi ennen mahdollisia harrastuksia ja muuta ohjelmaa illalla vaikkapa perheen kanssa. Monelle lapselle iltapäiväkerho tuo luonnollisen jatkumon koulupäiviin ja luo ylipäätään selkeän struktuurin rytmittämään arkea.
Joillekin lapsille puolestaan pelkkä neljän tunnin pituinen koulupäivä saattaa jo sinänsä olla kuormittava ja hänelle parasta lepoa on päästä koulusta suoraan kotiin “olemaan rauhassa” ja palautumaan koulupäivästä. Luonnollisestikaan kaikilla perheillä ei ole mahdollisuutta tähän, mutta tämä osoittainen hoitovapaa voisi tuoda yhden lisämahdollisuuden ja tehdä iltapäivistä lyhyemmät.
Tein lyhennettyä työaikaa myös esikoisen toisena kouluvuonna. Silloin hän kuitenkin harjoitteli yhtenä tai kahtena päivänä viikossa koulun jälkeen bussilla kulkemista kotiin. Se oli hyvä ja sopiva pehmeä lasku seuraavaan vuoteen, jolloin hän joutui kulkemaan lähes kaikki koulumatkansa bussilla.
Itse olen ollut siltä osin onnellisessa asemassa, että kakkos- ja kolmospojan aloittaessa koulunsa, olin kotona äitiys/hoitovapaalla nuorempien kanssa. Kakkospoika opetteli heti alusta asti ekaluokkalaisena kulkemaan koulumatkat bussilla. Saattelin hänet kuitenkin aina aamulla bussille ja menin iltapäivisin vastaan niin kaun kuin hän sitä halusi. Luonnollisesti olin myös aina kotona odottamassa, kun hän tuli koulusta kotiin. Sama jatkui hänen toisena kouluvuotenaan. Seuraavan kerran menin töihin vasta silloin, kun isommat pojat olivat nelosella ja seiskalla. Töihinpaluuni ajoittui marraskuulle, jolloin pystyin vielä alkusyksyn olemaan kotona. Loppuvuosikin hoitui niin, että silloiset pikkupojat aloittivat päiväkodissa vasta tammikuussa. Kuopus syntyi sitten seuraavana syksynä, joten tuo työelämään paluuni olikin silloin vain vajaan vuoden mittainen.
Keskimmäisen pojan ensimmäisenä kouluvuonna olin vielä hoitovapaalla ja silloin kuljetin häntä koulumatkat. Hän puolestaan alkoi tokaluokalta lähtien kulkea itsenäisesti bussilla koulumatkat, koska silloin palasin useiden kotivuosieni jälkeen lopullisesti takaisin töihin. Samaan aikaan nelospoika aloitti eskarin ja kuopus meni päiväkotiin. Tokaluokkalainen tuli yleensä koulun jälkeen aina itsekseen tyhjään kotiin ja päivistä riippuen joutui odottamaan muita perheenjäseniä saapuvaksi tunnin pari. Noihin iltapäiviin olimme sopineet tietyt rutiinit ja toimintatavat, jotka sujuivat hänen kohdallaan hyvin.
Nelospoikamme alkoi heti alusta lähtien kulkea koulumatkat itsenäisesti bussilla. Mieheni oli toki aluksi ohjaamassa häntä koulun päässä ja ajoi sitten kodin päähän vastaanottamaan ja neuvomaan sitä osuutta. Yleensä tämä nelospoika ei juuri tuntia kauempaa joutunut kotona odottamaan jonkun veljen saapumista kotiin. (Onni on iso perhe ja monta isoveljelä! 😉 )Tiistaisin odotus oli hieman pidempi ja siitä tulikin hänen “Avara luonto” -päivänsä, jota hän aina odotti kovasti. Läksyjen ja välipalan jälkeen hänellä oli nimittäin lupa katsoa Avaraa luontoa. Monesti hän jopa harmitteli, kun sai olla kotona vain niin vähän aikaa yksin. Se siis sopi hyvin hänelle.
Kuopuksen koulun aloitukseen liittyviä asioita aloimme mieheni kanssa pohtia viime talvena. Mietimme ensin, josko tekisimme samalla lailla kuin esikoisen kohdalla eli lyhentäisin jokaista työpäivääni ollen kuitenkin töissä edelleen viitenä päivänä viikossa. Koska mieheni ei kuitenkaan enää tee samalla lailla reissutöitä kuin silloin esikoisen aikana ja pystyy esimerkiksi pääsääntöisesti viemään lapset aina aamulla kouluun (toki isommat menevät näin syksyllä jo itsekseen pyörällä), aloimme pohtia myös muita vaihtoehtoja. Itse olin moneen kertaan tuonut esille tuon haasteellisen puolen siinä aiemmassa osittaisessa työajassani eli sen, että vaikka opetustunteja oli paljon vähemmän, olin kuitenkin käytännössä koko ajan töissä. Lähdimmekin miettimään sitä vaihtoehtoa, että entäpä jos olisinkin kaikki perjantait kokonaan poissa töistä eli tekisin nelipäiväistä työviikkoa. Olisiko silloin töiden rajaaminen helpompaa? (No, en tiedä onko se sitä koskaan tässä työssä, mutta ajatuksena tuo tuntui hyvältä.) Koska mieheni pystyy myös hakemaan pojan koulusta muutamana päivänä viikossa, mahdollistaa se minulle niinä päivinä pidempään työpaikalla työn tekemisen, jolloin en joudu niin paljoa tuomaan töitä kotiin.
Luokanopettajan työssä ei toki ole täyttä varmuutta siitä, onnistuuko nelipäiväisen työviikon tekeminen, mutta tällä kertaa se onnistui ja olen siitä hyvin kiitollinen. Tämä ratkaisumme hyödyttää samalla koko perhettä ja siitä olen erityisen kiitollinen ja iloinen. Samalla sain vielä yhden kerran mahdollisuuden toteuttaa unelmaani kotiäitiydestä edes yhtenä päivänä viikossa yhden vuoden ajan.
Olisi mukava kuulla, millaisia ratkaisuja teillä muilla on tai on ollut koululaistenne aamuihin ja iltapäiviin.
Heippa, olen vasta hiljattain löytänyt blogisi. 😊 Koska meilläkin on esikoinen aloittanut nyt syksyllä koulun, ovat nämä koulun aloitukseen liittyvät postauksesi olleet oikein mielenkiintoisia ja hyödyllisiä.
Itse teen töitä neljänä päivänä viikossa 6 h 15 min/pvä. Koululaisemme on mukana aamu- ja iltapäivätoiminnassa, mutta vapaapäivänäni haen hänet heti koulupäivän päätyttyä. Vapaapäiväni on keskiviikko ja olen yllätyksekseni todennut sen oikein hyväksi valinnaksi. Näin viikosta ei tule niin raskas, kun saa keskellä viikkoa vähän hengähdettyä, sekä minä että lapset. Ainoa hieman harmillinen juttu on, että koululaisen viikottainen koululla iltapäivällä järjestettävä harrastus osuu juuri tuolle vapaapäivälleni ja toisen lapsen harrastuksen vuoksi en mielelläni muuttaisi tätä systeemiä. Eli vapaapäiväni on aikamoista kuskailua, kun koululaisen harrastus ei edes ala heti koulupäivän päättymisen jälkeen vaan vasta myöhemmin iltapäivällä. Olen myös miettinyt siirtymistä viisipäiväiseen viikkoon vielä lyhyemmillä päivittäisillä työajoilla, mutta jos koululainen viihtyy iltapäivätoiminnassa kavereiden kanssa, pitäydyn nykyisessä järjestelyssä.
Oikein mukavia koulupäiviä teidänkin uudelle koululaiselle!
Kiva, kun olet löytänyt blogiini ja kiitos kommentistasi! Mukava kuulla, että tästä postaussarjasta on ollut iloa ja hyötyä monelle. Vielä olisi tulossa ainakin kaksi osaa, ehkäpä myöhemmin vielä lisää. On ollut myös kiva kuulla muiden tapoja järjestää arki toimivaksi. Täytyy sanoa, että yhtenä vaihtoehtona mietin itsekin tuota keskiviikkovapaata, mutta tietyistä syistä päädyin lopulta perjantaihin. Uskon, että keskiviikko on oikein hyvä vaihtoehto ja toimii juurikin noin, kuten sanoit. Mukava hengähdystauko keskelle viikkoa. Samalla tavalla toimittiin yhden poikamme kanssa aikoinaan, kun päiväkoti oli painotuksen vuoksi pakko aloittaa jo viisivuotiaana. Silloin hänellä oli aina keskiviikot vapaana ja usko tai älä, juuri niihin iltapäiviin osui päiväkodilla järjestettävä harrastustoiminta, joten kuitenkin meni kuskailuksi. Kiitos toivotuksista, samoin teille!
Hei!
Tein itse noin kymmenen vuotta nelipäiväistä työviikkoa pitäen juurikin perjantait vapaana ja se oli aivan mahtava ratkaisu. Mieheni reissaa normioloissa paljon työmatkoilla eivätkä isovanhemmat ole pystyneet koskaan auttamaan arjen pyörittämisessä. Tämä ratkaisu helpotti perheemme arkea suuresti ja nautin siitä.
Muutoin lapsemme ovat olleet iltapäiväkerhossa koululla ja sekin on hieno juttu, ei tarvitse olla yksin kotona pitkää iltapäivää.
Hyvää syksyä perheellesi ja nauti perjantaivapaista!
Kiitos kommentistasi ja kiva kuulla, miten te olette aikoinaan helpottaneet arjen kulkua. Sanoinkin juuri miehelleni, että jo nyt tuntuu siltä, että näin voisi jatkaa pidempäänkin. Omassa työssäni se ei välttämättä kuitenkaan tule onnistumaan. Kiitos amoin hyvää syksyä myös sinulle ja perheellesi! Lupaan ehdottomasti nauttia perjantaivapaistani. Näin alkuun ne ovat täyttyneet monista pakollisista menoista, kuten omasta vuotuisesta hammastarkastuksestani, mutta eiköhän nekin menot pian tasaannu.