Niin ne koulut sitten alkoivat ja meidänkin perheen ekaluokkalainen pääsi aloittamaan oman opintiensä. Nämä kuvat olen ottanut jo noin viikkoa ennen koulunaloitusta, mutta en vain ehtinyt tehdä enempää Ekaluokkalainen-sarjan postauksia ennen tuota h-hetkeä.
Penaalin löysimme Suomalaisesta kirjakaupasta. Isoveljillä on samanlaiset penaalit nallekarhulla vihreänä ja jääkarhulle löysimme täksi vuodeksi saman penaalin punaisena.
Koska Suomessa peruskoulu on maksuton, koulusta saa kaikki tarvittavat välineet. Olen kuitenkin tavannut ostaa pojille tietyt perusvälineet, joita ovat sitten voineet käyttää ainakin läksyjen teossa. Kuten olen kertonut, poikien koulupöydät kynäpurkkeineen ovat yläkerrassa, mutta ainakin ensimmäisinä kouluvuosina meillä on tehty läksyt aina alakerrassa, jolloin on ollut helppo ottaa repusta yhdessä läksykirjojen kanssa myös siellä oleva penaali. Näin on helposti ollut kaikki tarpeellinen saatavilla.
Jokaisen lapsen oma opettaja ohjeistaa varmasti myös näiden omien koulutarvikkeiden tuomisessa kouluun. Yhden poikamme opettaja esimerkiksi kielsi kokonaan omien tarvikkeiden ja penaalin tuomisen kouluun. Syynkin ymmärrän. Samasta syystä muut pyytävät tuomaan vain perustarvikkeita ilman mitään ylimääräisiä “leluja”. Tosin kokemuksesta tiedän, että leluja saa kyllä tehtyä niistä ihan tavallisistakin koulutarvikkeista, kuten kynistä ja kumeista. Kokemus kertoo myös sen, että parhaita kyniä ja kumeja ovat ulkonäöllisesti ne kaikkein tylsimmät. Samalla ne myös motivoivat käyttämään niitä niiden ensisijaiseen tarkoitukseensa.
Olen todennut parhaiksi peruslyijykyniksi nämä Staedtlerin siniset kynät, joita saa eri kovuuksilla. HB-lyijy on hyvä peruslyijy eli sellainen keskikova. Vaaleansiniset saman merkin sormikololliset lyijykynät on ostettu Citymarketista. Tänä vuonna siellä olikin näitä kyniä kokonainen telineellinen ja suuri värikirjollinen. Ostin jopa itselleni muutaman, kun löysin niin kauniissa väreissä. Näihin sormikolollisiin kyniin on myös merkitty R tai L oikean kätisyyden valitsemiseksi. Vasenkätisille en tosin tainnut nähdä kuin yhden värin, mutta hienoa, että tällainen asia on huomioitu. Se nimittäin helpottaa oikean kynäotteen löytämistä ja käyttöä. Pienellä lapsella hieman paksumpi kynä on yleensä parempi. Ajattelen, että sellainen voi olla sitten koulussa, jos opettaja on päätynyt siihen ratkaisuun. Koulujen tarvikebudjetit eivät ole järin suuria, joten monesti joutuu tekemään valintoja sen perusteella, miten rahat riittävät, että saa kaiken tarvittavan ostettua.
Kirjakaupassa oli jäljellä vain yksi 20cm:n viivotin, joten ostimme sitten Citymarketista pojille tällaiset 17cm:n viivottimet. Niitä löytyi sopivasti Tupu-, Hupu-, Lupu-värikirjossa. Mapedin isompi pyyhekumi on myös Citymarketista, joskin samoja kumeja myytin myös kirjakaupassa.
Näitä samoja kahdella eri teroituskololla varustettuja säiliöteroittimia olemme ostaneet jo vuosia kirjakaupasta. Tänä vuonna ostin pojille terottimet jo hyvissä ajoin, koska ne ovat yleensä ehtineet loppua ennen meidän varsinaista koulutarvikeostospäivää. Itse asiassa nallekarhupoika huomasikin, että tänä vuonna ei olisi ollut enää tätä kuopuksen suosimaa sinistä väriä jäljellä silloin, kun olimme ostoksilla. Käytän myös itse näitä samoja teroittimia, mutta sinisen värin puuttumisen vuoksi jouduin tänä vuonna turvautumaan vihreään ja keltaiseen. Ostin ne siis itselleni töihin.
Ehkäpä hieman yllättäen tänä vuonna ei löytynytkään enää Suomalaisesta kirjakaupasta paksuja puuvärejä. Viime vuonna jo kävi niin, että 12 puuvärin paketit olivat loppuneet ja jouduin ostamaan pojille 18 värin pakkaukset. Nyt ei sitten ollut enää niitäkään. Myyjä tarkisti heidän valikoimansa ja totesi, etteivät nuo paksut puuvärit enää edes kuulu heidän valikoimiinsa. Nämä Mapedin jumbokokoiset puuvärit löysimme sitten onneksi Akateemisesta kirjakaupasta. Toivottavasti ne ovat yhtä hyvät käytössä kuin aiemmatkin värikynät.
Nimikoin muuten sekä poikien tavalliset lyijykynät että nämä puuvärit Polarn och Pyretin merkkaustussilla kirjoittamalla kynien yläosaan lapsen etunimen. Tummissa kynissä musta tussi ei toki näy, joten niihin kirjoitin hopeatussilla. Viivoittimiin, teroittimiin, isompien poikien lyijytäytekyniin, pyyhekumeihin ja penaaleihin kiinnitimme Tarramonsterin nimikointitarrat.
Bicin pienemmät pyyhekumit on ostettu Citymarketista. Niitä ostin muutaman paketin myös “talven varalle pöllöpussiin”.
Kuopus sai serkkujen perheeltä koulunaloituslahjaksi jalkapalloavaimenperän. Avain kiinnitettiin repun sisällä olevaan avaimelle tarkoitettuun lenksuun, joka on vielä hyvässä tallessa erillisen vetoketjullisen sisätaskun sisällä. Kuvassa näkyvä lompakko on veljen oma, koska emme olleet ennen näiden kuvien ostamista vielä ostaneet kuopukselle omaa. Lompakkoa ei suinkaan tarvita kouluun rahaa varten, vaan sinne laitetaan bussikortti ja tämä lompakon päällä näkyvä uunituore ja ihan oma kirjastokortti.
Ostin varmuuden vuoksi pikkupojille koulureppuun kulmalukkokansiot tärkeiden papereiden kuljettamista varten, vaikka tiesin, että joskus opettaja on sellaiset tilannut luokalleen. Kuopus saikin sitten koulusta erillisen kulmalukkokansion, joten tämä jätettiin muskarikäyttöön.
Lämpimiä päiviä varten tarvitaan juomapullo. Pitää kuitenkin muistaa, että vuotaessaan juomapullo kastelee koko repun sisällön. Tästä syystä olen opettanut pojille laittamaan vesipullonsa vielä erilliseen kunnolla suljettavaan muovipussiin.
Reppuun pakattiin myös nenäliinapaketti ja varasukat. Voit lukea tästä aikaisemmasta Kouluun-postauksesta, miksi näin tehtiin. Tuosta samaisesta postauksesta löytyy muutenkin tarkemmin selitettynä ja kuvailtuna koulurepun sisältöä. Siitä syystä en tähän postaukseen niin tarkasti asioita kertonut.
Ensimmäisenä koulupäivänä ekaluokkalaisen mukaan kouluun lähti myös hänen eskarivuonna joululahjaksi saamansa rannekello. Vielä pitää löytää mieluisa heijastin reppuun roikkuvaksi ennen niitä pimeitä kouluaamuja.
Koululaisen ulkovaatteita kuvatessani kiinnitin huomiota siihen, miten hyvin takissa ja ulkohousuissa oli jo valmiiksi integroituna heijastinnauhoja. Niitä löytyy myös joistakin hanskoista, kengistä ja pipoista. Todella hyvä asia!
Lopuksi vielä kuva “pöllöpussista” tai kahdesta. Näihin pusseihin laitan aina ylimääräiset kynät, kumit ja lyijyt odottamaan tarvitsijaansa. Olen pyytänyt poikia heittämään aina liian lyhyet kynät roskiin ja hakemaan sitten uuden tilalle täältä pöllöpussista. Tarvittaessa täydennän pöllöpussin sisältöä kouluvuoden aikana.
PS. Jokainen pakkasi reppuunsa (erilliseen pieneen vetoketjulliseen lokeroon) muutaman varakynän ja kumin, jos joskus sattuisi käymään niin, että penaali olisi jäänyt kotiin.
Hei! Kiva aihe! Meillä on pojilla hyvin samankaltaiset varusteet koulussa. Kynän terottimien osalta olen pyrkinyt löytämään mallin, jossa läppä estää teroitusroskaa tulemasta reiästä penaaliin tai laittanut teroittimen penaalissa vielä erilliseen minigrip-mini-pussiin. Omat puuvärikynät penaalissa ovat olleet tarpeelliset mm. eka-toka-luokkalaisten matematiikan tehtävien teossa. Varakynä ja -kumi repun sisätaskussa ovat usein olleet penaalin unohtuessa tarpeen. Olen huomannut ns. vararepun (erittäin kevyt pieneen pakkautuva reppu, myydään retkeilykaupoissa) toimivaksi uimatavaroille ja jumppavaatteille. Suosittelen märälle pyyhkeelle ja uima-asulle ns. kuivapussia, joita löytyy mm. uinti/ ja retkeilyliikkeiden valikoimista. Pyyhkeinä olemme tavanneet käyttää melko pieniä mikrokuitupyyhkeitä (retkeilykaupoista, XXL), jotka pakkautuvat pieneen tilaan ja ovat kevyitä ja nopeasti kuivuvia. Uimalasit ovat mielestäni välttämättömyys, jotta uimatekniikka kehittyisi heti alusta oikeaksi. Sisälenkkareita emme ole vielä 1-3-luokkalaisille pakanneet liikuntatunneille mukaan.
Kiitos kommentistasi ja erityisesti noista retkeilyvarustevinkeistä! Ne ovat minulle hieman vieraampia. Varmaan tuossa aiemmassa “Kouluun”-postauksessa kerroin myös meidän poikien käyttävän purkkiteroittimen pakkaamisessa erillistä miniminigrip-pussia ja myös noista varakynistä. Hyvä vinkki tuo läpällinen teroitin. Olen samaa mieltä myös noista uimalaseista. Meillä pojat ihan itsekin haluavat aina uimalasit käyttöönsä. Sisälenkkareita usein toivotaan koulustakin vasta alakoulun ylemmillä luokilla. Harrastusten vuoksi meillä on ollut niitä käytössä jo melko pienistä koista lähtien. Mukavaa viikonloppua sinulle ja perheellesi!