Tämä kuva on kolmen vuoden takaa, jolloin jääkarhupoika aloitti koulun. Kuva on otettu koulun alkua edeltävältä illalta.
Tapaan lukea aina uusille ekaluokkalaisilleni ensimmäisenä koulupäivänä kirjan Mikko Mallikas menee kouluun. Tuon saman kirjan olen sitten lukenut myös omille ekaluokkalaisille lapsilleni, mutta jo edellisenä iltana ennen koulun alkua.
Kirjassa Mikon isä yrittää lohduttaa Mikkoa, että kaikkia maan ekaluokkalaisia jännittää illalla eivätkä he saa unta. Ensimmäisenä koulupäivänä paljastuukin, että loppujen lopuksi kaikkein eniten jännitti opettajaa. Jännityksen vallassa oleva Mikko käyttäytyi aivan eri tavoin kuin tavallinen Mikko. Hän nimittäin totteli isää ja teki kaikki asiat ilman muistuttamista, kuten pesi kätensä ja laittoi tavaransa paikoilleen. Kun jännitys oli lauennut, kaikuivat isän pyynnöt jälleen kuin kuuroille korville.
Pekka Töpöhäntä käy koulua on myös melko nopeasti luettava kuvakirja. Sen juoni on tyypillinen Pekka Töpöhäntä -kirjojen juoni. Monni yrittää saada Pekan naurunalaiseksi perustamalla koulun ja antamalla Pekalle vaikeampia tehtäviä kuin muille tai vaikkapa näyttämään laskutehtävän vastauksen hännällään. Lopulta Monni saa kuitenkin pitkän nenän ja Pekasta tulee tuon kellarikoulun opettaja. Töpöhäntien avulla on luontevaa käsitellä hyvää ja pahaa sekä ihan oikeaa kiusaamistakin, jota maailmassa esiintyy. Lapset eläytyvät yleensä helposti kirjan henkilöihin ja erityisesti eläinhahmoihin. Tästä syystä myös erilaisten tunteiden nimeäminen ja niistä puhuminen sopivat hyvin tämän kirjan yhteyteen. Samoin keskustelut siitä, mitä Monni teki väärin ja pohdinnat mikä sai hänet toimimaan niin. Miten Monnia voisi auttaa ja millaisia ratkaisuja Pekan tilanteeseen olisi.
Taskullinen suukkoja on kirja koulunsa aloittavasta Matiaksesta, jota kovasti jännittää mennä kouluun. Äiti keksii antaa hänelle taskullisen suukkoja. Matias voi aina tarvittaessa työntää kätensä taskuun, ottaa sieltä yhden äidin antamista suukoista ja painaa sen poskelleen. Heti tulee parempi olo. Näin Matias toimiikin koulupäivän aikana etenkin epävarmoissa tilanteissa. Hän myös kokee itsensä aluksi yksinäiseksi, mutta lopulta ystävystyy Sannin kanssa, jolloin suukkoja ei enää tarvita (takkikin vaihtui matkan varrella). Kuvassa näkyvä kirja on lainattu kirjastosta. Etsinnöistäni huolimatta en ole onnistunut löytämään sitä omakseni. Saa vinkata, jos löydät tämän jostakin.
Nopolan sisarusten Heinähattu ja Vilttitossu -sarjan kirja Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen saa luokan – ja ne kotisohvalla istuvat lapset – räjähtelemään naurustalukuisia kertoja, kun Heinähatun opettaja Annukka Pylkkänen muuttuu Vilttitossun suussa Pyllykkä Ankkaseksi. Taattua huumoria ekaluokkalaisten keskuudessa. Vilttitossun mielestä on epäreilua, että hän ei pääse kouluun, ainoastaan Heinähattu. Niinpä Vilttitossu keksii juonen huijata siskoaan ja päästä hänen asemastaan kouluun ja vieläpä onkiretkelle. Opettaja ja luokkatoverit ihmettelevät suurta muutosta “Heinähatun” käyttäytymisessä.
Tuula Kallioniemen Konsta-sarja alkaa jo kaksi kirjaa ennen tätä ekaluokkalaisille suunnattua Konsta, eka A:ta. Olen lukenut sen kaikille ekaluokkalaisilleni vuodesta 2006 lähtien eli siitä lähtien, kun kirja julkaistiin. Kirjasarja etenee kouluvuosi kouluvuodelta, joten tänään pakkasin työlaukkuuni Konsta, tokaluokkalainen -kirjan.
Konsta, eka A:n olen lukenut myös kaikille omille lapsilleni ja juuri viikonloppuna saimme sen kuopuksen kanssa päätökseen. Vaikka olen lukenut kirjan jo kymmenkunta kertaa, en ole siihen kyllästynyt. Kirja kuvaa ekaluokkalaisten arkea mielestäni melko realistisesti yrittämättä tehdä siitä mitenkään yltiöhumoristista tai yltiö-yhtäänmitään.
Lasse, ekaluokkalainen -kirjan luin ykkösilleni ennen Konsta-sarjan olemassaoloa. Nyt en olekaan vuosiin lukenut Lasse-kirjoja ja mietinkin, josko lukisin tämän kuopukselle. Tämän sarjan kirjoista minulle tulee aina mieleen yksi sijaisuuskokemus opettajaopintojeni loppuajoilta. Minua soitettiin aamulla sijaiseksi eräälle helsinkiläiselle koululle, kolmanteen luokkaan. Kuten tiedätte, sijaisen astuessa luokkaan, koittaa osalle oppilaista “vapaus”. Yhtenä hyvänä keinona oli aloittaa lukemaan kirjaa oppilaille. Kiireisen lähtöni vuoksi en ollut napannut kotoa mukaan kirjaan, mutta luotin siihen, että jokaisella luokanopettajalla on aina kesken jonkun kirjan lukeminen. Kysyin oppilailta, onko opettaja lukenut heille jotakin kirjaa. Ei kuulemma ollut mitään kirjaa kesken. Opettajan pöydän viereisestä kirjahyllystä katseeni osui yhteen Lasse-kirjaan (en enää muista mikä tarkalleen) ja aloin lukemaan sitä. Luokka hiljentyi kuuntelemaan, mutta törmäsinkin hieman yllättävään ongelmaan. Kirjan teksti nimittäin alkoi muuttua melko härskiksi ja aikalailla sopimattomaksi lukea ääneen vieraille lapsille. Niinpä yritin aina silmäillä tekstiä hieman eteenpäin ja muuttaa joitakin sanoja. Se oli kieltämättä hieman haastavaa, koska en tiennyt miten kirja tulisi etenemään. Jotenkin siitä selvittiin ja luokka pysyi loppupäivän aisoissa. Joskin eräs oppilaista ihmetteli, miten voin tietää hänen nimensä. Niinpä. Siinä olikin sitten se toinen valttikorttini sijaisena. Opin nimittäin oppilaiden nimet aina tosi nopeasti. Viestini siis kuuluu, että kannattaa vähintäänkin aina silmäillä kirjan tekstiä ennen kuin ryhtyy lukemaan ääneen Lasse-kirjoja.
Richard Scarryn ja Mauri Kunnaksen kouluaiheiset kuvakirjat sopivat myös hyvin ääneenluottavaksi lapselle/lapsille. Kun lapsi oppii itse lukemaan, hän voi osallistua yhteisiin lukuhetkiin vanhemman kanssa lukemalla vaikkapa tietyn määrän sanoja jokaiselta aikueamalta. Silloin hän saa paitsi hyvää harjoitusta, niin myös tunteen ja kokemuksen siitä, että hän on osannut itse lukea. Koska aikuinen kuitenkin yhä lukee suurimman osan tekstistä/sanoista, ei lapsi ehdi turhautua hitaaseen lukemiseensa, vaan saa ilmoita myös kuulemastaan. Tällaisia yhteisiä lukuhetkiä suosittelen alakouluikäisille lapsille ja vanhemmille. Ennen kuin huomaattekaan, lapsi menee kirjan kanssa illalla nukkumaan ja sieltä alkaa kuuluu lukemisen ääniä. 😉
Monissa Astrid Lindgrenin kirjoissa lapset käyvät koulua. Tässä muutama esimerkki sellaisista kirjoista. Lauren Childin kuvittama uudempi versio Peppi Pitkätossusta (joskin sekin jo vuosia vanha) on mielenkiintoista vaihtelua perinteiselle Pepille. Sama kirja, mutta hieman eri käännös ja kuvat ovat lasten mielestä kiinnostavia.
Tämän kiinnostavan kirjasen Ensimmäinen koulupäivä tilasin suoraan Lasten Keskuksesta. Kirjan tekijöistä Mervi Wäre on minulle tuttu useiden aapisten tekijänä. Hän onkin todellinen ekaluokkalaisen ja koulun aloituksen asiantuntija. Tämä kirja odottaa meillä vielä lukemista, joten en osaa tästä sen tarkemmin kertoa. Luin kuitenkin kirjan lopussa olevat tekstit, jotka oli tarkoitettu vinkeiksi vanhemmille, joiden lapsi aloittaa koulun ensimmäisellä luokalla. Hyviä ja lukemisen arvoisia vinkkejä.
Toinen uusi kirjatuttavuus on tämä koulutarvikeostoksilla kuopukselle ostamamme Ekaluokkalaisen kirja, joka myös odottaa vielä lukemista. Olen kuitenkin kuullut siitä paljon kehuja. Kirjan lopusta löytyy “Tulevan ekaluokkalaisen muistilista”. Kirjaa myytiin melko isolla hintahaitarilla ja yksi edullisimmista hinnoista löytyi tällä kertaa Suomalaisesta kirjakaupasta. Samasta paikasta, samaisilla ostoksilla käydessämme, ostimme myös ensimmäisestä koulupäivästä kertovan paksuhkon kuvakirjan Liisa ensimmäinen koulupäivä. Meillä on siis tiedossa vielä useampikin yhteinen lukuhetki.
Tämän viimeisen pinollisen kouluaiheisia kuvakirjoja lainasimme kirjastosta samalla, kun kävimme hakemassa kuopukselle oman kirjastokortin. Vinkkinä siis myös kaikille muillekin ekaluokkalaisten vanhemmille, että viimeistään tässä vaiheessa kannattaa hankkia lapselle oma kirjastokortti. Meidän kaupungissa lapset käyttävät samaa kirjastokorttia myös koulun kirjastossa.
Löytyisikö sinulta kenties vielä lisää kirjavinkkejä liittyen ekaluokkalaisiin ja koulun aloitukseen? Niitä voi mielellään käydä lisäämässä kommenttikenttään kaikkien lukijoiden iloksi.