Saatesanat postaussarjaan:
Tämän postaussarjan vinkit pohjautuvat omiin kokemuksiin viiden pojan äitinä ja useamman ekaluokan opettajana. Valmistuin luokanopettajaksi keväällä 1999, jolloin olin jo töissä elämäni ensimmäisessä ekaluokassa. Se oli luonnollinen jatkumo ekaluokassa tekemälleni päättöharjoittelulle. Alunperin minusta ei edes pitänyt tulla alkuopettajaa – puhumattakaan erityisopettajaa – mutta niin kuitenkin pääsi käymään. Päättöharjoitteluluokan lehtori oli todella ammattitaitoinen opettaja ja osasi jakaa meille pian valmistuville luokanopettajille loistavat eväät erityisesti erityttämiseen pikkuoppilaiden kanssa työskennellessä. Uskonpa, että juuri tuo kylvötyö johti lopulta myös siihen, että opiskelin myöhemmin vielä erityisluokanopettajaksi.
Sittemmin olen aloittanut uuden ekaluokan kanssa vielä syksyllä 2001, 2006, 2017 ja 2020 eli viime syksynä. Kaksi viimeisintä kertaa työni muuttui luokanopettajan työstä erityisluokanopettajan työksi. Välissä olevina vuosina olen ollut opettajana useamman kerran myös toisella ja kolmannella luokalla sekä luonnollisesti myös äitiys- ja hoitovapailla omien lasteni kanssa.
Haluan korostaa sitä, että omasta useamman lapsen äidin ja useamman vuoden ekaluokan opettajan kokemuksestani huolimatta jakamani vinkit eivät tietenkään ole mikään absoluuttinen totuus, vaan ehkäpä ennemminkin jonkinlainen lähtökohta, josta kukin perhe voi muokata vinkit itselleen sopiviksi. Lisäksi jokaisella opettajalla on omat ohjeet ja neuvot koulun aloitukseen, jotka ohittavat näissä postauksissa jakamani.
Lisäksi: Peruskoulu on lähtökohtaisesti maksutonta, joten monet postaussarjan tarvikkeet eivät kuulu välttämättömien ostosten listalle tai ne ovat harkinnanvaraisia. Pyrin kuitenkin perustelemaan, miksi jokin tarvike on mielestäni tarpeen tai vastaavasti ei ole tarpeen. Mielelläni kuulisin myös teidän lukijoiden ajatuksia ja kokemuksia näistä asioista. Samalla muutkin lukijat voivat saada hyviä vinkkejä.
Päätin aloittaa postaussarjani sopivan koulurepun valinnalla, sillä se lienee tärkein yksittäinen kodin hankinta tulevalle koululaiselleen.
Kuopuksen koulurepuksi valikoitui neljän isoveljensä tavoin Haglöfsin reppu. Täytyy sanoa, että emme kyllä juuri muita vaihtoehtoja edes tutkineet, koska useamman aiemman kokemuksin turvin luotto tähän reppumerkkiin oli lähes aukoton. Lähes-sanaa käytän, koska muutama, lähinnä kulumiseen liittyvä, pulma on ollut näissäkin repuissa. Kerron niistä postauksen aikana.
Isoveljillä on/on ollut ensimmäisenä koulureppunaan Haglöfsin Tight -reppu koossa medium. Tuosta kyseisestä mallista ei kuitenkaan löytynyt kuopukselle mieluista väriä, mikä toi lisähaasteen repun valinnalle. Kuopus toivoi sinistä reppua, mutta tämän hetken Tighteissa tehostevärivaihtoehtoina olivat musta, vihreä, punainen, keltainen ja beige (sand). Noista vaihtoehdoista kuopus olisi valinnut beigen, mutta koska ykköstoiveena oli sininen reppu, päätimme vielä yrittää löytää mieleisen.
Olimme jo tilaamassa tuota beigeä reppua, kunnes tärppäsi ja löysimme Tightia vastaavan Haglöfsin Malung -repun ja vieläpä puoleen hintaan. Tightin medium-koon reppu on tilavuudeltaan 20 litraa ja large-koon reppu 25 litraa. Koska Malung-reppu oli tilavuudeltaan 25-litrainen, arvelimme sen olevan large-kokoa ja silloin liian suuri ekaluokkalaiselle. Mieheni kuitenkin keksi verrata reppumallien mittoja toisiinsa ja yllättäen kävikin niin, että repun korkeus vastaa medium-kokoa ja tuo lisätilavuus onkin syvyydessä. Se puolestaan ei haittaa käytössä. Toki varmasti monelle ekaluokkalaiselle fyysiseltä kooltaan sopivin reppu olisi small-kokoinen, mutta kokemukseni mukaan se jää auttamatta liian pieneksi. Meillä on yksi Haglöfsin Tight-reppu koossa small, joka oli jääkarhupojalla esikoulureppuna, mutta jota on sen jälkeen käytetty koulussakin esimerkiksi retkipäivinä, jolloin on riittänyt pienempikin reppu.
Meidän ekaluokkalaisen pituus on noin 125cm ja tämä reppu vaikuttaa hänelle ihan passelilta. Eräs pojistamme oli koulun alkaessa hieman lyhyempi, mutta niin vain hänkin otti selkäänsä Tightin repun koossa medium eikä reppu roikkunut maassa, kun hihnat säädettiin hänelle sopiviksi. Oman kokemukseni mukaan lapsille valitaan ennemminkin liian pieniä kuin liian suuria reppuja. Yllätys voikin tulla vastaan jo siinä, ettei aapinen tai kulmalukkokansio mahdukaan reppuun, puhumattakaan liikuntavaatteista. Repun kokoa valitessa kannattaakin miettiä, mitä kaikkea reppuun on pakko mahtua ja silloin reppu saattaa aluksi olla lapselle hieman reilun näköinen. Laadukkaissa repuissa on kuitenkin niin hyvät säätöominaisuudet, että hieman suurempikin reppu saadaan istumaan pienikokoisemmallekin lapselle.
Reppulinkeistä pääset näkemään tarkemmat kuvat ja ominaisuudet sekä Tight- että Malung-mallin repuista. Niiden isoimmat erot tuon tilavuuden lisäksi ovat Malungista puuttuva lannehihna sekä Malungissa lisänä oleva repun takaosan kokoinen kannettavan tietokoneen nielevä tasku. (Ekaluokkalaisen en tosin ajatellut siellä tietokonetta kuljettavan, mutta se on hyvä ja ryhdikäs säilytyspaikka vaikkapa kulmalukkokansiolle.) Lannehihnan puuttuminen vaivasi alkuun mieltäni, mutta kun muistin koulupoikieni valitukset nimenomaan tuon lannehihnan takertumisesta pyörään ja milloin minnekin, ajattelin asian olevan ok ilman hihnaakin. Sen sijaan rinnan yli menevä hihna on ehdottoman tärkeä ja yksi edellytys hyvälle repulle. Malungin repussa rintaremmin säätäminen on tehty Tightin reppuja kätevämmäksi. Hihnat pujotetaan sopivalle korkeudelle koloihin molemmin puolin rintaa. Malung-mallissa on Tightiin verrattuna tyylikkäät nahkayksityiskohdat, joilla ekaluokkalainen ei toki tee yhtään mittän eli ne eivät olleet syy tämän mallin hankkimiseen. Nähtäväksi myös jää, miten nuo nahkaosat käyttäytyvät vaikkapa vesisateella.
Ekaluokkalaisen koulurepun valinnassa huomioitavaa:
- Repun koko: sopiva käyttäjälleen, mutta myös tilavuudeltaan riittävä koulutarvikkeille.
- Riittävän laadukas: kestää Suomen sääolosuhteita (myös vesisadetta) ja raahaamista pitkin koulun käytäviä (sitä tapahtuu) sekä ylipäätään kestää käytössä useamman vuoden.
- Rintaremmi: keventää merkittävästi repun painoa sen jakautuessa tasaisemmin.
- Hyvät, kestävät ja helposti avattavat vetoketjut, mielellään kaksi päävetoketjua (voi avata molempiin suuntiin).
- Riittävästi, mutta ei liikaa lokeroita: iso päätasku kirjoille, vihoille, penaalille ja mahdolliselle jumppapussille, vetoketjullinen pikkutasku avaimille, puhelimelle, mahdollisille lääkkeille, nenäliinapaketille, varakynälle, bussikortille ja kirjastokortille, lisätasku/lokero juomapullolle ja/tai varavaatteille.
- Tukevat ja pehmustetut olkaimet repun kantamista varten.
- Kantokahva/ripustuslenkki repun naulakkoon ripustamista varten.
- Repun sisäpuolella erillinen lenksu/kiinnitin avaimia varten.
- Plussaa mahdollisuus repun personointia varten: repun ulkopuolella lenksu, johon voi ripustaa mieleisensä "killukkeen" esim. heijastimen tai tyhjän avaimenperän oman repun tunnistamista varten (muiden samanlaisten joukosta).
- Paikka nimelle ja esim. huoltajan puhelinnumerolle (HUOM! Reppuun ei ole hyvä merkitä lapsen osoitetietoja. Väärissä käsissä ei ole hyvä yhtälö.) (Ja kyllä: reppukin voi mennä hukkaan, unohtua koulun tai kodin pihaan tai vaihtua jonkun toisen kanssa.) Jos et halua nimikoida reppua, niin nimi voi löytyä myös penaalista tai muista koulutarvikkeista (vihot ja kirjat).
Meidän perheessä koulureppua ei siis olla valittu sillä perusteella, että lapsi olisi halunnut vaikkapa jonkun suosikkihahmonsa repun. Se voi jonkun mielestä tuntua tylsältä ja väärältä lasta kohtaan. Olemme kuitenkin ajatelleet, että reppuvalinnassa tärkeimpiä kriteereitä ovat repun kestävyys ja käyttömukavuus kuin sen mieluisa ulkonäkö. Toki jokainen on saanut valita repun mieleisessään värissä ja noita muita mieltymyksiä on voinut toteuttaa juurikin noilla personoiduilla “killukkeilla”, joita on voinut ripustaa roikkumaan repusta. Suosittelen kuitenkin, että killukkeita ei ole liikaa, ettei niistä tule leikkikaluja kesken oppitunnin. Meidän pojat eivät ole malttaneet laittaa reppuun roikkumaan pieniä pehmoja, koska ovat pelänneet niiden likaantuvan tai menevän hukkaan. Sen sijaan repuissa on roikkunut mieleisiä heijastimia ja avaimenperiä.
Lupasin ketoa myös näiden Haglöfsin reppujen kestävyydestä. Esikoinen käytti medium-koon reppuaan alakoulun ajan ja yläkouluun siirtyessään hän otti käyttöönsä saman repun large-koossa. Pian 21-vuotiaalla esikoisella on yhä aktiivikäytössä kumpikin noista repuista eli ne ovat säilyneet jo vuosien ajan ehjinä ja käyttökelpoisina. Lukioaikana hänellä oli käytössään tietokoneen vuoksi eri reppu koulussa, mutta muussa käytössä edelleen nämä Haglöfsin reput.
Poika numero kaksi aloitti myös koulutaipaleensa medium-koon repulla, josta hajosi vetoketju viidennellä luokalla. Emme lähteneet enää siinä vaiheessa selvittämään reklamaation mahdollisuutta emmekä korjauttamaan reppua. Hän saikin jo silloin käyttöönsä large-koon repun, jota hän käytti tuosta viidennestä luokasta yläkoulun loppuun asti. Jossakin vaiheessa mieheni löysi jostakin urheiluliikkeen poistokortista samanlaisen ja -värisen repuin kuin se medium-koon reppu oli ollut, jolloin kakkospoika sai käyttönsä jälleen myös sen koon repun. Lukiovaiheessa hänellekin ostettiin tietokonereppu, mutta kumpikin Tightin reppu on jäänyt muuhun käyttöön ja huomaan, että niitä käyttävät myös muut perheenjäsenet.
Keskimmäisen pojan medium-koon reppu (oli hieman eri materiaalia kuin isompien veljien reput eli kokonaan yksivärinen eikä tuollainen musta, jossa on joku tehosteväri) osoittautui liian pieneksi viidennen luokan koronavuodelle. Nallekarhupojan piti silloin säilyttää kaikki koulukirjat ja -vihot kotona mahdollisen etäkouluun siirtymisen vuoksi. Tuosta syystä koulupäivinä reppu oli aivan valtavan painava ja kirjojen määrä normaalia suurempi, jolloin isompi reppu oli tarpeen. Onneksemme meillä oli sellainen jo valmiina odottamassa. Tuo medium-koon reppu tuosta toisesta materiaalista (?) ei ollut myöskään aivan yhtä kestävä kuin isoveljien reput, sillä siihen alkoi tulla pohjaan pieniä reikiä ja noita samaisia reikiä näin nyt myös kolmannen kouluvuoden päättäneen jääkarhupojankin repun pohjassa. Se reppu näyttäisi kuitenkin olevan vielä käyttökelpoinen. Täytynee kuitenkin alkaa katsella reppuja sillä silmällä, että jääkarhupojallekin voisi ostaa large-koon repun valmiiksi odottamaan.
Hätävarareppuina meiltä löytyy kuitenkin kaksi large-koon Tightia, yksi minun ja mieheni opiskeluajoilta ja yksi erkkaopeopintojeni ajalta, jolloin ostin itselleni Haglöfsin tietokonerepun. Sitä käytän yhä itse, jos minulla on tarvetta repulle esimerkiksi retkipäivinä.
Kun ekaluokkalaisemme reppu oli jo ostettu, törmäsin mielenkiintoiseen norjalaiseen Beckmann-merkkiin, joka valmistaa koululaisille reppuja, penaaleja, eväsrasioita, termospulloja ja jumppapusseja. Nämä reput vaikuttivat mielenkiintoisilta siksi, että niissä oli mietitty monta pienen koululaisen tarvitsemaa yksityiskohtaa loppuun asti. Kaikille tarvikkeille, kuten eväsrasialle, juomapullolle ja tabletille oli repussa oma paikkansa. Kokemusta meillä ei luonnollisestikaan tästä repusta ole. Burtonin repuista olen myös kuullut hyvää. Fjällrävenin reput ovat myös hyvin suosittuja, mutta itse mietin perus-Kånkenissa remmimäisten olkainten pehmustamattomuutta ja rintaremmin puuttumista repun kantamista ajatellen. Varteenotettava edullisemman hintaluokan reppu voisi olla myös Retki-merkin reppu.
Mikäli et malta odottaa postausta ekaluokkalaisen repun sisällöstä, voit lukaista tämän aiemman Kouluun-postauksen.
Mielelläni keräisin kommenttiboksiin teidän lukijoiden vinkkejä suosikkirepuista ja ylipäätään kokemuksia reppuasioista.
Hei!
Haglöfsin reput ovat olleet hyviä ja kestäviä. Toinen käytössä hyväksi osoittautunut merkki on Herschel. Meille on tärkeää, että reput ovat vedenpitäviä ja että pienille ja isoille tavaroille löytyy paikkansa. Repun pitää myös olla hyvä selässä pyöräillessä.
Tänä kesänä uusimme isojen poikien reput,sillä he molemmat tarvitsevat nyt läppäritaskulliset reput. Löysimme lopulta sopivat Haglöfsiltä.
Kynistä ja muista koulutarvikkeista suosimme hyviä perusmalleja. Kuviolliset kynät ja kumit ovat hauskoja,mutta valitettavasti kokemus on osoittanut että ne ovat usein laadultaan huonoja ja jäävät käyttämättä.Pidän kotona kynä-ja kumijemmaa ja lapset täydentävät sieltä penaalejaan tarpeen mukaan. Toki koulujen alkuun kuuluu, että tarvikkeita käydään myös ostamassa yhdessä,mutta tästä innostuu meillä enää nuorimmainen. Itse rakastan kirjakauppoja eli käynnit ovat minulle mieluisia 🙂
Hyvää ja aurinkoista loppukesää!
Kiitos kommentistasi! Allekirjoitan kaiken sanomasi. Tylsät peruskynät ja -kumit ovat parhaita eivätkä myöskään houkuttele “leikkimään” silloin kun ei ole leikin aika 😉 Meillä on myös “pöllöpussi”, josta lapset voivat kouluvuoden aikana täydentää penaaleihin kyniä ja kumeja sitä mukaan kun tarvitsevat uusia. Hyvä tietää tuo Herschel tulevaisuutta ajatellen. Unohdin tuonne postaukseen vielä kirjoittaa, että meidän lukiolaisella on tietokonereppuna Targus-merkkinen reppu. Siinä on elinikäinen tajuu ja hän saikin nyt uuden repun kahden vuoden käytön jälkeen, kun repusta meni vetoketju rikki. Samalta merkiltä on myös miehelläni työreppu nimenomaan tietokonetta ajatellen. Uskon kuitenkin, että Haglöfsit ovat parhaita peruskouluikäisille ajatellen juurikin säätä ja pyöräilyä ja onhan minulla itsellänikin käytössä sellainen. Noita kuopuksen Malung-reppuja ostimme myös toisen vihreänä (koska löysimme ne Kärkkäiseltä puoleen hintaan) odottamaan nallekarhupojan tarvetta tietokonerepulle.
Aurinkoa myös teidän perheen loppukesään ja mukavaa alkavaa arkea!