Leikkitreffit

Meidän perheen kolme nuorinta poikaa leikkivät päivittäin yhdessä joko kaikki kolme kerrallaan tai sitten vaihtelevin kokoonpanoin. Yhteiset leikit keskittyvät Legoihin ja tänä kesänä alkaneeseen Pokemon-korttien keräilyyn ja niiden vaihtamiseen. Kahdella nuorimmalla on lisäksi aivan omat juttunsa joko jalkapallopelejä pelaten tai erilaisia itse kehittämiään roolileikkejä leikkien. Koko kolmikko tykkää uida ja pomppia trampalla keskenään. Mieheni on käynyt etätyöpäiviensä jälkeen poikien kanssa joka ilta puistossa joko potkimassa palloa tai muuten leikkimässä. Matkat he ovat kulkeneet yhdessä pyöräillen. Lisäksi nalle- ja jääkarhupojilla on keskenään omat juttunsa. Jokainen pojista tykkää toisinaan leikkiä myös ihan itsekseen. Kirjojen lukeminen kuuluu jokaiseen päivään, erityisesti iltoihin. Luemme yleensä pojille yhteisen iltasadun ja sen lisäksi pojat lukevat ennen nukkumaanmenoa kukin omaa kirjaansa.

Pupujen hoitaminen on koko kolmikon yhteistä puuhaa ja voin kertoa, että puput eivät ole kyllä jääneet vaille hoitoa ja huolenpitoa. Karhuveljekset ovat sopineet vuorot kanien aamupalan viemisestä ja vessojen siivoamisesta. Heinähäkissä pitää aina olla heinää saatavilla, samoin raikasta vettä tarjolla vesiastiassa. Edelleen aikuinen on toki päävastuussa kanien hoitamisesta, mutta on mukava seurata, miten hyvin pojat omaa vastuuosuuttaan kantavat ja melko harvoin heitä pitää niistä muistuttaa.

Koronavuonna (tai johan sitä on eletty pitkälle toista vuotta) veljesten välinen kaveruus ja yhdessäolo ovat entisestään lisääntyneet. On suuri rikkaus ja siunaus, että kaveri on ollut aina saatavilla omasta takaa ja että veljesten kemiat myös kohtaavat toisensa.

Olemme koko ajan noudattaneet rajoituksia ja suosituksia – sekä valtakunnallisia että paikallisia – niin hyvin kuin vain olemme pystyneet. Koska meidän perheellä on ihan jo pakollisessakin arjessa paljon kontakteja, emme ole lisänneet niitä ei-pakollisissa merkeissä. Niinpä esimerkiksi kaverikyläilyt olivat jääneet täysin pois. Toki pojat tapasivat kavereitaan koulussa ja päiväkodissa, mutta kotitapaamisia ei ollut.

Olin luvannut pikkupojille, että jos koronatilanne sallii, niin kesäloman alkuvaiheessa jokainen saa kutsua yhden kaverin vaikka koko päiväksi kylään. Ja voi sitä iloa, kun tuon päivän toteuttaminen todellakin alkoi näyttää mahdolliselta ja kaverit oltiin saatu kutsuttua.

Leikit sujuivat mukavissa tunnelmissa ja ehdin niiden lomassa valmistaa pojille ensin hampurilaiset ja myöhemmin vielä jäätelöannokset.

Tapaamme tehdä hampurilaiset osittain itse eli niiden väliin tulevat pihvit paistamme itse, mutta sämpylät ostamme valmiina. Tällä tavalla on helppoa tehdä myös minulle sopiva gluteeniton hampurilainen käyttämällä vain gluteenitonta sämpylää (meillä on aina käytössä gluteeniton korppujauho esimerkiksi jauhelihapihvien ja -pullien valmistamisessa). 

Hampurilaisen väliin sai valintansa mukaan laittaa tomaattia, juustoa, kurkkusalaattia, majoneesia, ketsuppia tai sinappia. Yleensä meillä on tarjolla myös salaatinlehtiä, mutta tällä kertaa ne unohtuivat.

Jälkkäriksi tarjotun vaniljajäätelön lisukkeiksi sopivat vohvelikeksit, strösselit ja suklaakastike.

Tällaisten isompien lasten leikkitreffit erovat pikkulasten vastaavista erityisesti siinä, että heidän tekemisiään ei tarvitse enää yhtä paljon vahtia eikä heille tarvitse keksiä leikkejä, sillä he tekevät sen ihan itse. Nuorimman kaksikon touhuja seurasin koko ajan ja isompienkin osalta erityisesti silloin, kun he menivät uimaan. Uintilupa oli toki saatu jo kotoa.

Päivä oli jokaisen mielestä sen verran mukava, että nyt olen saanut lähes päivittäin vastata kysymykseen, koska kaverit voisivat tulla uudelleen. Sanottakoon tähän vielä se, että koska lapsemme eivät ole oman asuinalueemme lähimmässä koulussa (sekin tosin on kilometrien päässä), eivät heidän kaverinsakaan asu ihan naapurissa. Siitä syystä on tarpeen sopia erilliset leikkitreffit.

Järjestetäänkö teillä leikkitreffejä tai kaverikyläilyjä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.