Toukokuu vaihtui kesäkuuksi, mutta itse elän vielä tämän viikon toukokuuta. Olette varmasti huomanneet, että blogi ei ole päivittynyt normaaliin tahtiinsa. Toivon ehtiväni julkaista 2 – 3 postausta viikossa, mutta siihen tahtiin en pysty, jos muut arjen palaset valtaavat suuremman osan kuin normaalisti. Luonnollisestikin työ on yksi osa tätä arjen palettia ja tässä vaiheessa vuotta se näyttelee suurta osuutta.
Muutaman kerran ehdin käydä kävelylenkillä koivujen puhjetessa lehteen, mutta sittemmin kävelyt ovat jääneet tauolle. Joko päivä on venynyt jo muutenkin liian pitkäksi tai sitten voimat ovat illalla olleet niin vähäiset, ettei enää yksinkertaisesti ole jaksanut lähteä liikkeelle. Onneksi kesä on kuitenkin jo lähellä ja ehkäpä juhannukseen mennessä voimatkin alkavat jälleen palautua ja jo ennen sitä vapautuu hiljalleen myös aikaa niille kävelylenkeillekin.
Pojat ovat hääränneet kanien kanssa. Viime viikolla he kokosivat kaneille ulkoaitauksen, jonne he kantoivat kanit kuistilta sisähäkistään kissankantokopalla. Tällä tavalla kanit saivat vähitellen totutella ulkoilmaan ja syödä myös pieniä eriä tuoretta ruohoa ja tarkasti lasketun määrän voikukan lehtiä.
Pappa rakensi poikien toiveesta pupuille isomman pesämökin, koska Gustavin vanhaan mökkiin ne eivät mahtuneet kahdestaan. Kanit saivat tutustua uuteen mökkiinsä ulkoaitauksessa ja sittemmin mökki nostettiin kanien varsinaiseen ulkohäkkiin. Lauantaina kanit jäivät ensimmäiseksi yöksi ulos ja kaikki meni hyvin. Kanijuttuja kerron varmasti vielä myöhemmin lisää, muunmuassa näistä häkkiasioista.
Illalla olen saanut havahtua kysymykseen, että äiti miksi sä olit niin myöhään töissä. Samaan aikaan vastaukseni ovat mitä sattuu, koska ajatukset ovat aivan jossakin muualla. Onneksi tämä on ohimenevää ja samalla myös hyvin tuttu jokakeväinen juttu. Huomaan muuten postauksiakin kirjoittaessani, että ajatus ei kulje kuten yleensä ja se näkynee myös tökkivänä tekstinä.
Sain eräältä seuraajaltani toiveen postauksesta, jossa kertoisin mistä ammennan energian postausten tekemiseen. Kiitos toiveesta! Tähän aiheeseen ajattelin vielä tarttua, kunhan saan jälleen järkevämmin ajatuksiani kirjattua.
Toukokuun lopussa meidän perheen viimeinen varhaiskasvatusikäinen vietti esikoulussa kevätjuhlaa. Valitettavasti se jouduttiin koronan vuoksi järjestämään ilman yleisöä. Päiväkodista kotiutui iloinen harvahammas kera ruusun ja esikoulutodistuksen. Jännän äärellä elämme, kun perheen nuorinkin siirtyy koululaisen elämään. Ensi syksynä on toista kertaa meidän perheen elämässä samassa talossa sekä peruskoulun ekaluokkalainen että lukion viimeistä vuotta käyvä abiturientti. Aika harvalla ekaluokkalaisella on kaksi täysi-ikäistä isoveljeä. 🙂
Tuleva ekaluokkalainen pääsi myös tutustumiskäynnille kouluun. Kiva, että sellainen järjestyi tänä keväänä koronasta huolimatta, joskin vain lapsille, mutta heillehän se tärkeintä onkin. Me vanhemmat voimme lukea tärkeät tiedot hyvin myös vanhemmille suunnatuista kirjeistä.
Niin tärkeitä ovat nämä ”sommarläxat”, että niitä on pitänyt tehdä pyjama päällä ensimmäisenä aamulla ja vielä viimeisenä illalla. Toivottavasti samanlainen into säilyisi vielä varsinaisella koulutaipaleellakin.
Onko siellä lukijoiden joukossa yhtään tulevien ekaluokkalaisten perheitä? Päästiinkö teiltä tutustumiskäynnille kouluun?
Toukokuu toi mukanaan myös maalarit, kun talomme sai uuden kauniin maalikerroksen pintaansa. Ensin talo pestiin ja sitten maalattiin. Maalausurakka sisälsi ainoastaan varsinaisen talon maalauksen, joten meille jäi vielä itselle maalattavaksi autokatos, merimaja, roskakatos sekä kaikki terassit ja portaat. Viikonloppuna ehdin jo hieman maalata yhtä terassin osaa. Tulevan kesän työlista onkin melkoinen, kun uima-altaan ympärillä oleva terassikin pitäisi saada rakennettua loppuun, samoin muutama muukin keskeneräinen projekti viedä päätökseen. Mitään koko kesän kestävää työleiriä en kuitenkaan kaipaa, joten tehdään se mitä tehdään. Akkujen lataaminen on kuitenkin kesällä todella tärkeässä roolissa, joten muita hommia tehdään sitten kohtuudella. Ainakin se on hyvä tavoite. Alkamassa on joka tapauksessa toinen peräkkäinen kesä ilman varsinaisia lomasuunnitelmia. Kotosalla siis pysytään, kuten viime vuonnakin ja se tuntuu ihan hyvältä ajatukselta. Poikien loman alkaessa ajattelin kysellä heiltä hieman lomatoiveita. Siitä se meidän kesä sitten vähitellen rakentuu.
Kevät ei sinänsä kuulu lempivuodenaikoihini, joskin uuden kasvun ihme on aina yhtä merkillistä. Olenkin pohtinut, että koska kevät on työssäni niin kiireistä aikaa, niin aiheuttaako se sen, että keväät ovat jotenkin jääneet elämättä tai huomaamatta. Ei auta, vaikka työssäni oikein pysähdymme kevään äärelle tarkkailemaan kevään merkkejä ja tutustumaan keväiseen luontoon useammankin eri oppiaineen siivittämänä. Silti se kuin huomaamatta pääsee lipumaan ohi ja havahdun vasta joskus keskikesän tienoilla. Siitäkin syystä yritin tänä keväänä tallentaa edes muutaman kännykkäräpsyn myötä kuvia kevään kasvusta ja tässä tapauksessa myös näistä lempilehtipuun lehdistä suosikkipuistoympäristöstäni. Parhaimmillaan nämä vaahterat ovat kuitenkin syksyllä kaikessa väriloistossaan ja syystunnelmissa. Onneksi sitä ennen on vielä edessä ihana kesä tai ainakin kovasti toivon siitä sellaista, lämmintä ja huoletonta kuin lapsuuden kesät konsanaan.
Jos kaipaat keväistä (tai alkukesän) luontopuuhaa lasten kanssa, etkä ole vielä käyttänyt viime kesänä jakamaani luontotehtävävinkkiä, niin pääset nappaamaan sen tämän Luontoretkellä-postauksen lopusta.