Ensinnäkin täytyy heti alkuun sanoa, että en oikeastaan lainkaan pidä mistään prinsessa- ja prinssijutuista (poislukien inspiraatiokuvia kuninkaallisista liittyen poikien polvisukkiin ja ylipäätään pukeutumiseen). Toki satunnaisesti tulee seurattua kuninkaallisten elämää, mutta lähinnä tarkoitan tällä sitä, etten ole itse milloinkaan kokenut olevani mikään pikkuprinsessa tai nauttinut tylliunelmiin pukeutumisesta, vaikka mielestäni ihan naisellisesti pukeutuva nainen olenkin. Tulinkohan nyt oikein ymmärretyksi…
Katsoimme vajaa pari viikkoa sitten pikkupoikien kanssa isoveljen vanhojen tansseja striiminä. Siellä jos missä saattoi nähdä toinen toistaan kauniimpia juhlamekkoja. Pojat löysivätkin hyvin nopeasti vanhojen joukosta ”todellisen prinsessan” pinkissä tylliunelmassaan ja tiarassaan. Aina kun hän vilahti kuvissa, huusivat pojat kuorossa: ”Prinsessa!” Tästä seurasi vaihteeksi keskustelu siitä, että miksi äiti sä et tykkää pinkistä. Ainainen ihmetyksen aihe perheessämme 😉
Olen jonkun vanhan postauksen yhteydessä kertonut, että minulla on tapana nimetä joitakin vaatteita – lähinnä tosin poikien vaatteita. Ilmeisesti tämä nimeäminen on sen myötä tarttunut myös poikiin, sillä sovittaessani tätä kuvissa näkyvää uuttaa paitaani, kaksi nuorinta huusivat yhteen ääneen: ”Prinsessapaita!” Toisinaan saattaa siis myös täysin tahattomasti liittyä prinsessapaitojen käyttäjien joukkoon 😀
Ihastuin tähän Gauharin puhvihihaiseen collegepaitaan nähtyäni sen ensin harmaana. Kuten tiedätte, harmaa ei kuitenkaan ole yhtään minun värini, joten vaikka pidinkin kovasti mallista, en voinut sitä väärän värin vuoksi ostaa. Salaa mielessäni heitin toiveen, että voi kunpa tätä paitaa valmistettaisiin vielä myöhemmin jossakin toisessakin värissä ja kaikkein mieluiten beigenä.
Tuosta toiveesta ei sitten mennyt kauaakaan, kun eräs lukijani oli nähnyt Gauharin Instatilillä storyn, jossa he kertoivat paitaa olevan tulossa toukokuussa värissä sand eli hiekka. Kiitos vielä lukijalleni valppaudesta ja erityisesti siitä, että laitoit minulle viestin asiasta. Niinpä laitoin Gauharin sivuille valvo-pyynnön sähköpostiini paidan saapumisesta.
Viime viikolla kesken työpäivän ehdin nähdä vilauksen sähköpostiini saapuneen viestin otsikosta, josta ymmärsin paitojen saapuneen. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään mahdollisuutta alkaa kesken päivän sitä tilaamaan ja harmitus olikin melkoinen, kun iltapäivällä paidat näyttivät jo loppuneen. Laitoin Gauharille viestin, jossa kysyin tuleeko paitoja vielä lisää ja samalla kerroin miehelleni asiasta. Kun sain vastauksen Gauharilta viestiini (tilaajia oli ollut sivustolla ruuhkaksi asti, jolloin sivut eivät olleet toimineet normaalisti, mutta paitaa oli kuin olikin vielä saatavilla), oli mieheni jo ehtinyt tilata paidan. Oi mikä ilo ja onni, tällä kertaa puhtaasti materiaan liittyvä. Olipa mieheni vielä keksinyt pyytää paidan lahjaksi, joten sain avata sen kauniista paketista kortin ja satiininauhan kera.
Kuvissa näkyvän Gauharin hiuspannan tilasin jo aikaisemmin yhdessä muistitaulun kanssa.
Mitä olisikaan prinsessapaita ilman tiaraa?! 😀 Poikien iloksi piti sitäkin kokeilla. Tämä onkin elämäni ensimmäinen ja ainut tiara, jonka ostin kerran koulun naamiaisiin – muistaakseni kolme vuotta sitten – lumikuningattaren asuun.
Paita on väriltään vaalea beige. Nimensä mukaisesti se on collegekangasta, joka ei jousta, mutta istuu ryhdikkäästi. Gauharin sivuilla kerrotaan hihojen olevan ”maltilliset puhvihihat” ja mielestäni se kuvaa erityisen hyvin näitä hihoja. Tämän kokemuksen perusteella jään vielä ”valvomaan” valkoista lyhythihaista t-paitaa.
Ihan aiheen vierestä, mutta näistä yllä olevista kuvista voitte nähdä, miltä näyttää puhetyöläisen atoopikon iho kuukausien kasvomaskin käytön jäljiltä. Toisinaan kutina on varsin sietämätöntä, mutta yhteinen hyvä edellä mennään ja pian helpottaa ainakin hetkeksi, toivottavasti lopullisestikin.