Olen saanut paljon postaustoiveita liittyen kodin järjestämiseen ja siitä syystä päätin tänä vuonna kuvata ja kertoa meidän sesonkivaateshown yhteydessä lähinnä kuistin järjestyksestä tai ajatuksista sen takana. Olen varmasti näistä asioista aiemminkin kertonut ja siksi poimin tähän samaan yhteyteen kaikki mieleeni muistuvat aiemmat järjestämiseen liittyvät postaukset (linkit alla). Toivottavasti tämä postaus tarjoaa kuitenkin myös jotakin uutta.
Isojen poikien ollessa pieniä muistan järjestäneeni kuistin eri sesonkien vaatteiden osalta vasta kesäkuussa jäädessäni kesälomalle. Opettajan työssä lukukausien vaihtumiset ovat melkoisen kuormittavia työmäärän osalta (kevät vielä jouluakin pahempi) ja siitä syystä opettajan lapset – suutarin lasten tavoin – saavat kulkea kengittä. No joo, toki heillä on aina ollut kengät ja muukin varustus kohdillaan, en vain ole pessyt enkä laittanut talvivaatteita säilöön ennen kesälomaani. Sittemmin, kun perhe kasvoi, ei meidän kuistille yksinkertaisesti enää mahtunut seitsemän ihmisen kahden eri sesongin vaatteet ja kengät, joten oli vain pakko tehdä tuo show jo keväällä. Voin tosin paljastaa, että show tapahtuu useammassa eri erässä ja vie valehtelematta aikaa aamusta iltaan useampana viikonloppuna. Silti sitä menee joka vuosi samaan lankaan kuviteltuaan, että nyt kun vain aloitan ja otan laatikot esille, niin pianhan ne on taas paikoillaan. No, eipä se niin mennyt tälläkään kerralla.
Aloitin seosonginvaihtumisshown lähettämällä miehen vinttikeikalle. Hän toi vintiltä alas (yläkerran aulaan) kaikki välikausivaatteet (housut, takit, haalarit), jotka sitten kävimme kokojen osalta läpi jo yläkerrassa. Valitsin vaatteista tälle sesongille sopivat koot ja loput pakattiin takaisin vintille vietäviksi. Muutama vaate oli myös jäänyt kuopuksellekin pieneksi, joten ne siirrettiin kodinhoitohuoneeseen talosta lähtevien pinoon. Ennen vaatteiden siirtämistä alakertaan kuistille, pojat kävivät vielä yksitellen sovittamassa heille ajatellut vaatteet, jolloin saimme varmistuksen kokojen sopivuudesta. Liian isot pääsivät vielä takaisin vintille ja sopivat kannettiin alakertaan. Joka kerta iloitsen siitä, miten ilolla pojat ottavat vastaan nämä veljiensä vanhat vaatteet. Iloa tuo myös se, miten hyvin laadukkaat vaatteet ovat kestäneet useamman lapsen käytössä. Kuinka usein sitä saakaan kuulla, miten etenkin pojat saavat housunsa heti rikki eikä mikään määrä millään lisävahvikkeilla olevia ulkohousuja riitä yhdelle sesongille. Toki meilläkin on mennyt housuja rikki, mutta esimerkiksi nyt kuopus sai kahdet Polarn och Pyretin täysin ehjät, jo kahdella isoveljellään olleet, ulkohousut käyttöönsä.
Ennen kuin voin viedä kuistille seuraavan sesongin vaatteita, täytyy sieltä ottaa pois talvivaatteet. Ne päätyvät yleensä kuistilta suoraan lähettyvillä olevaan kodinhoitohuoneeseen pestäviksi. Tästä syystä niitä ei voi pakata heti vintille vietäviksi. Pesun ja kuivumisen jälkeen valikoin varmuudella ensi vuonna kuopukselle pieneksi jääneet vaatteet talosta lähtevien pinoon ja muut vaatteet siirrän kannettavaksi yläkerran aulaan. Aulan nojatuoli toimittaakin usein useamman viikon ajan talvivaatteiden keräilypaikan virkaa, kunnes kaikki vaatteet on pesty ja ne on aika pakata vinttiä varten.
Kuistilla on kolmiovellinen liukuovikaappi, jonka kahden oven taakse kätkeytyy vaatetanko sekä useamman kerroksen kenkäteline. Kenkätelineiden eteen mahtuu vielä rivillinen kenkiä. (Kenkien järjestämisestä löydät tarkemmin Keväinen kenkäshow -postauksesta.) Kolmannen liukuoven takana (näkyy myöhemmin tässä postauksessa) on korihyllyjä ja tavallisia hyllyjä. Kaapin ylimmälle hyllylle sopii juuri sopivasti kolme banaanilaatikkoa. Joo, luit oikein: banaanilaatikkoa! Lähes 17 vuotta sitten muuton jälkeen nämä banaanilaatikot sujahtivat sulavasti kuistin kaappiin ja siellä ne ovat yhä. Ne ovat kuin täsmällisesti tähän kaappiin ja näille hyllyille mitoitetut ja palvelleet loistavasti nämä kaikki vuodet, joten en ole nähnyt tarpeelliseksi alkaa etsiä parempia tilalle. Pahvilaatikoihin on ollut helppo kirjoittaa tussilla niiden sisältö, joskin näihin kuviin valikoin laatikoiden kääntöpuolella olevat vanhat tekstit, koska osassa tekstejä oli poikien nimiä.
Laatikoissa oleva sisältö on lajiteltu kolmeen eri laatikkoon niin, että yhdessä on pipot, yhdessä hanskat ja yhdessä lippikset, hatut ja huivit. Nuo tekstit olen kirjoittanut laatikoiden päätyihin, jolloin oikean laatikon löytäminen mahdollisimman nopeasti – jopa aamukiireessä – on mahdollisimman vaivatonta. Minulla ja miehelläni on lisäksi oma laatikko eteisen liukuovikaapin ylähyllyllä.
Kuistin kaapin päälle ostin jo ensimmäisinä asumisvuosinamme kolme kangaspäällysteistä rottinkikoria muistaakseni Anttilasta. Niiden ja pahvilaatikoiden päällä käytän pieniä pyyheliinoja suojaamassa asusteita pölyltä.
Näilläkin koreilla on jokaisella oma käyttötarkoituksensa. Yhdessä korissa säilytän pystyviikattuna seuraavien kokojen sisäulkkareita, softshellhousuja, fleecetakkeja ja -housuja (ei windfleecejä). Pystyviikkaus helpottaa todella paljon oikeiden vaatteiden löytämistä. Lisäksi se auttaa mielestäni saamaan vaatteet tiiviimmin koriin.
Kaupunkilätsät ja -huivit siirrän talveksi hatturasioista koreihin. Nyt ne pääsivät jälleen kesäksi hatturasioihin. Koriin puolestaan siirsin hatturasioista villa-asusteet, pipot ja huivit sekä talvilätsät.
Miraakkelista ostetuissa hatturasioissa säilytetään kevät- ja kesäsesongilla kaupunkilätsiä ja -huiveja. Talvipuput saivat myös väistyä kesäpupujen tieltä.
Heti ulko-ovesta vasemmalla on poikien hattuhyllyllinen naulakko. Naulakossa on sopivasti viisi tuplakoukkua edessä ja samanverran naulakon takaosassa seinää vasten. Nyt kun esikoinen on muuttanut pois kotoa, on hänen naulakkopaikkansa pääasiassa tyhjillään. Se toimii hyvänä kaverinaulakkona. Tällainen avonaulakko on osoittautunut hyväksi lapsille, sillä siinä pinnasta kostuneet vaatteet pääsevät hyvin kuivumaan ilman sen kummempia toimenpiteitä.
Etunaulakoissa pojat säilyttävät arkivälikausitakkejaan ja housujaan sekä haalareita. Tällä hetkellä pikkupojilla on naulakossaan sekä Ticketin ruskeat fleecevuorilliset eli paksummat kevättakit sekä Ticketin ja/tai Polarn och Pyretin peruskuoritakit. Kaikilta löytyy myös yhdet tai kahdet kuorihousut ja kuopukselta lisäksi haalari.
Naulakon takaosassa säilytetään ympäri vuoden toppaliivejä ja talviaikaan myös kevytuntuvatakkeja. Tähän aikaan vuodesta olen yleensä siirtänyt sinne myös tikkitakit, mutta kevytunttisten tullessa käyttöön tikkitakkien käyttö on selkeästi vähentynyt. Ne odottavatkin nyt pikkuvaatehuoneen tangolla.
Ulko-oven oikealla puolella eli avonaulakkoa vastapäätä on nupillinen nallenaulakko. Talvisin tässä säilytetään pikkupoikien kaupunkitalvitakkeja (parkoja) ja sesongin vaihtuessa siinä pidetään joko windfleecejä tai kevytuntuvatakkeja tai molempia, kuten tässä kuvassa. Kevytuntuvatakit ovat hyvät kaupunkitakkeina. Ne, samoin kuin windfleecet, voi myös kiinnittää PoPin kuoritakkiin ja saada näin takatalven yllättäessä ylleen riittävän lämpimät vaatteet tarvitsematta kaivaa uudelleen esille varsinaisia toppavaatteita.
Talvisemmat duffelit ja keväisemmät kaupunkitakit säilytetään eteisen puolella olevassa peilikaapissa. Aikaisemmin niitä säilytettiin avonaulakon takaosassa, mutta jossakin vaiheessa – etenkin talvella – alkoi tuntua siltä, että naulakko pursusi aivan liikaa ja takaosasta oli lähdön hetkellä vaikea saada kaivettua esille tarvittavia takkeja. Peilikaapista ne on huomattavasti helpompi ottaa esille ja siellä voi samalla säilyttää myös välikoon takkeja eli sellaisia, jotka eivät juuri sillä hetkellä sovi kenellekään (satukaapin tavoin). Samalla ajatuksella yläkerran pikkuvaatehuoneen tangolla säilytetään kaikkien kokojen windfleecetakkeja, farkkutakkeja, kevytuntuvatakkeja ja tikkitakkeja. Siellä odottaa yleensä myös alennusmyynneistä valmiiksi seuraavia sesonkeja silmällä pitäen ostetut takit, housut ja haalarit.
Ikean kenkämatto sopii juuri sopivasti nallenaulakon alle ja siinä pojat pitävät arkikenkiään eli talvikengät saivat juuri väistyä välikausigoretexien ja lenkkareiden tieltä.
Sisäänkäynnin yhteydessä on pätkä eteismattoa. Meillä onkin aina tässä talossa asuessamme ollut käytössä “mattosääntö”. Se tarkoittaa sitä, että ennen kuin astuu ulos eteismatolta, pitää olla riisunut kenkänsä. Näin vältetään kuran ja märän siirtyminen mattoa pidemmälle. Aika hyvin pojat tuon säännön muistavatkin, mutta toisinaan saattaa vielä kuulua mun suusta ensimmäisenä sisäänastuessa: “Mattosääntö!” Sama sääntö koskee myös aikuisia. Aikuisten jokapäiväisessä käytössä olevat kengät ovat puolestaan poikien avonaulakon alla.
Jatketaanpa vielä liukuovikaapin parissa. Kuten sanoin, yhden liukuoven taakse kätkeytyy viisi korihyllyä ja kaksi tavallista hyllyä. Kun lapsia oli vähemmän, säilytimme toiseksi ylimmällä hyllyllä kauppakasseja. Sittemmin niiden paikka siirtyi kodinhoitohuoneeseen. Ylimmällä hyllyllä säilytetään yhtä banaanilaatikkoa. Toiseksi ylin hylly oli pitkään minulla ja miehelläni yhteisessä käytössä sillä hetkellä käytössä olevia asusteita varten, jolloin jokainen poika sai käyttöönsä yhden korihyllyn. Esikoisen muuttaessa pois kotoa, otin käyttööni hänen korihyllynsä ja mies sai toiseksi ylimmän hyllyn itselleen.
No mitä sitten näissä korihyllyissä säilytetään?
Korien etuosassa on paikka sisäulkkareille ja mahdollisille varaulkohousuille. Takaosassa puolestaan pidetään lisälämmikkeiksi tarkoitettuja fleece-, college- ja neuletakkeja. Ennen tällä korihyllyllä pidettiin myös verkkareita, mutta nyt kun harrastuskaappiin saatiin lisää tilaa, siirtyivät ne sinne. Uskoisin kuitenkin, että kesää kohti mentäessä ja verkkareiden käytön lisääntyessä myös ulkona, siirtyvät ne tilapäisesti jälleen kuistin kaappiin. Samoin sinne siirtyvät hupparit, joita käytetään takin asemasta silloin, kun windfleecetakki on liian kuuma, mutta pelkällä paidallakaan ei vielä tarkene.
Vaihtaessani asusteita välikausisesongille, otin samalla esille jo poikien kesähatut ja lippikset. Laitoimme ne kuitenkin vielä odottamaan näiden korihyllyjen takaosaan varsinaisen asustelaatikon sijaan. No, muutamana päivänä sai kyllä jo ottaa iltapäivisin lippiksen käyttöön, kunnes kylmemmät säät tekivät jälleen paluun.
Lukiolaisen hyllyyn laitoin erillisen korin asusteille. Muuhun osaan sopivat sitten ulkohousut. Hänellä ei pikkupoikien tavoin ole erillistä asustelaatikkoa, mutta ei hän sellaista tarvitsisikaan, sillä iän myötä tietynlainen varustus vähenee.
Koska en löytänyt kotoa valmiina sopivan kokoisia laatikoita omaan koriini, päädyin ainakin näin ensiratkaisuksi ostamaan keskikokoisia kestokasseja, joista taittelin korihyllyyni kolme sopivaa tilanjakajaa. Vaikkei itselläni niin kovin paljon asusteita tätä korissa olekaan, helpottaa tämä ratkaisu huomattavasti juuri sen tietyn asusteen löytämistä. Taaimmaisessa kassissa säilytän kesäajan lippiksiä ja hellehattuja, keskimmäisessä kassissa huiveja ja etummaisessa hanskoja, muutamaa pipoa ja tuubihuivia. Jokaiselta perheenjäseneltä löytyy omasta koristaan myös esimerkiksi heijastinvaljaat.
Miehen asustehyllyllä on kori helpottamassa hyllyn käyttöä.
Kuistin penkin peräosassa olevassa kannellisessa rottinkikorissa säilytetään muunmuassa pyörien lisälukkoja, hyppynaruja, sateenvarjoja, heijastinliivejä, öljykynttilöitä sisäänkäynnin luona olevaan lyhtyyn, pikkupoikien aurinkolaseja, kenkälusikoita jne.
Kuistin penkin alla on kolme laatikkoa eli kolmen pikkupojan asustelaatikot. Niistä olen kertonut myös täällä. Muutama pieni tilanjakajakori olisi vielä tarpeen näihin laatikoihin. Kuopuksella tosin jo onkin käytössään kaksi pikkukoria, joista toisessa säilytetään hänen huivejaan ja toisessa puuvillalapasia ja -sormikkaita. Korien taakse mahtuu vielä istuinalusta, työmiehen hanskat ja yhdet villasukat kumisaappaita varten. Lisää villasukkia löytyy alusvaatekoreista.
Vasemmasta etureunasta löytyy pipot pystyviikattuina ja niiden takaa paksummat goretexvälikausihanskat. Sääntönä on, että laatikkoon ei saa laittaa märkiä asusteita. Ne voi ulkoilun jälkeen ensin riisua kuistin penkille tai lattialle, josta ne viedään kodinhoitohuoneen kuivaustelineeseen kuivumaan.
Kuistin penkin peräosassa pikkupojat säilyttävät myös reppujaan seuraavaa päivää varten. Koululaiset siis tekevät läksynsä, pakkaavat reppunsa valmiiksi ja tuovat sen kuistille odottamaan. Isompien poikien tullessa aikoinaan isommiksi ja läksymäärän lisääntyessä, alkoivat myös reput kulkeutua enemmän omiin huoneisiin ja vasta aamulla lähdön hetkellä takaisin alakertaan. Nallenaulakko voisi olla myös hyvä paikka säilyttää reppuja, mutta ainakin viidesluokkalaisen reppu painaa jo niin paljon, etten usko nallenaulakon sen painoa kestävän. Nallekarhupoika joutui muutenkin ottamaan käyttöönsä jo L-koon Haglöfsin repun, koska M-koko jäi hänen tavaramäärälleen yksinkertaisesti liian pieneksi. Yhtenä syynä siihen on korona, sillä he ovat säilyttäneet yläkoululaisten tavoin kaikki oppikirjansa ja -vihkonsa koko lukuvuoden ajan kotona ja vieneet kouluun vain sinä päivänä tarvittavat materiaalit.
Pyöräilykypärät aiheuttuvat säilytyksen osalta jossakin vaiheessa päänvaivaa. Eräänä päivänä sain ajatuksen tämän tyhjän kolon hyödyntämisestä niiden säilytykseen. Olisin halunnut naulakot valkoisina, mutta myyjä sanoi, että ei niitä enää saa valkoisina, joten päädyin ostamaan nämä siniset. (No, valitettavasti myyjä oli väärässä ja niitä tuli kuin tulikin vielä valkoisina.) Melko tarkkaa mittaamista tämä vaati ensinnäkin sopivan pienien naulakoiden löytämiseksi ja sitten kiinnityshetkellä tilan käytön maksimoimiseksi.
Joku varmasti ehti jo laskea, että kypäriä on naulakoissa enemmän kuin perheessä jäseniä ja se on totta. Ainakin meillä on aina silloin tällöin ollut tarvetta varakypärille esimerkiksi jos kypärä on mennyt rikki ja on ollut saatava välittömästi korvaava käyttöön tai jos kaveri on tullut kylään ilman kypärää ja he innostuvatkin pyöräilemään tai ajamaan potkulaudoilla.
Tämä kypäränaulakkoratkaisu on osoittautunut todella toimivaksi. En kyllä tarkkaan muista kuinka kauan se on ollut meillä käytössä, mutta varmuudella se otettiin käyttöön ennen kuopusta, joten arvelisin kypäränaulakoiden olleen meillä 7 – 8 vuotta.
Tankokaapin vasemmassa reunassa on minun ja oikeassa mieheni takit. Tilaa on niin hyvin, että esimerkiksi villakangastakit saavat roikkua kaapissa vuoden ympäri samalla tavalla kuin poikien duffelit roikkuvat eteisen peilikaapin tangolla. Tämä helpottaa edes joltakin osin sesonkivaateshowta.
Pitkäksi venyneen postauksen lopuksi olisi mukava kuulla ajatuksia säilytysratkaisuistamme ja mahdollisesti hyviksi koetuista muista ratkaisuista. Joko teillä on tämänvuotinen sesonkivaateshow selätetty?
H a u s k a a v a p p u a ja
t e r v e t u l o a k a i k i l l e u u s i l l e l u k i j o i l l e!
Mukava, kun olette löytäneet blogiini. 🙂
Olipas tämä kiva postaus! Sesonkivaaterumba on melkoinen rutistus! Meilläkin rumba on nyt pääosin takana,mutta joitain yksittäisiä hankintoja täytyy vielä tehdä. Kevytuntuvatakit olen yleensä pessyt tässä kohti vuotta pois,mutta nyt en vielä uskalla- ilmat ovat niin koleat.
Hyvää vappua!
Kiitos kommentista ja kiva kuulla, että tykkäsit postauksesta! Toisinaan tuntuu, että joinakin kesäiltoinakin on vielä tarvetta kevytunttiksille, jos oikein sattuu viileä kesä ja mereltä tuulee kylmästi. Onneksi kuitenkin harvemmin on ollut unttiksille kesäisin tarvetta. Meillä on ainakin kenkäosastolla vajetta täksi kevääksi/kesäksi, samoin muutamissa hanskoissa. Tietyssä kokoluokassa vaan on yksinkertaisesti vaikea löytää sopivia ja riittävän laadukkaita. Huomattiin myös, että verkkareista on puutetta, samoin uimahousuista. Niitä luulisi kuitenkin olevan helpompi löytää. Hauskaa vappua!