Keväinen kenkäshow

Viime sunnuntaina oli jälleen aika levittää kaikki mahdolliset kevät- ja kesäkengät eteisen lattialle ja ryhtyä sovituspuuhiin poika kerrallaan. Jokakeväinen juttu!

Poikien kengät -postauksesta löydät tarkempia ajatuksia liittyen poikalapsen kenkätarpeisiin ja -haasteisiin. Lisää pohdintaa löydät myös toisesta postauksestani, mutta siinä keskitytään enemmän poikien talvikenkiin.

Tämän postauksen kuvat räpsin täysin ”lennosta”, joten ne saattavat olla vähän mitä sattuu ja mitä pimeähkö eteinen pilvisenä päivänä tarjosi. Aihe lienee nyt kuitenkin kuvia tärkeämpi asia.

Ajattelin tässä postauksessa kertoa, miten tämä keväinen kenkäshow meillä oikein menee. Sisääntulokuistilla meillä on iso liukuovellinen kaapi, jossa on yksikolmasosa hylly- ja koritilaa ja kaksikolmasosaa tankotilaa. Lisäksi jokaisen osan yläpuolella on vielä hyllytilaa, jossa säilytämme laatikoissa ei meneillään olevan sesongin asusteita. Kaapin päällä on vielä lisäksi kolme isoa rottinkikoria noille asusteille. Etenkin kaikki neulotut asusteet, kuten pipot ja huivit sekä villahaalarit, vievät paljon säilytystilaa. 

Tankokaapin alaosaan jää tilaa kengille. Olemme ostaneet kaapin perälle kenkätelineen, johon mahtuu kenkiä kolmessa kerroksessa. Lisäksi telineen eteen mahtuu rivi kenkiä. Kenkäteline on sellainen venytettävä malli eli sen saa juuri niin leveäksi kuin on tarve. Kuistin kaapissa säilytetään meneillään olevan sesongin kenkiä. Poikien jokapäiväisessä käytössä olevat kengät pidetään kuitenkin kuistilla nallenaulakon alla ja meidän aikuisten kengät ovat poikien avonaulakon alla. Lasten kengille (nallenaulakon alle) olen ostanut Ikean kenkämaton.

Kumisaappaat ja crocsit (tai muut uimahalli- ja kesäläpsyt) puuttuvat kokonaan näistä kuvista, koska niitä ei säilytetä näissä eteisen ja kuistin kaapeissa, vaan erillisessä kodinhoitohuoneessa olevassa ”sadevaatekaapissa”. Katsotaan tuleeko joskus hyvä hetki sen esittelylle tarkemmin.

Käyttöön odottelevia kenkiä säilytetään eteisen puolella olevassa liukuovikaapissa. Siinä on myös tankovaatteita, mutta lyhyempiä kuin kuistin kaapissa, joten eteisen kaappiin on voinut laittaa kenkätelineitä kahteen kerrokseen eli kaksi päällekkäin. Kaapin takaosaan mahtuu siis kenkiä viiteen kerrokseen ja etuosaan vielä lisää. Paitsi että kaapissa säilytetään ei meneillään olevan sesongin kenkiä, niin siellä säilytetään myös sopivan kokoista käyttäjää odottelevia kenkiä. Rikkinäiset kengät heitämme pois, mutta esimerkiksi monet nahkakengät ovat niin laadukkaita, että käyvät vielä seuraavallekin käyttäjälle. Lisäksi olemme todenneet, että monesti on ollut tarvetta ns. varakengille ja siksi säilytämme jo hieman kuluneita, mutta kakkoskengiksi hyvin kelpaavia, esimerkiksi goretexejä, vielä seuraavallekin lapselle.

Talvisesonkia varten ei ole käytössä yhtä monia kenkäpareja kuin kevääseen ja kesään. Siitä syystä sesongin vaihtuminen talven jälkeen on aina suurempi rumba kenkien osalta. Kenkäshow alkaa kaapin sisällön tyhjäämisellä eteisen lattialle.

Lisäksi tarvitaan muutamia apuvälineitä poikien jalkojen mittaamiseksi. Yleensä meillä on käytössä valkoinen A4-paperi, jonka päälle lapsi laittaa jalkansa (kantapää seinää vasten) ja piirrämme siihen jalan mitan sen kärjestä. Nyt kuitenkin ehkä hieman fuskasimme ja ohitimme tuon piirrosvaiheen, koska portailta sattui löytymään leikkikakkulapio, joka osoittautui oikein hyväksi apuvälineeksi tässä hommassa.

Pojat ovat jo niin kokeneita tässä hommassa, että tietävät just miten se menee ja miten kannattaa toimia, että kaikki sujuisi mahdollisimman helposti ja nopeasti. Nallekarhu oli tällä kertaa ensimmäisenä mittaus- ja sovitusvuorossa, jolloin kaksi nuorinta veljeä istuivat portailla odottamassa vuoroaan. Ja kuten kuvasta näkyy, he olivat onnistuneet kaivamaan kenkäröykkiöstä itselleen viime vuotiset lenkkarit ja puskeneet ne jalkoihinsa (osoittautuivat tarkemmin mitatessa pieniksi).

Alaporras on osoittautunut oivalliseksi jalanmittauspaikaksi, joten siksikin he menivät tähän odottamaan.

Lapsi siis laittaa seisoma-asennossa kantapäänsä kiviporrasta vasten. Tässä yleensä käytämme paperia lapsen jalkojen alla ja piirrämme siihen mitan varpaiden kärjistä (huomioitava, että jalat saattavat olla hieman eripituiset). Mittanauha tai tällä kertaa tämä kuvissa näkyvä rullamitta laitetaan lapsen jalkojen väliin. Varpaiden pitää kuitenkin osoittaa suoraan eteenpäin. Leikkikakkulapio auttoi osoittamaan oikean mitan kohtaan. Pelkästään silmillä katsoessa se ei onnistu.

Toinen tärkeä mitta on tämä vuosia sitten Kavatilta tilattu sammakko, jolla pystyy mittaamaan kengän sisämitan. Monestihan tuo sisämitta ilmoitetaan valmiiksi kengässä tai sen voi mitata pohjallisen avulla, mutta tämä mitta on osoittautunut kaikkia noita muita mittareita paremmaksi ja varmemmaksi. Jos menemme ostamaan lapselle kenkiä kenkäkaupasta tai varsinkin marketista, otamme aina tämän mitan mukaamme. Mitta on myös hyvin tarpeellinen, kun olen myynyt kenkiä eteenpäin. Tämän avulla saan luotettavasti mitattua kengän sisämitan.

Sitten vain sovittamaan! (Huomaathan synttärikakun portaissa 😉 ). Sovitusvuorossa oleva poika sai siirtyä hyvän mielen taulun alle sovittamaan kenkiä. Tärkeää on kuitenkin aina nousta seisomaan, kun kengät on saatu jalkaan ja huomioida myös se, että kenkää sovitetaan erityisesti siihen isompaan jalkaan (jos jalat ovat eri pituiset).

Työnjako meni näin: Minä valitsin sovitusvuorossa olevalle pojalle kenkäparin, jonka poika puki jalkaansa tai jalkoihinsa. Pojan pukiessa kenkää, mies mittasi toisesta kengästä sisämitan sammakkomitalla ja sai siitä viitteitä kengän sopivuudesta. Osa kengistä hylättiin suoraan pelkän mittauksen perusteella (ja minähän valitsin sovitettavat kengät alkuperäisen jalanmittauksen perusteella, josta pystyin päättelemään kenkäkoon suunnilleen). Kun poika sai kengän jalkaa, hän nousi seisomaan ja yleensä heti kommentoi miltä kenkä tuntuu jalassa. Onkin huomattavasti helpompaa sovittaa ja valita sopivaa kenkäkokoa isommalle lapselle kuin pienelle taaperolle, joka ei vielä osaa ilmaista itseään puhumalla. Mies vielä tunnusteli kengän päästä ja takaa kengän sopivuutta suhteutettuna lapsen jalan mittaan ja kengän sisämittaan. Lisäksi on tietenkin aina huomioitava käyntivara. Yleensä lapsi vielä varmisti kengän sopivuuden tekemällä pienen kävelykierroksen. Tämän kaiken perusteella kenkä joko siirtyi talosta lähtevien pinoon (pieni myös kuopukselle tai liian rikkinäinen) tai tietyn lapsen sopivien kenkien pinoon tai ei kenellekään juuri tänä keväänä sopivien pinoon, mutta mahdollisesti vielä myöhempinä vuosina jollekin sopivien pinoon. Alun kenkämeri alkoi siis vähitellen hahmottua paremmin ja sen tuloksena syntyi uusia pinoja 😀

Kuopukselle sopivien kenkien pino.

Talosta kokonaan lähtevien kenkien pino, joita tuli vielä myöhemmin muutama kenkäpari lisää.

Pino, tai ehkäpä ennemminkin röykkiö, joka siirtyi takaisin eteisen kaapin kenkätelineisiin odottamaan sopivia jalkoja eli seuraavia käyttäjiä.

Yllättäen nämä ruskeat Crocsin tennarit nousivat erityisesti kahden nuorimman pojan suosioon. Näistä onneksi riittäkin heille kokoja vielä muutamiksi vuosiksi eteenpäin. Tuumasinkin jääkarhupojan sovittaessa näitä kenkiä, että alkaa olla hieman jo kenkäkappafiilis, koska tarjolla oli sovitettavaksi aina seuraavakin mahdollinen koko. 😉

Kun on näin monta lasta ja kaikki vieläpä samaa sukupuolta, sitä uskaltaa ostaa kenkiä myös jemmaan hyvän tarjouksen osuessa kohdalle. Nämä Timberlandin nilkkurit olivat juuri sellainen tarjous ja vieläpä ihan lähi-Citymarketista. Kenkien ovh oli 149 euroa, josta se oli ensin alennettu 85 euroon. Sen jälkeen kengistä sai vielä -50%. Tuo 42,50 euroakin olisi ollut jo kova alennus, mutta osa kengistä löytyi lopulta hyllystä, jossa kaikki kengät olivat 25 euroa pari. Saattoipa siis käydä niin, että lähetin mieheni takaisin kauppaan hakemaan ne loputkin jäljelle jääneet kenkäkoot odottelemaan nuorempien poikien jalkojen kasvamista. Esikoiselle ja toiseksi vanhimmalle sai heti ottaa yhdet parit käyttöön ja viime syksynä myös keskimmäinen poika sai omansa. 

Luonnollisestikaan emme selvinneet tästä sesongin vaihtumisesta ilman uusien kenkien ostamista. Kaksi nuorinta poikaa tarvitsivat uudet välikausigoretexit ja jokainen poika uudet lenkkarit. Yllä olevassa kuvassa näkyy Citymarketin parhaillaan voimassa oleva ”kaikki kengät -30% -tarjous” eli sieltä löytyi jääkarhupojalle goretexit ja kolmelle kotona asuvalle vanhimmalle uudet lenkkarit.

Kuopuksen välikausigoretexit puolestaan löytyivät Haloselta viikko sitten -50%. Ette näe hänen ilmettään, mutta voin kertoa sen olevan ihailua täynnä uusia kenkiä katsoessaan. Hän kävi heti sunnuntaiaamuna pyjama päällään hakemassa sukat jalkoihinsa, että voisi sovittaa uusia kenkiään. Vaikka kengät olivat sisämitaltaan sopivat, olivat ne aluksi hieman tiukat varsista, mutta sovittelun ja käytön jälkeen ovat muotoutuneet hyviksi ja niillä on jo koko tämä viikko talsittu. Enää puuttuu lenkkarit.

Miltä teillä näyttää keväisen kenkäshown osalta?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.