Hyvän mielen taulu

Talvilomalla toteutin pitkäaikaisen haaveeni Gauharin pellavaisesta muistitaulusta beigellä nauhalla. Tilasin taulun verkkokaupasta ja se tuotiin ilman lisämaksua kotiovelle asti. Näin muistaakseni ensimmäisen kerran tämän kauniin muistitaulun nimenomaan tässä värissä Lattemamman blogissa lähes viisi vuotta sitten. Siitä lähtien olen tästä haaveillut, mutta vasta nyt maltoin sen pienen alekoodin turvin tilata. Samaa muistitaulua myydään myös mustalla nauhalla, mutta arvatenkin se ei ole minun mieleeni.

Ennen taulun tilaamista halusin olla varma, että sille löytyy paikka. Mahdollisia paikkoja löytyi lopulta useampikin ja siksi uskalsin taulun jokseenkin pitkäksi venyneen harkinnan jälkeen tilata.

Alakerran aulassa, yläkertaan johtavien portaiden juurella, on tällainen pieni kolo, johon olin jo syksyllä siirtänyt tämän pienen nojatuolin pikkupoikien entisestä yhteisestä nukkumishuoneesta alakertaan. Seinällä oli sopivasti myös ruuvi muistitaulua varten. Tämä taulu olisi toki ollut parempi hieman keskemmällä, mutta ei nyt ainakaan vielä porattu uutta reikää. Muistitaulun voi ripustaa myös pystyasentoon. Muutama toinen taululle miettimäni paikka toimisi ilman seinälle kiinnittämistäkin asettamalla taulu tason tai pöydän päälle seinää vasten.

Muistan miten pikkutyttönä toivoin itselleni koulupöytäni viereen ilmoitustaulua, sellaista korkkitaulua, johon pystyi nastoilla ja neuloilla kiinnittämään kaikkea tärkeää ja kaunista. Sellainen taulu minulla on yhä luokassani käytössä, mutta se toimii enemmänkin juuri tärkeiden papereiden esillä olemista varten kuin kaikenlaisen kauniin esilletuojana.

Luin vuosia sitten jostakin blogista blogistin rakentamasta unelmakartasta, joka oli heti hänen sänkynsä vieressä niin, että hän voi katsella unelmiensa ja haaveidensa kuvia heti ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Tästä taulusta haaveillessani tuo asia on ollut mielessäni. Sinänsä en ole ajatellut rakentaa unelmakarttaa, vaan ennemminkin sellaisen hyvän mielen taulun, jota katsoessani tuntisin iloa. Tätä postausta varten poimin nopeasti ympäriltäni iloa tottavia asioita, joiden uskon muuttuvan ja vaihtuvan, kun saan hetken totutella tauluun. Toisaalta arvelen taulun myös elävän eri vuodenaikojen ja vaikkapa juhlien mukaan. 

Olen aina tykännyt kauniista korteista ja erityisesti sellaisista, joiden teksti ”kolahtaa”. Ollessani 12-13 -vuotiaana tätini luona Tukholmassa, muistan miten vietin pitkän tovin Gamla Stanin korttimyymälässä valikoiden kortteja melkoisesta korttien merestä. Uskon, että nuo kortit ovat minulla yhä jossakin tallella. Samanlainen korttikauppaihanuus löytyi teinivuosina Forumista. Sittemmin minua ovat alkaneet viehättää hieman toisentyyppiset kortit, joita tarttuukin pinkka jos toinenkin mukaani tietyissä pikkuputiikeissa vieraillessani. Väittäisinpä, että tässä korttiasiassa olen tullut äitiini. Ainoastaan harmittaa se, että enää ei tule kortteja (eikä kirjeitä) lähetettyä kuten ennen. Siihen asiaan toivoisin muutosta. 

Joka tapauksessa tätä hyvän mielen taulua kootessani tiesin heti muutaman kortin, jonka siihen haluaisin laittaa. Pikkupojista sattui olemaan joululahjojen jäljiltä muutama ylimääräinen kanikuva jäljellä, joten ne pääsivät ensihätään taululle. Isoista pojista ei löytynyt mitään sopivaa valmista kuvaa, mutta mielessäni on kuva, jonka haluaisin tähän teettää. 

Taulu teki välittömästi vaikutuksen myös pikkupoikiin. Kukin vuorollaan pysähtyä taulun eteen ja tuli vielä erikseen minulle sanomaan: ”Äiti, tuo taulu on tosi hieno.” Ajatukseni hyvän mielen taulusta pääsi siis toteutumaan heti ensimmäisellä versiolla. Jatkossa on hauska nähdä, miten perheenjäsenet reagoivat vaihtuviin kuviin ja esineisiin. 

Tällä hetkellä taulu saa siis olla tuottamassa iloa jokaiselle perheenjäsenelle keskeisen sijaintinsa puolesta. Suunnitelmissani on, että kokeilisin taulun käyttöä myöhemmin myös ihan vain itselleni eli ehkäpä sitten enemmän sellaisena unelmatauluna. Silloin voisin kuvitella sen sijaitsevan jossakin muualla.

Taulun myötä taisin löytää uuden ”happy placeni” kera iloisten asioiden, kuten käsityön ja maitokahvin. 🙂

Tämän kuvatulvan myötä haluan toivottaa täksi viikonlopuksi juuri sinulle räätälöityjä hyvän mielen asioita olivat ne sitten kuvia, ajatuksia, tekemistä, syömistä, keskusteluja, kuuntelemista, lukemista tai mikä ikinä onkin se sinun juttusi ja ilosi.

Ps. Lasipöydän alahyllyllä Tine K:n korissa ruutuliinalla peitettynä säilytämme kasvomaskeja. Olen todennut, että eteisaulasta ne on kaikkein helpointa ottaa mukaansa. Kukapa olisi vielä vuosi sitten uskonut, että tällaisillekin tarvikkeille pitää kotoa löytyä säilytyspaikka?!

2 comments

  1. Rouva H says:

    Hei! Voi miten kauniin nurkkauksen olet luonut. Tuossa on mukava istua ja puuhastella. Meillä on myös ilmoitustaulut käytössä sekä keittiössä että lasten huoneissa,mutta ne ovat hoidettavia ja muistettavia asioita varten. Tällaisen kauniiden asioiden taulun voisin itsekin toteuttaa jossain muodossa jos paikka löytyy.

    Olen lukenut ilolla lasten vaatepostauksiasi,mutta en ole ehtinyt kommentoida. Benetton on ollut myös meidän perheen luottomerkki vuosien ajan ja hintalaatu-suhde on mainio. Itselläni on myös merkin merinovillatuotteista hyvät kokemukset aina pipoista neuleisiin.

    Hyvää ja aurinkoista kevättä!

    • Miia says:

      Kiitos! Kiva kun kommentoit ja on erityisen mukava kuulla, että postaukseni ovat ilahduttaneet sinua. Toiveenani on vielä jatkaa tuota vaatepostaussarjaa, mutta ajan rajallisuus tulee aina toisinaan vastaan tässä blogiharrastuksessa 😉 Meillä on myös ollut Benettonin neulepipoja ja -huiveja ja ne ovat siirtyneet veljeltä toiselle. Käsittääkseni ne eivät kuitenkaan ole merinovillaa, joten täytynee perehtyä uudempiinkin tuotteisiin, nuo meidän omat kun ovat jo todella vanhoja. Aurinkoa myös sinun ja perheesi kevääseen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.