Ystävänpäivän nallejuhlissa luettiin myös nalleaiheisia kirjoja. Postauksen kirjat on kaivettu kotimme kirjahyllyistä, joten vaikka niitä onkin melko paljon, löytyy niitä luonnollisesti vielä lisää kirjastoista ja kirjakaupoista. Kirjaston ammattitaitoinen väki auttaa myös hyvin mielellään sopivan lukemisen löytämisessä. Esimerkiksi ennen luokkani nalleviikkoa soitin kirjaston lasten- ja nuortenosastolle ja kysyin voisivatko he kerätä minulle nalle- ja karhuaiheisia kuvakirjoja. Sainkin hakea säkillisen kirjoja jo seuraavana päivänä soitostani. Ehdin hyvin lukea ensin viikonlopun aikana nuo kirjat kotona pikkupojilleni, jolloin minun oli helpompi töissä seuraavalla viikolla valita sopivat ääneen luettavat kirjat. Oppilaat saivat myös itse lukea noita lainaamiani kirjoja.
Pikku Karhun tarinat -kirjaan on koottu yhteen kolme erillistä Pikku Karhu -sarjan kirjaa. Löysin tämän kirjan joskus opiskeluaikoinani varmaankin jostakin kirja-alesta. Tällä kirjalla on minulle jonkinmoinen tunneside, sillä muistan itse lukeneeni näitä kirjoja alkuopetusikäisenä. Pikku Karhu -kirjoja sai lainata koulumme kirjastosta ja nämä kirjat kuuluivat ensimmäisiin itse lukemiini oikeisiin kirjoihin. Ehkäpä ne juuri siitä syystä ovatkin jääneet niin hyvin mieleeni. Toinen kirjasarja, jonka muista noilta ajoilta, on Petteri Kaniini -sarjan pienet kirjat, jotka yhä toivoisin jostakin itselleni löytävän. Aiemmassa työpaikassani niitä sai lainata koulun kirjastosta ja ne olivat juurikin pikkukoululaisille sopivaa luettavaa.
Elina Karjalaisen kirjoittama ja Hannu Tainan kuvittama Uppo-Nalle lienee Pikku Karhua tunnetumpi kirjasarja. Otin laskiaisen hiihtoretkelle mukaani muutaman Uppo-Nalle-kirjan, joista erityisesti runokirjat olivat sopivaa luettavaa metsän siimeksessä kaakaomukin äärellä.
Henkilökohtaisesti en ole ehkä niinkään viehättynyt Uppo-Nallen tarinoista, mutta pidän kovasti hänen ja Laulavan Lintukoiran suuhun laitetuista riimirunoista. Luin myös oppilailleni joitakin riimirunoja ja he pitivät niistä niin paljon, että pyysivät minua lukemaan niitä lisää.
Uskoisinkin, että tässä alemmalla rivillä näkyvät Uppo-Nallen ystäväkirja (sisältää myös runoja), sarjan ensimmäinen kirja Uppo-Nalle ja Uppo-Nallen kootut runot ovat näistä kirjoista meillä kaikkein luetuimmat.
Nämä alimman rivin kirjat ovat kuvakirjoja, joissa on vähemmän luettavaa ja ne sopivat siitä syystä luettavaksi pienemmälle lapselle tai sitten lapsen itsensä ensimmäisiksi lukemikseen kirjoiksi.
Kuten huomaatte, ei meillä ole lainkaan kaikkia Uppo-Nalle -kirjoja kotikirjastossamme. Uskonpa, että tuo yllä näkyvä listakaan ei vielä ole täydellinen, koska se päättyy jo vuoteen 2003. Kuuluin isojen poikien pikkupoika-aikana silloisen WSOY:n Uppo-Nallen kirjakerhoon. Nimensä mukaan se ei kuitenkaan myynyt ainoastaan Uppo-Nalle -kirjoja, vaan oli mielestäni monipuolinen lastenkirjakerho, ehdottomasti paras johon olen kuulunut. Harmillista, että se ensin muutti muotoaan ja lopulta loppui kokonaan. Siihen aikaan tapasin aina Helsingissä ollessani käydä WSOY:n kirjakerhon myymälässä, joka tuli pojillekin hyvin tutuksi.
Lastenhuoneessa seikkailevat Hannele Huovin luomat lelunallet Urpo ja Turpo. Lastenhuoneen kirjahyllystä he löytävät monenmoisia seikkailuja. Mikä parasta alimman kuvan viisi keskenään samankokoista kirjaa on kaikki tavutettu, joten ne sopivat hyvin ensimmäisiksi itseluottaviksi kirjoiksi. Yksi erikokoinen kirja on kuvakirja. Jukka Lemmetyn pehmeän suloinen kuvitus tuo itselleni mieleen erään iki-ihanan aapisen ja sen päähenkilökarhut Onnin ja Ennin.
Löytäessäni kirjahyllystämme A. A. Milnen Nalle Puh -kirjat nousi mieleeni, että olenkohan noita lukenutkaan meidän pikkupojille. Toki he tuntevat tämän nallen, mutta uskonpa, että Disneyllä on siihen osuutensa. Kirjan kannen sisäsivuilla aukeaa mielenkiintoinen Puolenhehtaarin metsä, jota on pikkukuulijoiden kanssa mukava tutkia kirjan tarinoiden edetessä. Nalle Puhin hahmot opettavat meille paljon ystävyydestä, erilaisuudesta, ongelmien ratkaisemista yhteisvoimin ja siitä, että meistä ihan jokaista tarvitaan.
Entäpä tämä kohtelias Karhuherra Paddington? Kun pääsin vuonna 1997 toisen kerran elämässäni Lontooseen, kolusin “kaikki paikat” etsimällä jotakin suloista Paddington-aiheista kotiinvietävää. Jostain syystä meillä on jäänyt vielä kokonaan katsomatta Paddingtonista tehnyt elokuvat. (Onkohan niitä jo kaksi?) Ne ovatkin olleet seuraavien elokuvailtojen toivelistalla. Ehkäpä nyt talviloman lopuksi saamme ainakin ensimmäisen katsottua.
Jukka Parkkisen Karhukirjeet ovat parkkimaiseen tyyliin sellaista luettavaa, että jotkut asiat aukevat vain aikuisille. Kielellä leikkiminen onkin yksi suomen kielen suuri vahvuus ja rikkaus. Siitäkin syystä lapselle lukeminen on niin kovin tärkeää. Amalia-tädin kanssa olen kyllä täysin samaa mieltä siitä, että ottaisin mieluummin syntymäpäivälahjaksi jäätelön kuin karhunkierroksen erämaaolosuhteissa. Kumman sinä valitsisit?
Jääkarhufanille jääkarhukirjoja…
Karhut ovat tärkeissä rooleissa monissa perinteisissä satukirjoissa.
Tässä vielä muutama yksittäinen kirjahyllyistämme löytynyt nalle/karhuaiheinen kirja. Olivatko nämä kaikki sinulle ennestään tuttuja? Osaisitko sinä vinkata vielä lisää nallekirjoja?