Potkukelkkaretkellä

*Mukana blogiyhteistyössä Youngest Fashionin kanssa saatuja tuotteita.

Meidän oli tarkoitus lähteä poikien kanssa viime lauantaina hiihtämään, mutta silloin tulikin lunta tuulen saattelemana lähes vaakatasoon, joten päätimme siirtää retkeämme. Sunnuntaina katsoinkin hämmästyneenä ulos ikkunasta, kun näin yllättäen auringon tarjoilevan säteitään. Olin nähnyt aiemmin kävelylenkkini varrella erään koivikon, joka näytti lumimaisemassa mielestäni todella kauniilta. Silloin sen ohi kulkiessani ajattelin, että tässä maisemassa olisi kiva ottaa pojista hieman talvikuvia ja ehkäpä tehdä sinne vaikkapa eväsretki syysretken tavoin.

Koska retkipaikalle oli matkaa reilu kaksi kilometriä ja mukaan tarvittiin sekä vaihtovaatteet että eväät, ajattelin, että menisimme sinne autolla. Pojat toivoivat kuitenkin potkukelkkaretkeä, joten niinpä valjastimme ne matkaan.

Meillä on kaksi potkukelkkaa. Isompi aikuisten kokoinen punainen kelkka on edesmenneen paappani vanha. Kelkasta on ollut meille iloa jokaisena lumisena talvena. Pienemmän lasten kokoisen kelkan olemme ostaneet esikoisen ollessa pikkupoika. Olisiko voinut parempaa kelkkailusäätä olla kuin tuo tuore vastasatanut lumikerros eikä missään hiekoitusta. Jalkakäytävät ja pyörätiet tosin olivat yhä paikoin auraamatta, mutta autotien reunassa voisin sanoa kelkkojen luistaneen jopa paremmin kuin varsinaisilla kävelyreiteillä.

Joku toinenkin oli löytänyt tämän saman pöpelikön ja tehnyt koivikkoon ladun. Yritimme parhaamme mukaan olla sitä tallomatta. Lumihanki kyllä pääsi upottamaan melkoisesti ja pojat kahlasivat siellä polviin asti lumessa. Se oli tietenkin tosi hauskaa!

Lumihangessa kahlaamisesta muistuu mieleeni aina eräs lapsuuden kokemukseni. Jos pohjoisen serkkuni lukee tätä postausta, hän muistanee myös tuon tapahtuman. Sen kummemmin tässä kertomatta, miten serkkuni kanssa hankeen päädyimme, mutta oli kyllä melko pelottavakin kokemus olla hangessa ja upota vain syvemmälle ja syvemmälle. En ole milloinkaan ennen enkä jälkeen sen kokenut mitään vastaavaa. En myöskään tarkalleen muista miten syvälle lopulta upposimme, mutta väittäisin, että ylävartaloakin vielä meni lumen alle. Lopulta joku ohikulkeva nainen tuli meitä sieltä hangesta pelastamaan emmekä sieltä kyllä omin voimimme olisi ylös päässeetkään. Tuohon kokemukseen nähden tämä koivikko oli siis vielä hyvinkin turvallista lumihankea.

Aurinko paistoi koivikon takaa. Otin nopeasti jokaisesta pojasta muutaman kuvan ja ennen niitä muutaman yhteiskuvan, että jokainen pääsi vuoronsa jälkeen pukemaan lämpimämmät vaatteet takaisin ylleen. Potkukelkat toimivat hyvin istuimina ulkohousuja ja haalareita pukiessa.

Blogin oikeassa yläreunassa olevan esittelytekstin yläpuolelta voit nähdä valokuvaaja Anne Tuulikankaan ottaman talviretkikuvan meidän koko perheestä. Kuva on vuodelta 2018 eli kolmen vuoden takaa. Silloin ihana talvi jatkui pitkälle maaliskuuhun, jopa huhtikuun alkuun. Onneksi myös kevät yllätti sinä vuonna tulollaan ja toukokuun puolivälistä lähtien saimme nauttia jopa hellesäistä. Ehkäpä tämäkin talvi lupaa myös hyvää kevättä ja kesää.

Kaksi nuorinta poikaa ovat saaneet TuTun merinovillapipot ja merinovillatuubihuivit blogiyhteistyönä Youngest Fashionin* kanssa. He tykkäsivät niistä niin paljon, että tilasin samanlaisen setin kokoa isompana vielä nallekarhupojallekin. Kaksi nuorinta ovat käyttäneet näitä pipoja ja tuubeja koko talven. Jos yritänkin ehdottaa jotakin toista vaihteeksi, niin se jää pelkäksi ehdotukseksi. Sattumoisin, kun kävin äsken etsimässä nuo merinovillatuotteet linkkejä varten, huomasin, että ne olivatkin tällä hetkellä mukana ystävänpäivän alekampanjassa. Alennukset ovat voimassa 14.2. asti.

Lämmintä ylle, kelkkojen ja lampaidentaljojen kantaminen koivikkoon sekä termarista lämmintä kaakaota suuhun, oli seuraavaksi retken ohjelmistossa.

Edellispäivänä leipomani gluteenittomat korvapuustit pääsivät eväskoriin mukaan ja kaakaon kanssa nautittaviksi.

Tekstiä ei tänään oikein irronnut, mutta kuvat puhukoot puolestaan. Talvisää oli upea, samoin luonto ympärillämme. Eväät maistuivat ja retki kera potkukelkkojen täytti seikkailutarpeet.

*Kahden nuorimman pojan pipot ja tuubihuivit on saatu blogiyhteistyönä Youngest Fashionin kanssa. Tarkemman esittelyn näistä yhteistyötuotteista voit lukea aiemmasta postauksestani täältä sekä lisää kuvia Youngest Fashionin TuTun merinovillatuotteista näet blogissani täällätäällätäällä ja täällä.

Jos muuten katsot poikien pipoja tarkemmin, huomaat varmasti, että kaikissa niissä on yksilöllisesti hieman erivärinen tupsu. Poikien mielestä se on kiva asia ja auttaa tunnistamaan muuten samanlaisen pipon helposti toisistaan eikä tarvitse erikseen tarkistaa nimeä pipon sisällä olevasta nimikointitarrasta. Itse tykkään eniten tuosta jääkarhupojan ruskeasävyisestä tupsusta.

Poikien vaatteet:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.