Unelmointi on vuosien saatossa osoittautunut parhaimmaksi unilääkkeeksi iltaisin. Valitettavasti on toki myös niin, että kun Unelmat kuihtuvat, on vaikea löytää uusia. Tuon linkkaamani postauksen kirjoittamisesta on kulunut jo vuosi ja täytyy sanoa, että unilääkkeeni on yhä löytymättä. Hetkellisesti sen jo löysin, pienempien asioiden joukosta, mutta sellainen isompi ja pidemmälle kantava unelma on minulta yhä kateissa. Pienet unelmat ovat ehdottomasti vähintäänkin yhtä hyvä asia, mutta nekin ovat tuota yhtä pientä ajanjaksoa lukuunottamatta antaneet vielä odottaa itseään. Olkoon siis tämä vuosi kohdallani rauhaa, rakkautta ja odotusta tulvillaan. Sisältäköön se pysähtymistä, lepoa, läheisyyttä, perhekeskeistä yhdessäoloa ja mukavia puuhia yhdessä ja erikseen oman kodin tuomassa turvasatamassa. Käsitöiden lisäksi huomaan löytäneeni uudelleen joitakin aikoja uinuneen lukemisen kipinän ja se on kyllä tuonut minulle valtavasti iloa. En ole esimerkiksi viikkoihin avannut TV:tä/suoratoistopalvelua, sillä tartun iltaisin mieluummin kirjaan kuin kaukosäätimeen.