Olen tammikuun ajan keskittynyt pitkälti pohtimaan mennyttä vuotta, mutta toki pyrkinyt niihinkin postauksiin tuomaan aina jotakin uutta näkemystä, ajatusta tai kokemusta mukaan. Tuosta postaussarjasta olisi vielä osia jäljellä, mutta katsotaan mitkä niistä toteutuvat.
Näin tammikuun viimeisenä päivänä tuli sellainen tunne, että voisi olla hyvä antaa hieman aikaa ja ajatuksia myös tälle uudelle alkaneelle vuodelle 2021.
Spontaani vastaukseni kysymykseen mitä odotan tältä vuodelta, olisi: “En mitään.” Noin vastaisin, jos en ajattelisi asiaa sen enempää. Jos kuitenkin pysähtyisin toviksi asiaa tuumaamaan, vastaisin ehkäpä näin: “Rauhaa ja rakkautta.” Tiesitkö muuten, että blogini tiivistetty kuvaus “Rauhaa, rakkautta ja suuria tunteita viiden pojan talossa” on mieheni käsialaa? Ehkäpä juuri tuohon määritelmään kiteytyy odotukseni ja toiveeni tälle vuodelle.
Koronatilanne on tuonut tullessaan sen, että olen oppinut elämään päivän kerrallaan ilman sen tarkempia suunnitelmia tuleville viikoille tai kuukausille. Ennen tykkäsin siitä, että asiat oli aikataulutettu ja suunniteltu hyvissä ajoin. Tiettyjä menoja oli kiva järjestää myös spontaanisti, mutta isommat suunnitelmat oli yleensä tarkkaan aikataulutettu (toki edelleenkin suunnittelen esimerkiksi työni tarkasti, mutta tällä kirjoituksellani viittaan vapaa-aikaani). Koronan myötä olen saanut huomata, että vaikka nuo suunnitellut menot auttavat jaksamaan arjen aherrusta, tuovat ne toisinaan myös stressiä ja suorittamista elämään. Korona on ikään kuin antanut luvan pysähtyä kodin ja perheen keskelle ilman jatkuvaa kiirettä ja menemistä jonnekin. Ilman jatkuvasti aikataulutettua elämää. Osa ihmisistä kokee kodin vangiksi, osa puolestaan on löytänyt uudesta kotiin keskittyneestä elämästä paljon uudenlaisia iloja.
Itse koen nimenomaan rauhaa ja rakkautta. Koti on kuin turvasatama kaiken keskellä. Sinne on ihana palata työpäivän jälkeen ja siellä on ihana myös pysyä niin paljon kuin mahdollista. Kaipaan toki esimerkiksi ystävien tapaamisia lauantain kahvilahetkillä tai lasteni kanssa vietettyä aikaa museoissa, teatterissa, kirjastossa, harrastuksissa, peleissä, kaupoissa ja pienillä kotimaanmatkoilla. Viihdyit sitten kotona tai et, niin uskon, että meille jokaiselle tekee hyvää pysähtyä ja rauhoittua välillä jopa hieman pidemmäksikin ajanjaksoksi. Voisiko sille löytyä parempaa paikkaa kuin oma koti?
En kuitenkaan pysty – enkä edes halua – kirjoittaa etukäteen tarinaani tälle vuodelle. Kuten aiemmassa Uusi vuosi -postauksessa kerroin, en tykkää tehdä uudenvuoden lupauksia. Sen sijaan toiveista, tavoitteista ja unelmista puhuminen on mukavaa. Sellaiset ajatukset myös suuntaavat yleensä positiivisesti kohti tulevaa, sillä ne tuovat mukanaan toivoa ja hyvää mieltä. Jotain sellaista, joista tuntuu hyvältä pitää kiinni erityisesti silloin, kun elämä murjoo.
Unelmointi on vuosien saatossa osoittautunut parhaimmaksi unilääkkeeksi iltaisin. Valitettavasti on toki myös niin, että kun Unelmat kuihtuvat, on vaikea löytää uusia. Tuon linkkaamani postauksen kirjoittamisesta on kulunut jo vuosi ja täytyy sanoa, että unilääkkeeni on yhä löytymättä. Hetkellisesti sen jo löysin, pienempien asioiden joukosta, mutta sellainen isompi ja pidemmälle kantava unelma on minulta yhä kateissa. Pienet unelmat ovat ehdottomasti vähintäänkin yhtä hyvä asia, mutta nekin ovat tuota yhtä pientä ajanjaksoa lukuunottamatta antaneet vielä odottaa itseään. Olkoon siis tämä vuosi kohdallani rauhaa, rakkautta ja odotusta tulvillaan. Sisältäköön se pysähtymistä, lepoa, läheisyyttä, perhekeskeistä yhdessäoloa ja mukavia puuhia yhdessä ja erikseen oman kodin tuomassa turvasatamassa. Käsitöiden lisäksi huomaan löytäneeni uudelleen joitakin aikoja uinuneen lukemisen kipinän ja se on kyllä tuonut minulle valtavasti iloa. En ole esimerkiksi viikkoihin avannut TV:tä/suoratoistopalvelua, sillä tartun iltaisin mieluummin kirjaan kuin kaukosäätimeen.
Löysin tälle vuodelle mielestäni aivan ihanan kovakantisen blancosivuisen muistivihon LuKLabelilta värissä terrakotta (joissakin kuvissani väri näyttää virheellisesti liian punaiselta). Tällä hetkellä näytti siltä, että juuri nämä muistivihot oli myyty loppuun, mutta LuKLabelilla on paljon muitakin kivoja tuotteita, kuten tämä kesällä esittelemäni Planner. Uuden vihkoni sivut odottavat tyhjinä aivan kuten tämän 2021 vuoden tarinanikin. Jään uteliaana odottamaan, mitä näille sivuille piirtyykään ennen kuin vuosi tulee päätökseen.
2xilodesignelta löysin lisäksi arkea ilostuttamaan tällaisia pieniä tarroja kalenterin lehdille. Ostopäätökseen saattoi vaikuttaa tarrojen seesteinen ja minulle mieleinen värimaailma 😉
Osaan tämän vuoden tarinoista voimme varmasti itsekin vaikuttaa, mutta osa muovautuu meistä riippumattomista tekijöistä juuri niin kuin meille on hyväksi.
Millaisen tarinan toivoisit sinulle piirtyvän vuodelle 2021?