10-vuotias nallekarhupoika innostui valtavasti tästä käsityötunnin tehtävästä viime keväisen etäkoulun aikana. Minunkin mielestä tehtävä oli kiva. Parasta oli, jos kaikkiin lisätarvikkeita vaativiin koulutehtäviin saatiin ohje tai materiaalitarve tietoon jo edellisenä päivänä. Silloin vanhemmilla oli mahdollisuus ottaa tarvikkeet valmiiksi esille niin, että lapsi pystyi tekemään tehtävän kyseisen oppitunnin aikana. Me ainakin mieheni kanssa kävimme aina edellisenä iltana läpi seuraavan päivän aikataulut ja pojat ottivat valmiiksi esille kaikki tiedossa olevat tarvikkeet. Jos tarvikkeet sai tietoon vasta oppitunnin alkaessa, saattoi koko tunti helpostikin kului pelkästään tarvikkeiden etsimiseen. Edelleen ajattelen, että olipa onni, että minä satuin olemaan tämän käsinukkeprojektin aloituspäivänä kotona enkä lähiopetusvuorossa koululla. Aamulla valmistellessani omien oppilaideni koulupäivän alkamista, oli näppärä nallekarhuni ehtinyt kaivaa jo monenmoista tavaraa ja tarviketta esille. Voin vain kuvitella miltä monen perheen kodit näyttivät iltapäivisin, jos lapset olivat etäkoulupäivänsä aikana kaivaneet esille milloin mitäkin tarviketta itsekseen…
Ohjeena oli etsiä pariton sukka ja tehdä siitä käsinukke. Poika oli käynyt etsimässä tavallisen sukan, mutta ehdotin hänelle villasukan käyttöä. Olin nimittäin edellisenä kesänä käynyt läpi koko talon villasukat ja kerännyt talteen kaikki parittomat omaan paikkaansa. Kehotin samalla miettimään millaisen hahmon hän haluaa toteuttaa, sillä vasta suunnitelman perusteella voi tehdä lopulliset materiaali- ja tarvikevalinnat. Nähtyään parittomien villasukkien valikoiman, poika tiesi heti millaisen käsinuken hän haluaa tehdä. Itseasiassa ideoita syntyi jopa kaksi. Ehdotin, että hän aloittaisi toisesta ja tekisi halutessaan sitten myöhemmin toisen.
Tehtyään suunnitelmansa ja kirjattuaan muistiin tarvittavat materiaalit, lähdimme yhdessä kaivamaan kaappeja. En usko, että kukaan muu tässä talossa tietää yhtä hyvin kuin minä, missä erilaiset käsityötarvikkeet sijaitsevat. Pojalla oli toki niistä aavistus ja hän olikin sen varassa ehtinyt jo muutaman paikan kaivaa ennen kuin pääsin avuksi.
Kodinhoitohuoneen kangasvarastoista ehdotin tiettyjä kankaita pojan toiveiden ja suunnitelman mukaan. Sieltä löytyi muunmuassa punaista, valkoista ja ruskeaa kangasta sekä ruskeaa “turkista”. Napit, pompulatupsut ja irtosilmät löytyivät myös sieltä. Yläkerran suuresta Tine K:n korista löytyi punaista matonkudetta hännäksi ja alakerran äidin karkkilaatioista sopivan väristä villalankaa viiksiksi.
Kangassakset olivat oiva apu kankaan leikkaamisessa. Kangaskynät, neula ja ompelulanka sekä nuppineulat ja liimaustarvikkeet olivat myös tarpeen. Juomalasia poika käytti kaavan piirtämisessä avuksi.
Kun pojan toiveiden mukaiset tarvikkeet olivat löytyneet, hän toteutti työnsä mielikuvansa ja suunnitelmansa mukaan eikä enää siinä tarvinnut apuani. Nähtyään parittomien villasukkien joukossa tämä kirjavan villasukan (mieheni isossa koossa), hän sai ajatuksen Katti Matikaisesta.
Tällainen tuosta Katti Matikainen -käsinukesta tuli.
Tämä käsityöprojekti oli pojan mielestä niin kiva, että hän halusi vielä vapaa-ajallaan tehdä myös Nakki Rakin Katti Matikaisen kaveriksi. Koska poika löysi myös Nakki Rakille sopivan parittoman villasukan samalla silmäyksellä, teki hän heti suunnitelman myös sitä varten ja myös sen tarvikkeet etsittiin samaan aikaan ensimmäisen käsinuken kanssa.
Jostakin syystä minulla ei ollut kuvaa valmiista Nakki Rakista. Tässä kuvassa ommellaan vasta silmiä, joten ainakin kuono ja häntä puuttuvat. Käsinukke tuli kuitenkin valmiiksi.
Olen monesti miettinyt, että olisi hienoa, jos voisi ylläpitää sellaista käsityöaskarteluvarastoa kotona ja inspiraation iskiessä antaa lasten vapaasti käyttää siellä olevia materiaaleja töihinsä. Sinne voisi kerätä myös kaikenlaista kierrätysmateriaalia alkaen talouspaperirullista ja jogurttipurkeista päätyen pahvilaatikoihin ja vanhoihin korjauskelvottomiin tekstiileihin. En vain tiedä miten ja minne tuollaisen varaston voisin toteuttaa. Ideoita?