Mitä sitten olen muuttanut arkiaamuissani saadakseni paremmat eväät päivään? Siirryin syömään aamupalani olohuoneen pöydän ääreen. En ole mitenkään ylpeä tästä ratkaisusta enkä ylipäätään suosi enkä suosittele olohuoneessa syömistä (ruokapöytä on ruokailuja varten), mutta pehmeä sohva ja jotenkin läheisempi ja lämpimämpi tunnelma pienen, matalan pöydän ääressä ovat tuoneet sitä toivottua kiireettömyyden tuntua arkiaamuihin. Ikään kuin aamupalahetki olisi pidempi ja olisi lupa viipyä vielä pieni hetki pehmeydessä ennen sukeltamista kello kaulassa kulkevaan arkipäivään.
Muutama vuosi sitten, kun lääkäri soitti minulle verikokeideni tuloksista ja totesi niiden olevan kunnossa, hän lisäsi lauseeseensa, että taidat syödä melko terveellisesti. Kerroin syöväni joka päivä pariinkin otteeseen muutaman desilitran mustikoita. Hän totesikin minun olevan kuin ”mama bear” ja siitä lähtien olemmekin kutsuneet perheen kesken minua mama beariksi viitaten nimenomaan tähän mustikoiden syömiseeni.
Mustikoiden lisäksi syön maustamatonta luonnonjogurttia, mansikoita ja gluteenitonta kauralesettä. Päivittäinen leipäannokseni koostuu oikeastaan vain tästä yhdestä viipaleesta gluteenitonta kauraleipää, jonka syön nimenomaan aamuisin kera kalkkuna- ja juustoviipaleen sekä kananmunan.
Sopivaksi aamuiseksi ”hengen ravinnoksi” ja voimavaraksi siihen ”kello kaulassa” -arkeen päädyin lukemaan yhden psalmin. Se on tuntunut juuri sopivalta lukemiselta pieneen aamuhetkeeni olohuoneen pöydän ääressä.