Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, miten enkeli taivaallisen sotajoukkonsa kanssa ilmestyy paimenille ja kertoo heille Vapahtajan syntymästä: ”Tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Tuskin oli kovinkaan tavanomaista laittaa vauvaa seimeen makaamaan ja siksipä Jumala ilmoitti tuon erityisen merkin, että paimenet saattoivat löytää oikean lapsen luo. Edellisen laulun mielestäni vaikuttavin kohta on se, missä sanotaan: ”Seimelle kaikki nyt tulkaa.” Se tarkoittaa, että meistä ihan jokainen on saanut kutsun tulla seimelle ja kohdata joulun lapsi.
En malta vielä lopuksi olla lainaamatta Ann Voskampin jo tutuksi tulleesta kirjasta Lahjoista suurin (2015, 243) yhtä kohtaa: ”Eikö minun tarvitse tuoda mitään? Eikö minun tarvitse tehdä mitään, tuottaa mitään, saavuttaa mitään? Entä jos joku huomaa…miten tyhjä olen? Etten ole tarpeeksi, etteivät lahjani ole riittäviä, että vaikka antaisin kaiken mitä minulla on, se ei ikinä riitä? Ja Maria nyökkää sinulle adventin viimeisinä päivinä. Vain yksi on tarpeen – tarjota tila saapuvalle Rakkaudelle. Sinun täytyy vain ottaa Rakkaus vastaan. Antautua rakastettavaksi. Annatko Minun täyttää suuren tyhjyytesi Rakkaudella? Otatko vastaan rakkauteni? Täytykö armollani? Se on sinua varten.” Miten hyvin tämä sopiikaan tämän päivän ihmiseen, jolla on kiire ehtiä, tehdä ja suorittaa pysähtymättä vähäksikään aikaa.
Nyt saamme laskeutua jouluun ja pysähtyä. Kiireet ovat takanapäin. Tänä jouluna sydämeni on erityisesti kaikkien yksinäisten luona. Koronatilanne on jatkunut jo niin pitkään eikä yksinäinen joulu tunnu lainkaan hyvältä ajatukselta. Pidetään huolta toisistamme, vaikkemme voisikaan olla fyysisesti läsnä.
Iloa, valoa, lämpöä, rakkautta ja siunausta sinun ja perheesi jouluun! Kiitos kun kuljit kanssamme tämän adventin ajan.