24. joulukuuta: Marian pieni aasi

Kiitos kauniista kommenteista eiliseen postaukseen sekä kommenttikenttään jätetyistä että henkilökohtaisesti viesteillä saamistani. Ne lämmittivät kovasti mieltäni ja toivat iloa.

Halusin vielä näin jouluaattona kertoa, millaisen lastenkirjan kautta olemme pikkupoikien kanssa tänä vuonna laskeutuneet adventin aikaan ja jouluun. Kirjan nimi on Marian pieni aasi ja sen on kirjoittanut ruotsalainen Gunhild Sehlin. Ruotsinkielisen alkuteoksen nimi on Marias lilla Åsna. Ensimmäinen painos on jo vuodelta 1964. Kirjaa on käännetty useille kielille ja siitä on painettu useita painoksia. Suomenkielelle kirjan on kääntänyt Aila Meriluoto. Minun kirjani on neljäs painos ja vuodelta 1995. Kiitos tämän kirjan löytämisestä kuuluu ystävälleni (ja myös kollegalleni). Valmistuin luokanopettajaksi keväällä 1999 ja siitä lähtien olen lukenut tämän kirjan lähes jokaiselle luokalleni. Erään toisen ystäväni (ja kollegani) kanssa teimme tämän kirjan pohjalta luokkiemme kanssa varjokuvaesityksen. Se oli ihana ja mieleenpainuva projekti. Isoille pojille olen myös lukenut tämän kirjan ja tänä jouluna oli pikkupoikien vuoro. Jännä, miten tiettyjä kohtia muistaa kirjasta ulkoa ihan sanasta sanaan. Luulenpa, että se johtuu tuosta esityksestä. Aivan sama kuin harjoituttaa lasten kanssa jouluevankeliumia, iin takuulla jokainen esiintyjä osaa sen ja esitykseen kuuluvat laulut lopuksi ulkoa. Nyt kun en ollut vuosiin kirjaa lukenut, hämmästytti tuo ulkoa osaaminen ja tutu kohdat jopa minua.

Kirjassa kerrotaan legendanomaista tarinaa siitä, kuinka Joosefin ja Marian perheeseen tulee laiska ja uppiniskainen aasi, joka kuitenkin muuttuu saadessaan osakseen Marian lempeyttä ja rakkautta. Kertomus on kerrottu aasin näkökulmasta. Siinä kerrotaan Marian ja Joosefin kodista, heidän eläimistään ja arjesta elonkorjuineen ja muine askareineen. Marian sydämellisyys välittyy kaikkialle. Nasaretin tapahtumien jälkeen kuvataan kolmikon paikoin vaivalloista ja vaarallistakin matkaa kohti Beetlehemiä, jossa tavataan paimenet ja jossa odotettu Jeesus-lapsi lopulta syntyy. Kirja kertoo Jumalan johdatuksesta ja siitä, miten Maria kaikissa tilanteissa luottaa Jumalan hyvään huolenpitoon. Jännitystäkin on luvassa, kun aasi johdattaa matkaseurueen suoraan rosvojen pesään. 

Eläinrakas jääkarhu- ja pupujussipoikanen eläytyivät kirjan tapahtumiin erityisen hyvin, koska ne oli kerrottu eläimen näkökulmasta. Pikkupojat kuuntelivat pitkiäkin lukuja herkeämättä eli ainakin meidän kuusivuotiaalle sopi vallan mainiosti tämä kertova kirja vähine kuvineen ja 120 sivuineen. Myös alakoululaiset saivat tutulle jouluevankeliumin kertomukselle myös hieman erilaisen perspektiivin.

Lapset ovat koonneet tutun Aarikan jouluseimen, jonne pääsee vuosittain myös yksi Schleichin aasi. Valitettavasti seimikokoelmastamme puuttuvat yhä paimenet. 

Kirja nostaa mieleeni erään tietyn lastenlaulun. Sen nimikin on kuvaavasti Maria, Joosef ja aasi. Laulun on tehnyt Juhani Forsberg ja sen sanat kuuluvat näin:

Maria, Joosef ja aasi Juudean Betlehemiin
saapuivat, koska vaati keisarin käsky niin.

Tallissa Herramme syntyi keskelle lampaitten.
Seimelle äiti laittoi nukkumaan Jeesuksen.

Syttyi jo taivaalle tähti merkiksi kuninkaan.
Silloin myös matkaan lähti tietäjät itämaan.

Seimelle kaikki nyt tulkaa ihmettä katsomaan.
Uutinen sieltä viekää kaikille maailmaan.

Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, miten enkeli taivaallisen sotajoukkonsa kanssa ilmestyy paimenille ja kertoo heille Vapahtajan syntymästä: ”Tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Tuskin oli kovinkaan tavanomaista laittaa vauvaa seimeen makaamaan ja siksipä Jumala ilmoitti tuon erityisen merkin, että paimenet saattoivat löytää oikean lapsen luo. Edellisen laulun mielestäni vaikuttavin kohta on se, missä sanotaan: ”Seimelle kaikki nyt tulkaa.” Se tarkoittaa, että meistä ihan jokainen on saanut kutsun tulla seimelle ja kohdata joulun lapsi. 

En malta vielä lopuksi olla lainaamatta Ann Voskampin jo tutuksi tulleesta kirjasta Lahjoista suurin (2015, 243) yhtä kohtaa: ”Eikö minun tarvitse tuoda mitään? Eikö minun tarvitse tehdä mitään, tuottaa mitään, saavuttaa mitään? Entä jos joku huomaa…miten tyhjä olen? Etten ole tarpeeksi, etteivät lahjani ole riittäviä, että vaikka antaisin kaiken mitä minulla on, se ei ikinä riitä? Ja Maria nyökkää sinulle adventin viimeisinä päivinä. Vain yksi on tarpeen – tarjota tila saapuvalle Rakkaudelle. Sinun täytyy vain ottaa Rakkaus vastaan. Antautua rakastettavaksi. Annatko Minun täyttää suuren tyhjyytesi Rakkaudella? Otatko vastaan rakkauteni? Täytykö armollani? Se on sinua varten.” Miten hyvin tämä sopiikaan tämän päivän ihmiseen, jolla on kiire ehtiä, tehdä ja suorittaa pysähtymättä vähäksikään aikaa. 

Nyt saamme laskeutua jouluun ja pysähtyä. Kiireet ovat takanapäin. Tänä jouluna sydämeni on erityisesti kaikkien yksinäisten luona. Koronatilanne on jatkunut jo niin pitkään eikä yksinäinen joulu tunnu lainkaan hyvältä ajatukselta. Pidetään huolta toisistamme, vaikkemme voisikaan olla fyysisesti läsnä.

Iloa, valoa, lämpöä, rakkautta ja siunausta sinun ja perheesi jouluun! Kiitos kun kuljit kanssamme tämän adventin ajan.

Ps. Tein pikkupojille pienen ”seimipaketin”, jonka he löytävät aattoaamuna kuusen alta. Ajattelin, että siinä olisi heille sopivaa puuhaa pitkältä tuntuvaan jouluaattoon. Seimen voisi toteuttaa kolmiulotteisena vaikkapa johonkin pahvilaatikkoon, mutta tässä versiossa ajattelin, että hahmot leikattaisiin ja liimattaisiin seimiasetelmaan kaksiulotteisena. Lopuksi koko asetelman voi myös värittää.

Pps. Marian pieni aasi -kirja on saanut aikoinaan myös jatko-osan nimeltään Pieni aasi ja lapsi. Etsimisestä huolimatta en ole onnistunut sitä löytämään. Toivoisinkin, että jos tuo kirja joskus jossakin osuu kohdallesi, niin vinkkaathan siitä minulle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.