23. joulukuuta: Kiitollinen

Olen voinut viime viikkoina huonosti ja siitä syystä blogin adventtikalenteripostauksista ei ehkä tullut ihan sellaisia kuin olin aluperin ajatellut. Onneksi aloitimme kodin jouluvalmistelut hyvissä ajoin ja olin siinä yhteydessä jo ottanut postauksia varten kuvia sekä myös tehnyt postauksia valmiiksi. Ellei niin olisi ollut, olisi kalenteri jäänyt tänä vuonna vajaaksi. No, sekään ei toki olisi ollut vakavaa. Tiedän, että moni lukijoistani tykkää erityisesti postauksista, joissa pojat puuhaavat jotakin. Valitettavasti oman vointini vuoksi juuri nuo postaukset karsiutuivat aikalailla listalta. En esimerkiksi kuvannut lainkaan poikien joulujuhlavaatteita. Toisaalta tänä vuonna oikeastaan ainoat joulujuhlat vietetään jouluaattona kotona, joten juhlavaatteille ei vielä varsinaisesti ole ollut käyttöä (itsenäisyyspäivän kunniaksi toki kouluun pukeuduttiin juhlapäivän mukaisesti, samoin eskarissa ja koulussa oman ryhmän kesken järjestettyihin joulujuhliin). Jos vointini kohenee, saatan toki tehdä juhlavaatepostauksen joulun jälkeenkin. Vaatteet ovat aina ajankohtainen aihe.

Luonnollisestikaan en ole pystynyt toteuttamaan kaikkia niitä jouluvalmisteluja, joita olin ajatellut toteuttavani. Uskon kuitenkin, että kaikella on tarkoituksensa ja silloin kun ei ole normaaleissa voimissaan, alkavatkin aivan toisenlaiset asiat kuin vaikkapa lahjojen perässä juokseminen, kaappien järjestäminen ja nurkkien kiillottaminen, nousta prioriteettilistalla ykkössijoille. Miten tärkeä asia esimerkiksi terveys onkaan ja miten valitettavan usein sen merkityksen huomaa vasta silloin, kun siihen tulee särö. Voi kunpa sitä osaisi ihan jokaisena päivänä olla kiitollinen terveydestään, perheestään, ystävistään, työstään, kodistaan jne. Miten loputtoman pitkän listan sitä aivan arkisista tärkeistä, oikeastaan koko elämää kannattelevista, asioista voisikaan tehdä. Niistä kaikista tunnen syvää kiitollisuutta.

Loppujen lopuksi aivan pakollisten hoidettavien asioiden listalle ei jäänyt kovinkaan montaa asiaa. Ruoka. Sitä pitää perheelle saada kaupasta haettua tai tehtyä lista ja tilattua kotiinkuljetuksella. Siivous. Onko se pakollinen? Mielestäni ei ole. Samalla siihen sisältyy tänä vuonna suuri kiitosaihe. Äitini nimittäin antoi meille jo viime vuonna lahjaksi siivousrahaa, mutta se jäi käyttämättä. Tänä vuonna päätimme kuitenkin tarttua asiaan ja olisiko todellakaan voinut olla parempaa ajoitusta ensimmäiselle siivoojan käynnille kodissamme. Lahjat. Ovatko ne pakolliset? En usko, että ne ovat pakolliset, mutta itse pidän niitä kuitenkin tärkeinä. Tykkään miettiä sopivia lahjoja tärkeille ihmisille, tykkään antaa niitä ja tykkään paketoida. En tosin tiedä, miten lahjojen olisi käynyt, jos niitä ei olisi hoidettu jo hyvissä ajoin. Muutama täsmäostos oli vielä tekemättä, mutta mies pystyi ne hoitamaan. Paketointi – joka on itselleni tärkeä asia – on tehnyt tänä vuonna tiukkaa. Tai ainakin siinä on pitänyt laskea riimaa paljon alemmaksi. Esteetikolle se ei välttämättä ole helppoa, mutta sitäkin enemmän se on tarpeellista ja tervetullutta. Kiitollisena saan huomata, että silläkään ei lopulta ole merkitystä miten ja minkälaiseen kääreeseen lahjat on tänä vuonna kääritty.

Leipominen. Onko se pakollista? Tässäkin on yksi suuri kiitosaihe. Eräänä iltana viime viikolla meillä soi ovikello. Näin korona-aikana sen soimisen on melkein jo ehtinyt unohtaa. Mieheni meni ovelle ja kuka siellä seisoikaan? Äitini ihana ystävä kahden kakun kanssa. Toisen hän oli tehnyt äitini puolesta meille ja toisen itseltään. Voin sanoa, että liikutuin, kun mieheni kantoi kakut pöytään. Entäpä tällä joulunalusviikolla sitten? Eräänä päivänä sain jälleen hakea kakun oveltamme. Ei siis tarvitse leipoa. Olen kiitollinen siitä, miten hyvää huolta meistä pidetään ja miten paljon iloa jokainen leipomus on tuonut perheemme jäsenille. 

Joulukukat. Ovatko ne pakolliset? Jälleen eräänä iltapäivänä soi ovikello. Ovella seisoi mies kukkalähetyksen kanssa. Sisällä avasin lähetyksen ja sieltä löytyi tällainen kaunis jouluinen kimppu tervehdyksenä kummitytön perheeltä. Jälleen liikutuin. Kukat eivät suinkaan ole pakolliset ja tänä vuonna kukkakauppakäynti olisi kyllä jäänyt väliin. Mutta kun nostin kukat maljakkoon, tunsin niistä suurta iloa ja kiitollisuutta. Saimme myös joulukukat, vaikka en uskaltanut niitä tänä vuonna edes toivoa. 

Eräänä päivänä, kun pikkupojat olivat kotipihassa leikkimässä, tuli jääkarhupoika sisälle ja kutsui minua: ”Äiti joku mies tuli meidän pihaan ja pyysi antamaan tämän mun äidille.” Tämäkin mies oli toiminut vain kuriirina ihanan työkaverini puolesta. Sitten soi jälleen ovikello ja toinen työkaverini ojensi meille tuoreet rieskat ja muutaman lahjakassin työpaikalta. Hämmentyneenä ja liikuttuneena otin nuo kaikki vastaan ja kortteja myöhemmin lukiessani tunsin jälleen suurta kiitollisuutta siitä, millaisten ihanien ihmisten ympäröimänä saankaan arkeani elää.

Sitten on vielä tämä GreenGaten hempeäsävyinen (huom! siinä on myös vaaleanpunaista, josta en yleensä pidä) uusi joulumukini, joka on saanut aina sen nähdessäni hymyn huulille. Vaikka en ole vasta kuin yhden kerran juonut siitä glögiä, niin uskon ja luotan siihen, että ensi vuonnakin tulee joulu, ihan niin kuin tänäkin vuonna. Ollakseen todellisen ensimmäisen joulun kaltainen, saisi meidän jokaisen joulusta tkuuvarmasti riisua paljon turhaa pois. Emme tarvitse loistetta emmekä yltäkylläisyyttä ympärillemme, sillä ei Vapahtajammekaan syntynyt sellaisen keskelle. Sen sijaan hän itse toi tuon kaiken tullessaan ja siksi sen kuuluu riittää myös meidän jouluumme. 

Kiitosaiheita voisi jatkaa vielä paljon enemmänkin, mutta nämä koin tällä kertaa jakavani. Ja tiedätkö mitä? Huomenna on jouluaatto! Joulu tulee olosuhteisiin katsomatta, joulu tulee koronatilanteesta huolimatta, joulu tulee vaikkei koti olisi kiillotettu, joulu tulee vaikkei kuusenalus täyttyisikään lahjaröykkiöistä eikä pöytä notkuisi antimista. Joulu tulee, jos vain annat sen tulla ja otat sen vastaan. Ann Voskamp (2015) kirjoittaa suosikkijoulukirjassani Lahjoista suurin: ”Joulu voidaan vain löytää. Joulua ei voi ostaa. Joulua ei voi luoda. Joulua ei voi valmistaa, järjestää, unelmoida, joulun valoa ei voi itse sytyttää. Joulun voi vain löytää. Seimestä.” Meistä pidetään kyllä huolta ja silloin tärkeimmät – ne oikeasti tärkeimmät asiat – saavat nousta ykkösiksi ja ne saavat tehdä joulun. Sen olen saanut viime viikkoina kokea ja olen siitä kiitollinen. Olisiko joku asia, jonka sinä voisit jättää tekemättä ja sen sijaan jäädä kuuntelemaan joulun sanoman kutsua?

6 comments

  1. Pikku prinssien äiti says:

    Kiitos tästä lämminhenkisessä joulukalenterista, joka on tuonut iloa ja valoa joulun odotukseen tänä poikkeuksellisena vuonna. Toivotan sinulle pikaista paranemista ja koko perheelleenne oikein hyvää joulua!

    • Miia says:

      Kiitos itsellesi mieltälämmittävästä kommentistasi! Ilahduttaa kovasti kuulla, että blogini on tuonut sinulle iloa ja valoa tähän joulun aikaan. Kaikkea hyvää jouluun sinulle ja perheellesi!

  2. Karkki says:

    Kiitos tästä ajatuksia herättävästä ja voimaannuttavasta kirjoituksesta! Siitä välittyy mielestäni Joulun sanoman ydin <3. Joulu tulee tänäkin vuonna jokaiseen taloon.

    Toivon sinulle pikaista toipumista sekä levollista Joulua <3

    • Miia says:

      Kiitos iloa tuottavasta kommentistasi! Tuntuu hyvältä kuulla, että joulun sanoma pääsi välittymään kirjoituksestani. Joulun rauhaa sinulle ja perheellesi!

  3. Rouva H says:

    Hyvää joulua sinulle ja perheellesi! Toivon, että vointisi kohenee pian. Hienoa, että olette saaneet tukea läheisiltä- se on tärkeää ja mieltä lämmittävää. Kiitos vielä joulukalenterista-se on tuonut paljon iloa kauniine kuvineen omaan joulun odotukseeni.

    • Miia says:

      Kiitos kauniista sanoistasi. Ilahduttaa kovasti kuulla, että joulukalenterini on tuonut iloa joulun odotukseesi. Jouluiloa sinulle ja perheellesi!

Vastaa käyttäjälle Miia Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *