Ensimmäisenä adventtina ystäväni piipahti meidän pihassa tuoden joulumuistamisia. Ennen lähtöään hän ojensi minulle tämän kauniin kranssin. Luulin, että hän oli itse tehnyt sen, mutta asiasta kysyessäni hän kertoikin, että hänen isänsä on sen tehnyt. Vieläkin liikutun, kun muistan tuon hetken ja ajatuksen siitä, että juuri minä saan kotiini tämän kauniin kranssin, jonka tekeminen ei ole ollut hetkessä ohi. Ystäväni oli vielä erikseen hakenut ja kiinnittänyt kranssiin tuon valkoisen nauhan tietäen, että minä tykkäisin juuri siitä.