Marraskuisia mietteitä

Marraskuu ei välttämättä yllä kovin korkealle sijalle kuukausien suosituimmuusjärjestyksessä. Miten houkuttelevalta tuntuisikaan ajatus hypätä kokonaan marraskuun yli ja sukeltaa lokakuisen kauniin ruskan keskeltä suoraan joulukuun tunnelmiin. Niin olen itsekin monesti ajatellut, mutta samalla tiedän, että tarvitsemme marraskuun. Ainakin minä tarvitsen. En vain ole aina ymmärtänyt marraskuun merkitystä ja sen tuikitärkeää tehtävää ennen joulukuuta. Marraskuu on kuin joulukuun eteinen. Aika ja paikka, milloin ja missä joulua valmistellaan. Miten usein olenkaan havahtunut siihen, että se kauan odotettu, ihanista ihanin joulukuu, meneekin kaikessa muussa kuin joulun odotuksesta nauttimisessa. Sen tilalle tulevat kiire, stressi ja väsymys. Missä ovatkaan ilo, vatsanpohjassa kutkuttava odotus ja tunnelmasta nauttiminen eli se kaikkein paras aika koko joulukuussa?

Kun isot pojat olivat pieniä ja olin töissä, alkoi meillä kotona joulun valmistelut usein vasta joulukuun 22. päivä eli silloin, kun koulussa oli vietetty joulujuhla ja jaettu välitodistukset. Vasta silloin ehdin aloittaa kodin joulun. Aivan hullua! Väsyneenä kaivoin koristeita esille joululaatikoista ja jouluaaton vastaisena yönä käärimme mieheni kanssa lahjoja papereihin. Kun jouluaatto koitti, olimme niin väsyneitä, että emme jaksaneet illalla valvoa, emmekä nauttia niistä parhaista joulun hetkistä ja tunnelmista.

Nuorempien poikien kotiäitivuosinani aloin vähitellen oivaltaa marraskuun roolia joulun rakentamisessa. Olin aina ajatellut, että joulu tulee taloon täsmällisesti ensimmäisen adventin aattona. Vähitellen kuitenkin ymmärsin, etteivät voimavarani millään riittäisi tuomaan joulua kotiin yhdessä yössä. Siitä alkoikin joulun tuominen kotiin pienissä erissä isänpäivän jälkeen. Välttämättä en vielä marraskuussa kaipaa kotiini joulua, mutta jos haluan toteuttaa toiveeni ja saada viettää joulukuun odotuksesta ja tunnelmasta nauttien, en näe muuta vaihtoehtoa. 

Viimeiset vuodet jouluoloni on ollut hukassa. Ehdin jo surra, ettei se enää koskaan palaa, kunnes tänä syksynä suureksi ilokseni huomasin, että merkkejä paluusta alkoi näkyä. Syksyn edetessä jouluiset ajatukset, suunnitelmat ja toiveet, alkoivat aluksi kuin varkain pyöriä mielessäni. Vähitellen aloin saada niistä kiinni ja silloin muistin myös marraskuun roolin joulun valmistajana. Pelkäsin kuitenkin, ettei tuo häivähdys jouluolostani olekaan todellinen, enkä siksi uskaltanut vanhaan tapaani alkaa kirjata muistiin jouluun liittyviä suunnitelmiani. Samasta syystä tämä postauskin on muhinut päässäni jo jonkin aikaa. Ehkäpä tämän jälkeen uskallan tarttua myös joulukirjaani ja oikeasti raapustaa sinne ajatuksiani. Tähän mennessä olen antanut jouluajatuksilleni vallan vain illalla ennen nukkumaan menoa. Mikä oivallinen unilääke se onkaan ollut. Suosittelen myös sinulle!

Lukuisien huonemuutosten vuoksi poikien huoneet eivät ole tällä hetkellä viimeistellyssä kunnossa. En toki tiedä, ovatko ne koskaan, mutta tällä hetkellä esimerkiksi tauluja on viimeisten muutosten jälkeen yhä ripustamatta tai ne ovat jääneet vanhaan huoneeseen. Sovinkin poikien kanssa, että tämä marraskuu käytetään kunkin huoneen läpikäymiseen. Ensi viikonloppuna meillä on suunnitelmissa aloittaa huoneiden järjestäminen nallekarhun huoneesta. Samalla saan viettää yhden päivän tiiviisti pelkästään yhden lapsen kanssa. Olemme sopineet, että sitten kun jokaisen huone on käyty läpi, haemme vintiltä joululaatikot ja ryhdymme tuomaan joulua kotiimme, huone kerrallaan. Pojat saavat esittää kukin toiveensa koskien omaa huonettaan. Jo ennen kuin perustin tämän blogin, olin suunnitellut mahdollisessa tulevassa blogissani esitteleväni eri ikäisten poikien huoneita. Se aihepiiri on jäänyt huomattavasti vähemmälle kuin alunperin olin ajatellut. Pienenä lisätoiveenani on, että tämän marraskuisen järjestelyprojektin myötä, voisin kuvata tänne blogiinkin edes pieniä paloja poikien huoneista. Saattaa toki käydä myös niin, ettei marraskuinen valo ole välttämättä kovin yhteistyökykyinen huoneiden kuvaamisen suhteen. Katsotaan.

Paitsi että marraskuussa on suuri nautinto istua kotona nojatuolissa villasukat jalassa villapeittoon kääriytyneenä, juoda teetä, kuunnella tulen räiskymistä kakluunissa ja nauttia kynttilöiden tuikkeesta, tykkään myös käydä kävelyllä pimeässä. Aivan samoin kuin aamuvarhaisella töihin saapuessani, en halua sytyttää luokan loisteputkivalaisimia, vaan istua ensimmäiset puolituntia ihan vain pienen pöytälampun valaisemana opettajanpöytäni ääressä. Vasta hetkeä ennen kuin lapset saapuvat, sytytän isot valot. Olenkin pohtinut, että niin paljon kuin pimeää marraskuuta kammotaankin, se toimii myös tietynlaisena taukona ja mahdollisuutena hiljaisuudelle, rauhalle ja levolle. Kun käyn kävelyllä pimeässä, ikään kuin kaikki ympärilläni on hiljaa. Silloin ajatukset saavat enemmän tilaa, kun katse ei tartu kaikkeen ympärillä olevaan ja ajatukset lähde sen myötä harhailemaan. Ethän ymmärrä väärin: kaunosieluna toki nautin monestakin ympäristön tuomasta näkymästä, ruskan loistosta, jouluvalojen ilmestymisestä ihmisten pihoille ja ikkunoille, mutta toisinaan tekee hyvää vaeltaa hetki hieman vähemmän virikkeisessä ympäristössä. Ehkäpä vasta silloin mielen pääsevät täyttämään ne todelliset ajatukset tai ainakin sellaiset, jotka ovat muhineet piilossa. Viime sunnuntain kävelylenkilläni oivalsin mielestäni yhden tärkeän omaan elämääni liittyvän asian. Toisinaan jokin tietty laulu sanoineen alkaa soida mielessäni. Pintaan pääsevät nousemaan myös jotkin vanhat muistot, joista puolestaan viriää uusia ajatuksia. Jo kertaalleen hautautuneet toiveet tai unelmat saattavat myös nostaa päätään ja yllättäen ne saattavtkin nousta esille hieman erilaisessa valossa. Olisivatko ne sittenkin mahdollisia? Hautasinko ne liian äkisti? 

Toivon kovasti, että tämä marraskuu tarjoaisi mahdollisuuden toimia joulun eteisenä monessakin mielessä eli sekä ajatusten ja unelmoinnin tasolla, mutta myös konkreettisten tekojen tasolla. Toivon, että suunnittelukirjaani kirjautuisivat kaikki ajatukseni, jotka vähitellen alkaisivat jäsentyä teoiksi. Toivon, että kotiin syntyisi joulu juuri sopivaan aikaan, että voisimme koko ihanan joulukuun kiireettömästi nauttia ja iloita joulun odotuksen tuomasta tunnelmasta ja rauhasta käsin valmistautua vuoden tärkeimpään juhlaan.

Haluaisitko sinä jakaa ajatuksiasi marraskuusta? 

Olen huomannut, että en ole ainut joulua tässä vaiheessa tuumaileva, sillä lokakuun loppupuolelta lähtien blogissani on vieraillut lähes päivittäin lukijoita jouluisten aiheiden äärellä. Olen siitä iloinen. 

Postauksen kuvat ovat vanhoja. Löydät jouluisia kuvia enemmänkin sivupalkin joulu -sanan alta. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.