Äidin retkihetki

Kun pojat olivat syöneet eväänsä, oli äidin vuoro hetken hengähtää. Evääni tosin eivät olleet kummoiset, mutta ihan hyvin niidenkin avulla pääsi retkitunnelmaan. Lähdön hetkellä olin vielä napannut mukaani uusimman Lantlivin syysnumeron, joten sen lukeminen rauhassa keskellä kaunista syysluontoa vastasi minulle eväiden syömistä.

Puistikko retkipaikkana oli sen verran leveä ja turvallinen kaistale lasten leikeille, että annoin heille luvan tutustua rauhassa alueeseen samalla kun nautiskelin lehdestäni.

Puut kiinnostivat kovasti poikia. Tutkittuaan ensin tarkkaan kaatuneet puut, he alkoivat tutustua muihin puihin. Vanhat puut olivat toinen toistaan erikoisempia. Jossakin kohdassa kaksi puuta olivat kasvaneet yhteen, osa puista oli haarautunut erikoisesti ja joistakin puista löytyi mielenkiintoisia koloja. 

Puut olivat niin vanhoja ja paksuja, ettei yhden lapsen syli riittänyt niitä halaamaan. Suurin osa puistikon puista oli lehmuksia, mutta pojat löysivät seasta myös muita puita, kuten tämän lähes kaikki lehtensä jo pudottaneen tammen. Sinänsä aika hauska yhteensattuma, sillä sekä viides- että kolmasluokkalainen olivat juuri tänä syksynä opetelleet koulussa puulajeja ja nyt sille tiedolle tulikin käyttöä.

Sen jälkeen alkoikin juoksu puulta toiselle, joka muuttui hipaksi. Sitten oli vuorossa kiipeilyä alueen kivillä ja lopuksi alkoi piiloleikki. Miten mainioita piilopaikkoja nuo suuret puut olivatkaan. Voitte siis kuvitella, miten aika todellakin kului kuin siivillä. 

Poikien leikkien ja lehden lukuni jälkeen vaihdoimme hieman maisemaa eli menimme ottamaan syyskuvia tuon taustalla näkyvän kauniin valkoisen rakennuksen – nykyään kirkkona toimivan – pihapiiriin. Niihin kuviin ajattelin palata jonkun toisen postauksen yhteydessä.

Syyslomalla oli selvästikin – kaiken kotoilun lomassa – aikaa ottaa kuvia ja tehdä postauksia. Siitä syystä olette saaneet lukea uusia postauksia päivittäin. Katsotaan kuinka paljon tahti tästä nyt hidastuu arjen jälleen alettua. Kuvia kyllä riittäisi, mutta en taida ehtiä niitä valita ihan samassa tahdissa kuin lomalla. Vaikka saatiin jo hieman luntakin viimeisenä syyslomapäivänä, ajattelin silti tehdä vielä syysaiheisia postauksia. Ehkä se talvi ei sitten aivan vielä tulisi.

Hetkellinen jouluolo sai minut myös pohtimaan mahdollista tulevaa blogin joulukalenteria. Jos haluat esittää sitä silmällä pitäen jonkin toiveesi, niin mielelläni kuulen siitä vaikkapa tämän postauksen kommenttikentässä. Sähköpostia ja Instan viestikanavia voi myös mielellään käyttää. Jokainen saamani viesti on minulle arvokas ja tuo minulle iloa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.