Odotin – nyt jo mennyttä – syyslomaa aivan valtavasti. Hetkellisesti mieleni valtasi jopa sellainen jouluinen olo, koska odotus oli samankaltaista kuin joululoman alkaessa. Koronatilanne ja jatkuvasti kiihtyneet koronauutiset ovat ainakin minuun vaikuttaneet uuvuttavasti. “Pysykää kotona” -viesti ei ole kaikille mahdollinen, vaikka miten sitä haluaisikin toteuttaa. Joillakin työt, koulu ja päiväkoti jatkuvat kuten ennenkin. Siitä syystä sitä toivoisi, että kaikki joilla on mahdollisuus pysyä vain kotona, sen tekisivät. Kotona olemisesta on tullut uusi normaali ja ainakin itse olen oppinut siitä pitämään. Vielä joskus vuosia sitten olimme aina tulossa tai menossa jostakin tai  jonnekin. Viime vuodet – eli jo jokunen aika ennen koronaa – tilanne muuttui ja kodista tuli jonkinlainen turvapesä. Sellainen stressivapaa vyöhyke. Jos ei lähde minnekään, ei tarvitse esimerkiksi pakata mitään (voitte arvata millaista se on isolla perheellä) eikä tarvitse patistaa ketään. Huh. 

Varmasti ajat tästä vielä muuttuvat ja silloin on jälleen mukavampi tulla ja mennä enemmän, mutta juuri nyt tämä tuntuu hyvältä. Onneksi tämä kotona pysyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että eikö voisi mennä yhtään minnekään kodin ulkopuolelle. Jos vuosien ajan olemme ennenkin tehneet pieniä syysretkiä ihan vain omassa kaupungissamme. Muutaman niistä olen tänne blogiinkin jossakin muodossa postannut. Jos haluat kurkata niitä, niin katso Pörröturkit ruskaretkellä, Kuopus syysretkellä ja Museon pihapiirissä.