Pupukakkua päivänsankarille

Syksy on meidän perheessä syntymäpäivien kulta-aikaa. Siitä syystä blogikin täyttyy näistä syntymäpäiväpostauksista. Pahentuneen koronatilanteen vuoksi kaveri- ja kummimummisynttärit piti tänä vuonna jättää kokonaan väliin. Onneksi on kuitenkin tämä oma perhe, jonka kesken voi jakaa syntymäpäiväkakun.

Kuopus toivoi kuusivuotissyntymäpäiväkseen pupukakkua ja tämän suloisuuden loihti sama taitava työkaverini kuin 11-vuotiaan legokakun ja meidän yhteisen syntymäpäiväkahvilan legoleivoksetkin. Pupun väri valittiin Gustav-kanin mukaan ja rusetiksi kuopuksen lempiväri eli vaaleansininen.

Päätimme tällä kertaa kattaa iltapäivän syntymäpäiväkahvit ja -kaakaot olohuoneeseen.

Kyllä on päiviä laskettu tähän vihdoinkin koittaneeseen kuusivuotispäivään! Loppuvuoden lapsella se odotus tuntuu olevan jotenkin pidempi kuin muilla, vaikka sama vuosi sitä pitääkin jokaisella kulua ennen seuraavalle ikävuodelle siirtymistä. Odotus jatkuu yhä, nimittäin maitohampaiden lähteminen ja rautahampaiden kasvaminen tilalle. Muistan yhä elävästi yhden meidän perheen pojista, joka odotti ja odotti, koko eskarivuoden, että hammas alkaisi liikkua. Ja vihdoinkin sekin odotus palkittiin, nimittäin helatorstaina  toukokuussa, alkoi ensimmäinen maitohammas vihdoinkin heilua! Toivotaan, ettei kuopuksen tarvitse odottaa sinne asti. Hän kertoi jopa nähneensä unta, että rautahampaat olivat kasvaneet. Taitaa olla keskeinen puheenaihe esikoulussa, kun asiasta on tullut noin tärkeä.

 

Kuopus sai lautaselleen kokonaisen pupun korvan. Kakun sisällä oli herkullista hilloa ja kreemiä.

Kakku maistui niin hyvin, että vain pieni pala ehdittiin pelastaa jääkaappiin odottamaan seuraavan päivän kahvihetkeä. 

Lisäyllätyksenä syntymäpäivään, katoin ensimmäistä kertaa pojille kaakaota Petteri Kaniini -kannuun, jonka ostin jo talvilomalla Helsingistä. Se oli tarkoitus ottaa käyttöön jo pääsiäisenä, mutta jätinkin sen odottamaan jotakin muuta sopivaa hetkeä, joka oli nyt. Haaveilen vielä tähän söpöön kannuun sopivista pikkuisista Petteri Kaniini -teekupeista ja aluslautasista. Muistan miten kiva oli itse pikkutyttönä kattaa pieneen pöytään pikkuiset posliiniastiat ja leikkiä. Kannu on ihan pikkuinen. Katoin ensimmäiset kaakaoannokset valmiiksi pillilaseihin. Lisälasillinen kaadettiin sitten Petteri-kannusta.

Tämä sokerikkona tai pikkuherkkujen kätköpaikkana toimi Pentikistä pääsiäisen aikoihin ostettu pupupidikkeellä varustettu kannellinen lasikulho.

Pupun muotoinen valkoinen puuastia sopi mainiosti vaahtokarkeille, jotka hävisivätkin hetkessä pieniin – ja ehkäpä myös hieman suurempiinkin – suihin. Olin ollut aikeissa reunustaa pupukakun tarjoiluastian reunat sydänvaahtokarkeilla, mutta niitäpä ei kattaushetkellä enää löytynytkään riittävästi, vaikka olin mielestäni piilottanut pussin hyvään paikkaan. Tein vain yhden virheen, olin avannut pussin laittaessani vaahtokarkkeja valmiiksi tähän tarjoiluastiaan…

Kahden nuorimman pojan syntämäpäivien välissä on tasan viikko, joten pian juhlitaan jälleen. Keskimmäisen ja nuorimman välissä oli peräti yhdeksän päivää ja keskimmäisen ja esikoisen välissä 12 päivää. Tässä syy tiheään juhlimiseen.

Poikien vaatteet:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.