Tiedättekö sen tunteen, kun vuodenaika vaihtuu ja haluaisi heti ensimmäisenä päivänä tehdä ja kokea kaikki juuri sen vuodenajan parhaat asiat? Esimerkiksi silloin kun sataa ensilumi, haluavat lapset ottaa esille pulkat ja lumilapiot, rakentaa lumiukon ja kolata kulkuväylät.
Kesä jatkui tänä vuonna ihanan pitkään, mutta nyt näyttää vähän siltä, että syksy on saapumassa.
Mikä sitten on sitä syksyn huumaa? Niitä asioita, jotka ehdottomasti kuuluvat juuri syksyyn ja jotka pitää saada kokea heti syksyn saavuttua?
Mustikkapiirakka vaihtuu kauratoskaomenapaistokseksi. Kynttilöiden määrä lisääntyy ja niitä poltetaan päivittäin. Kynttilävarastot täytyy siis viimeistään nyt muistaa päivittää ja täydentää. Kakluuniin sytytetään tuli ja istuskellaan sen lämmössä arki-iltoina ja viikonloppuaamuina.
Töistä kotiin tullessa ylle on mukava pukea pehmeät ja rennot kotihousut, oversize neulepaita sekä mummin kutomat villasukat, mieluiten ne kaikkein vanhimmat ja ihanimmat. Parasta on, jos ei tarvitse enää koko iltana poistua kotoa minnekään, vaan voi luvan kanssa kääriytyä villapeiton tai -huovan sisälle nojatuolin nurkkaan seuranaan höyryävä teekuppi, puikot ja villalankaa tai vaihtoehtoisesti jotakin rentouttavaa lukemista. Ehkäpä jääkaapista löytyy vielä lämmitettäväksi palanen omenapiirasta. Ja koska puhutaan alkusyksyn huumasta, voiko parempaa musiikkia korville kakluunissa räiskyvän tulen lisäksi olla kuin sateenropina kattoon ja ikkunaruutuihin. Syksy <3
Kynttilävarastojen lisäksi on ehdottomasti tarkistettava lankavarastojen riittävyys. Samalla täytyy käydä hakemassa yläkerran aulan kirjahyllystä kaikki Klompelompe-kirjani, että voin alkaa niistä etsiä uusia käsityömalleja. (Huomasin muuten, että linkistä johtavan postauksen jälkeen Klompelompe-kirjojeni määrä on tuplaantunut.) Hyllyssäni odottaa myös muutama Lykkeliten-ohje toteutamistaan. Tästä en ole tainnut teille ennen vinkatakaan.
Meidän perheessä syksyyn kuuluvat viidet syntymäpäivät ja koska omatkin synttärini ovat syksyllä, tuo syksyn tuntu lapsuudesta mukanaan myös syntymäpäivän tunnun. Oikeastaan sitä ei kyllä enää omasta syntymäpäivästään sitä tuntua saa, mutta ehkäpä lasten myötä se tarttuu. Nallekarhupoikani myötä syntymäpäiväni on ikään kuin herännyt uudelleen henkiin ja meille onkin tullut tavaksi viettää jokin yhteinen hetki yhteisenä juhlapäivänämme. Katsotaan mahdollistaako koronatilanne tänä syksynä yhteistä kahvilakäyntiä vai pitääkö meidän keksiä jotakin muuta.
Vaikka syksyssä onkin niin paljon kivaa ja hyvää, kätkee se valitettavasti sisälleen myös ikävämpiä tunteita ja tuntemuksia. Syksy sisältää – paitsi uuden odotusta (olen odottanut neljää lastani nimenomaan syksyllä ja uusi lukuvuosikin alkaa aina syksyllä) – niin myös paljon haikeutta taakse jäävästä kesästä. Lasteni syntymät eivät ole myöskään koskaan olleet helppoja eivätkä ne ole milloinkaan menneet “oppikirjojen” mukaan, joten usein syksyisin myös nuo rankat muistot kumpuavat mieleeni. Toisaalta pidän hyvänä sitä, että ne tulevat, koska ehkäpä ilman niitä, en osaisi olla kiitollinen siitä, miten hyvin lopulta kuitenkin on käynyt. Vaikka esikoinen täyttää tänä syksynä jo 20 vuotta, niin jotkin asiat noilta ensimmäisiltä viikoilta ovat ja pysyvät. Ehkäpä syksy sateenropinan saatteelemana on myös juuri oikea aika käydä läpi vanhat ja nykyisetkin murheensa ja surunsa. Uskon, ettei meistä kukaan elämämme aikana voi niiltä välttyä ja siksi niiden kanssa on opittava elämään.
Kävelylenkit syysmaisemissa ovat valloittavia. Päivä päivältä ja viikko viikolta voi nähdä ruskan laajenneen. Näin alkusyksystä saattaa huomata siellä täällä vain muutamia puiden latvoja, joissa näkyy pieni täplä kellertäviä lehtiä, mutta kun syksy syvenee, myös ruska syvenee ja värjää puut kauttaaltaan. Vaahteranlehtimeri on minulle vastustamattoman kaunis näky. Siitä en ole tähän astisen elämäni aikana saanut vielä tarpeeksi, joten uskon, että tänäkin vuonna menemme poikien kanssa kahlauskeikalle. Syysretket eväineen pitää ehdottomasti muistaa myös tänä vuonna.
Ensimmäisten syyspäivien iltoina, kun oli iltasadun aika, kysyin pojilta, saisinko minä valita kirjan. Toivon saavani lukea yhtä lempisyyskirjaani. Oikeastaan en edes tiedä, miksi pidän sitä nimenomaan syyskirjana, koska siinähän käydään satujen muodossa läpi kaikki vuodenajat. Pojat arvasivat mistä kirjasta on kyse ja niinpä jääkarhupoika jo vilahtikin yläkerran kirjahyllystä hakemaan Tiheikön väen kootut kertomukset -kirjan. Jos näet jossakin myynnissä tästä iki-ihanasta ja kauniisti kuvitetusta kirjasarjasta tehtyä DVD:tä, niin kerrothan. Olisi niin ihana saada se.
Joinakin syysiltoina on mukava kuunnella vain sitä sateenropinaa ja tulen räiskymistä kakluunissa. Toisinaan on mukava käsityötä tehdessään katsella jotakin kevyttä “aivot narikkaan” -ohjelmaan. Gilmore Girls suoritti tuota virkaa useampana vuonna, samoin Downton Abbey. Nyt löysin Netflixistä Sweet Magnolias -sarjan. Ei se toki vedä vertoja Gilmoreille eikä DA:lle, mutta ihan kuitenkin toimii nollaajana. Jos sinulla on ehdottaa jokin sarjavinkki, niin mielelläni otan kaikki vinkit vastaan. Toisinaan vain on hyvin tärkeää saada ajatukset hetkeksi aivan muualle.
Syksyn saapumisen huomaa myös siitä, että menen tosi aikaisin nukkumaan. Tämä johtuu toki siitä, että herään arkiaamuisin viimeistään kello kuusi, usein jo aikaisemmin. Iltayhdeksältä olen jo valmis siirtymään yöunille. Toisinaan pinnistelen vielä hetken ja luen kirjaa tai teen käsityötä, mutta harvoin pysyn hereillä edes kymmeneen. Helposti tuo arjen rytmi siirtyy pysyväksi myös viikonloppuihin, johtuen ihan vain siitä, ettei unta riitä silloinkaan aamuisin pitkään ja toki meidän aamuvirkut poikasetkin heräämisellään vaikuttavat omaan heräämiseen. Mutta ei se mitään: Aamulla on vielä sopivan hämärää sytyttää kynttilät ja tuli kakluuniin ja aloittaa jo varhain syyspuuhat ja alun syyshuumasta nauttiminen.
Tänään suunnitelmissani on käydä kaupungilla täydentämässä sekä tee- että lankavarastojani. Vuosien tauon jälkeen myös Marimekon tasaraitapaita on alkanut kiinnostaa eikä vähiten sen ruskean värin vuoksi. Ehkäpä käyn sitäkin vilkaisemassa. Terassilta lienee myös aika siirtää sisätiloihin kaikki tekstiilit. Vähitellen elämä alkaa siirtyä enemmän sisätiloihin (vaikkakin meidän pojat kyllä ovat paljon ulkona vuodenajasta riippumatta) ja tulee tarve rakentaa kotipesä viihtyisäksi. Se tarkoittaa muunmuassa kirpparimyyntikassien viemistä takaisin varastoon (taaskaan en saanut niitä kaikkia laitettua myyntiin, mutta osaa onneksi), seuraavien vaatekokojen etsimistä vintiltä pojille sekä kesävaatteiden pesemistä, silittämistä ja viikkaamista ylähyllyille. Kaikenlaisia pinoja on kertynyt sinne tänne kotona, kun elämää on vietetty enemmän ulkona. Nyt on vähitellen aika alkaa järjestää niitä paikoilleen.
Pääsetkö sinä sisään syksyn tnnelmaan? Mitä se tuo sinulle tullessaan?