Tämä postaus poikien kesäkengistä oli tarkoitus tehdä jo kesäkuun alussa. Kuvatkin olen siis ottanut jo silloin. Jäin kuitenkin odottamaan vastausta verkkokaupasta liittyen noihin alla näkyviin loafereihin. Vastauksen saaminen kesti kauan eikä se lopulta edes ratkaissut ongelmaa, joten postauksen tekeminen jäi. Nyt päätin kuitenkin siihen tarttua ennen kuin kesä on ohi. Ajattelin samalla kirjoittaa poikien kengistä hieman enemmänkin se aihe kun on jo pitkään roikkunut postauslistallani.
Useimmiten pojille on ostettu kevätgoretexien jälkeen lenkkarit ja niiden lisäksi sandaalit kesäksi. Tennareita meillä on ollut satunnaisesti eli ei välttämättä joka kesä. Juhlakenkinä on käytetty erillisiä veljeltä toiselle kulkevia Kavateja sekä toisinaan myös nahkasandaaleita.
Mieheni muistaa edelleen sen, kun muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme ja hän kantoi sinne kenkälaatikkoani. Jep, olin pienoinen kenkäfriikki. Kenkiä löytyi joka sävyä ja lajia. Kyseessä eivät toki olleet mitkään kalliit kengät, vaan ihan peruskenkiä mukaan lukien myös erittäin edullisia kankaisia kesäkenkiä jne.
Viiden lapsen kenkäkulut ovat kuitenkin niin kovat, että omat kenkähaaveet ja jopa -tarpeet on saanut vuosiksi sysätä syrjään. Joskus olenkin pohtinut, kuinka monet kengät lapsi aivan välttämättä tarvitsee pärjätäkseen Suomen sääolosuhteissa ja kuinka monet kengät niiden lisäksi saattaisi olla ihan kivat tai hyvät hankkia, mutta eivät pakolliset. Mitä mieltä olette? Pakollisten listaan vaikuttaa toki myös lapsen ikä ja perheen tarpeet, kuten vaikkapa harrastukset. Itse olen aika huono kierrättämään kenkiä pojalta toisella kahdesa syystä. Ensimmäinen on se, että kovassa arkikäytössä olevat goretexit ja lenkkarit eivät yksinkertaisesti säily riittävän ehjinä ja käyttökelpoisina seuraavalle lapselle. Toinen syy on se, että jokaisella lapsella on omanlaisensa jalka ja askellus, mikä muovaa kenkää, jolloin se ei enää istukaan toiselle lapselle. Kasvavan lapsen kohdalla on tärkeää, että kenkä istuu hyvin jalkaan ja pääsee muotoutumaan henkilökohtaisesti kunkin jalan mukaan. Meidän perheessä olen kierrättänyt kumisaappaat, juhlakengät, osan nahkakävelykengistä, osan nahkasandaaleista, nahkanilkkurit, nahkatalvikengät, tossut, osan Crocseista, vähän käytetyt tennarit, sisäpelikengät, nappulakengät, monot ja luistimet.
Pakolliset kengät:
- Kumisaappaat. En ole ostanut pojille erikseen lämminvuorisia kumisaappaita, koska olen aina ostanut vettäpitävät talvikegät. Tarvittaessa pojat ovat käyttäneet kumisaappaissa villasukkia tai merinovillasukkia.
- Välikausigoretexit.
- Talvigoretexit.
- Sandaalit tai muut kesäkengät.
- Tossut. Ainakin päiväkoti-ikäiselle. Joissakin kouluissa myös koululaisille toivotaan erillisiä sisätossuja tai -kenkiä. Lisäksi vaikkapa muskareissa tai joissakin liikuntaharrastuksissa tarvitaan sisätossuja. Meillä on ollut käytössä nahkatossuja ja Reinoja.
Meidän perheen osalta nostaisin tähän pakollisten listaan vielä ainakin juhlakengät, lenkkarit, Crocsit tai muut ”läpsyt”, urheiluun liittyvät jalkineet sekä kaupunkikengät. Lenkkareita lukuunottamatta näitä muita voi kierrättää veljeltä toiselle.
Ihan kivat/hyvät pakollisten lisäksi:
- Kaupunkitalvikengät. Esimerkiksi nilkkurit tai muut korkeavartisemmat nahkakengät vaikkapa karvavuorilla ovat hyvät tähän tarkoitukseen. Niitä voi tarvittaessa käyttää myös toisina talvikenkinä, jos goretexit sattuisivat hörppäämään kosteutta sisäpuolelle. Käytetään kaupassa, kaupungilla, kahvilassa, ravintolassa, juhlissa, konserteissa, kirkossa jne.
- Kävelykengät. Käytetään kaupunkitalvikenkien tavoin keväällä ja syksyllä.
- Lenkkarit. Ei välttämättä tarvitse alle kouluikäiselle.
- Juhlakengät. Meidän perheessä erillisille juhlakengille on ollut paljon käyttöä, mutta ymmärrän sen, että kaikissa perheissä ei ole samoin. Juhlakenkien sijaan käytetään paljon esimerkiksi siistejä tennareita, kävelykenkiä ja sandaaleita.
- Syysnilkkurit. Vaihtoehtoiset kävelykengille. Toki varmasti tulee käyttökertoja niiden rinnallakin, mutta ilmankin ehdottomasti pärjää.
- Loaferit, mokkasiinit tai purjehduskengät. Ihanat kengät ja käyttökertoja tulisi kesäaikana, mutta eivät lainkaan pakolliset. Poikien kenkävalikoiman "aatelia" korvaamassa hieman tyttöjen kenkävalikoiman runsautta. Ei välttämättä löydy Suomen poikalapsille suunnatusta kenkävalikoimasta.
- Tennarit. Kävelykenkiä rennommat kaupunkikengät eli tarvittaessa myös hieman siistimpään menoon. Kevyinä versioina myös hyvät kesäkengät. Monet käyttävät valkoisia tennareita myös juhlakenkien asemasta.
- Lämminvuorikumisaappaat. Toiset vannovat näiden nimeen, mutta itse en ole kokenut tarvetta erillisille talvikumisaappaille. Meillä on toki ollut joitakin Crocsin karvavuorillisia kumppareita ja ehkäpä jotkut muutkin ja siltä pohjalta koen näin.
- Monot. Kouluissa on yleensä jonkin verran lainavälineitä, joten monot eivät ole täysin pakolliset. Meidän perheessä on urheiluvälineille niin monta käyttäjää, että on ollut järkevää ostaa esikoiselle välineet, jotka ovat sitten siirtyneet seuraavalle veljelle. Jos jokin talvi on ollut huono ja välineet ovat jääneet sinä vuonna käyttämättä, on niitä kuitenkin takuu varmasti enemmän kuin yksi lapsi käyttänyt ja senkin jälkeen ne on voitu myydä/antaa vielä perheen ulkopuolisellekin jatkokäyttöön.
- Luistimet. Sama kuin monot.
- Sisäpelikengät. Sama kuin monot. Riippuu toki siitä, millaisia harrastuksia perheessä harrastetaan.
- Nappulakengät. Samat kuin monot. Riippuu harrastuksista.
- Crocsit tai muut "läpsyt". Meillä käytetään kesällä kotipihassa ja uimarannalla. Talvisin tarvitaan uimahallissa. Voisin sanoa, että kuuluvat meidän perheessä pakollisten kenkien joukkoon. Harrastuksista riippuen.
Isompien poikien kenkävalikoimaan kuuluvat talvikengät (mieluiten goretex, mutta nahkakengät), välikausigoretexit, lenkkarit ja sekä tennareiden että kävelykenkien virkaa toimittavat siistimmät (nahka)tennarit useimmiten ruskeat, kumisaappaat (lähinnä nurmikonleikkuuta varten), juhlakengät, urheilukenkiä harrastustarpeiden mukaan, Crocsit/muut ”läpsyt”, nilkkurit syys/talvikaupunkikengiksi sekä mahdollisuuksien mukaan esim. loaferit välikausi- ja kesä(kaupunki)kengiksi. Mahdollisuuksien mukaan tarkoittaa lähinnä kenkien saatavuutta ja sopivien löytymistä (koko, väri, malli).
Täksi kesäksi pikkupojille ostettiin sekä lenkkarit että tennarit. Säiden lämmetessä välikausikengät tulevat helposti liian kuumiksi, jolloin käyttöön on mukavampi ottaa ohuemmat ja kevyemmät lenkkarit. Isompien poikien edellisvuoden sekä lenkkarit että tennarit olivat yhä sopivat ja ehjät, joten he eivät tarvinneet uusia. Pikkupoikien vuoden takaiset lenkkarit puolestaan olivat paitsi pienet, niin myös sen verran kärsineet, että ne piti heittää kokonaan pois. Kuopuksella oli harras toive saada valkoiset tennarit ja sopivan tarjouksen osuessa kohdalle, päätettiin tänä vuonna ostaa myös sellaiset. Pojat – ja me aikuiset – olimme tosi tyytyväisiä viime vuoden lenkkarivalintaan (vaikka ne eivät kestäneetkään yhtä sesonkia kauempaa), joten päätimme jatkaa samalla merkillä ja mallilla. Sekä lenkkarit että tennarit ovat Niken. Verkkokaupasta tilattaessa kokovalinnat olivat onnistuneet, joten mittataulukko piti hyvin paikkansa.
Kengät tilattiin Sportamoresta. Kahden nuorimman pojan lenkkareiden malli on nimeltään Nike Revolution 5 PS ja keskimmäisen pojan malli puolestaan Nike Flex Essential.
Kahden nuorimman pojan kengissä on tarrat, mutta 10-vuotiaalla nauhat. Hänen kengännumeronsa on jo 41. Tarrallisten tennarien malli on Nike Pico 5 PS ja nauhallisten Nike Court Vision Low.
Ruskeat nahkasandaalit ovat vuosien saatossa hyväksi havaitut Kavatin kengät. Kahden nuorimman sandaalit ovat isoveljen vanhat. Näissä pienemmissä Kavatin sandaalikoissa on kätevä tarrakiinnitys, joten lapsen on helppo pukea ne itsekin jalkaansa. Kavatin kengissä lesti on aina riittänyt leveämmällekin jalalle, olematta silti liian leveä kapealle jalalle. Sen sijaan esimerkiksi Bisgaardit – ainakin meillä olleet – ovat selkeästi kapeampaa lestiä, kun taas Bundgaardit ovat leveämpää.
Poikien kenkiä (muita kuin lenkkareita ja tennareita) ostaessa kaksi ylivoimaisesti hankalinta asiaa ovat isompien kokojen löytäminen eli koon 35 jälkeen sekä ylipäätään siistien kenkämallien eli muiden kuin lenkkareiden ja tennareiden löytäminen. Muistan ne lukuisat kenkäkauppakäynnit – silloin kun vielä asioitiin ainoastaan oikeissa kivijalkaputiikeissa – jolloin yritimme etsiä pojille kävelykenkiä. Kuvittelin niiden kuuluvan ihan peruskenkävalikoimaan myös poikien osalta, mutta kuinka väärässä olinkaan. Miten usein myyjä johdattikaan meidät tennarihyllylle, vaikka olin tarkasti kertonut mitä etsimme. Miten usein katselin niitä monia tyttöjen kenkähyllyjä lukuisine eri malleineen. En pystynyt – enkä pysty vieläkään – ymmärtämään, miten Suomen maasta ei löydy poikalapselle nahkakenkiä, siis kävelykenkiä. Siellä tennarihyllyllä myyjä yritti sanoa, että näitä ne ostavat. Kun yritin vielä selittää jotain peruskävelykengistä, hän jatkoi, että ei pojille osteta kenkiä. Ne jäävät myymättä. Vastaavasti olen sitten kuullut useamman kuin yhden poikalapsen äidin sanovan, että he ovat jo luovuttaneet ja siirtyneet suosista lenkkareihin. Tässä asiassa en ole kuitenkaan itse suostunut luovuttamaan. Mielestäni on aivan älytöntä, että ulkomailta löytyy pojille perusnahkakenkiä ja vieläpä useammassa mallissa, mutta Suomesta ei. Ja käyttäväthän Suomessakin miehet nahkaisia kävelykenkiä, miksi niitä ei sitten myydä pojille? Stockmann valikoimallaan pelasti monia vuosia, samoin Pikkujalat. Nyt kun verkkokauppamarkkinat ovat avautuneet laajemminkin, on pojille sopivia nahkakenkiä löytynyt muunmuassa La Coqueta Kidsiltä (joskin koot saisivat jatkua isommiksi), Nextiltä ja uusimpana löytönäni espanjalaiselta Okaa Spainilta.
Jostain ihmeen syystä, jos kenkiä joskus löytyisikin, loppuvat koot kokoon 35. Yksittäisissä tapauksissa saattaa vielä joskus löytyä kokoja 37 tai 38 asti. Miesten kengät alkavat koosta 40. Eräälle kenkäkauppialle, joka epätoivoisesti yritti tehdä olemattomasta olevaa, totesin, että poikalapsen on muututtava ensin naiseksi saadakseen tietyssä koossa kenkiä, voidakseen sitten jälleen palata mieheksi, kun jalka on kasvanut riittävästi. Sekään ei tosin ole aivan ongelmatonta, sillä monen pojan/nuoren jalka on koossa 40 vielä hyvin kapea, jolloin miesten leveälestiset kengät eivät istu jalkaan. Lisäksi mallit saattavat olla liian miehekkäitä nuoren tai parhaimmassa tapauksessa lapsen jalkaan. Naisten kenkiä ostaessa (meille on ollut useita tuossa tietyssä kokoluokassa) on puolestaan tarkistettava, että kengät ovat neutraalit eikä niissä ole vaikkapa naisellista korkoa, ”pitsireikiä” tai pinkkiä kukkaa, sydäntä tai muuta merkkiä. Asia on toki eri, jos poika sattuu tykkäämään noista merkeistä, silloinhan ne eivät haittaa.
Kuten sanoin, niin meidän 10-vuotiaan kenkä on jo kokoa 41. Voitte varmasti siitä päätellä, miten monta vuotta hänelle on jo ollut vaikea löytää sopivia kenkiä eli ihan pikkupoikaikäisestä lähtien. Viime vuosina esimerkiksi Halosen kenkäosasto on osoittautunut hyväksi. Sieltä olemme löytäneet Riekerin kävelykengät, joista tuli pojalle hyvin mieleiset sekä juhlakengät vuosi sitten isoveljen ylioppilasjuhlaan. Poikien juhlakenkiä löytyy siellä sekä ruskeina että mustina kokoon 40 asti (tämä tieto on viime viikolta, kun kävimme Seinäjoen myymälässä).
Kuvissa näkyvät Kavatin ruskeat nahkasandaalit ovat olleet iloinen poikkeus kenkälöytöjen osalta. Löysin tämän mallin kolme neljä vuotta sitten, kun keskimmäinen poikamme tarvitsi koon 37. En voinut aluksi uskoa silmiäni, että todellakin oltiin tehty tällainen unisexmalli perusnahkasandaalia myös isommissa koissa. No, jos totta puhun, näidenkin kenkien osalta täytyy ensin olla muutaman vuoden ajan nainen, eli Lotta, palatakseen jalan kasvaessa jälleen mieheksi, eli Lasseksi. Kenkä on kuitenkin malliltaan sama sekä Lottana että Lassena, mutta uskoisin Lassen lestin olevan hieman leveämpi. Pitäydyimme siis tänä kesänä vielä Lotta-mallissa, koska siitä löytyi koko 41. Sama koko olisi löytynyt Lassenakin, mutta uskon, että Lotan lesti on pikkupojalle parempi valinta. Ilokseni näitä sandaaleita myydään useammassa eri verkkokaupassa, kuten Elloksella ja Footwaylla. Väreinä ovat tämä tummanruskea, sitten musta ja konjakinruskea. Meidän isommat pojat eivät kyllä tällaisia sandaaleita enää käyttäisi, mutta pikkupojalle kenkä on mielestäni oikein kiva ja hyvä. Mitä mieltä olette? Ongelmana näihin isompiin – eli aikuisten – kenkäkokoihin siirryttäessä on hintojen hurja nousu. 130 euroa pikkupojan sandaaleista tuntuu aika kovalta summalta etenkin jos niitä käytetään vain yhden kesän ajan. Esimerkiksi meidän perheessä ei ole takuita siitä, että kenelläkään toisella pojalla olisi jalka kokoa 41 alakouluikäisenä. Onneksi verkkokauppojen tarjouksilla saa hintaa aina edes hieman alaspäin.
Viimeisenä on vuorossa espanjalainen Okaa Spain, jonka valikoimissa riittää valinnanvaraa MYÖS poikien kenkien osalta. Nahkakengät ovat edullisia ja ainakin nämä meille kotiutuneet tuntuvat myös laadukkailta. Itse olisin tykännyt ehkä eniten ruskeista mokkasiineista/loafereista, mutta koska meillä jo oli pojille ruskeat kävelykengät ja koska ajattelin näiden tummansinisten sopivat kivasti kesäväreihin, päädyimme näihin. Kengät eivät olleet mitenkään pakollinen ostos. Olen jo muutaman vuoden ajan ollut aikeissa tilata pojille kengät Okaa Spainista ja nyt päätin vihdoinkin sen toteuttaa. Mielestäni on aivan uskomattoman hienoa, että jostakin löytyy pojille tällainen kenkävalikoima sekä laadultaan että kokoluokitukseltaan. Ei ollut konsti eikä mikään löytää sekä pienempiä että isompia kokoja. Nahkakenkien hinnat eivät myöskään päätä huomaa. Verrattuna vaikkapa noihin Kavatin aikuisten koon nahkasandaaleihin, saa tällaiset nahkakengät alle 40 eurolla. Yksien sandaalien hinnalla saisin Okaa Spain kengät kolmelle pojalle ja vielä jäisi rahaa myös postikuluihin. Tästä syystä uskalsinkin tehdä tilauksen, vaikka oli olemassa myös riski, että jotain menisi pieleen. Tässä vielä linkki poikien mokkasiineihin/loafereihin.
Kenkiin sinänsä olen tosi tyytyväinen, mutta suureksi harmikseni Okaa Spainin sivuillaan ilmoittama mittataulukko ei toiminut, kuten vaikkapa Niken kenkien osalta. Kaikki kokovalinnat menivät täysin pieleen, vaikka miten katsoimme mitat mittataulukoista ja mittasimme kotona poikien jalat hyvin tarkasti. Isojen kenkien kanssa aina pärjää, etenkin tällaisessa perheessä, jossa on pikkuveljiä jonoksi asti odottamassa jalan kasvua. Harmillisinta oli kuitenkin se, että kuopus ei saanut omaa kenkäänsä edes jalkaan. Ne olivat lopulta noin 1,5 cm ilmoitettua pienemmät. Jääkarhupoika sai kengän jalkaan, mutta siinä ei ollut yhtään käyntivaraa eli sekin oli noin sentin pienempi kuin mittataulukko ilmoitti. Nallekarhun kenkä puolestaan ei pysynyt edes jalassa, joten se puolestaan oli ehkäpä 1,5 cm ilmoitettua isompi. Tylsintä oli kuitenkin se, että asiakaspalvelu ei vastannut tiedusteluihimme. Monen yrityksen jälkeen saimme lopulta vastauksen, mutta siinä oli ainoastaan ohje palautuksen tekemiseksi. Kyseessähän oli reklamaatio, koska heidän mittansa eivät pitäneet paikkaansa. Meillä on siis kotona sellainen kenkien sisämitta, joten pystymme mittaamaan kengän sisäpituuden hyvinkin tarkkaan. Mitta on ostettu aikoinaan Kavatilta.
Emme lähteneet palautusrumbaan, vaan ajattelin, että voisin yrittää myydä nuo pienimmät kengät eteenpäin käyttämättöminä ja tilata sitten vaikkapa ensi kesäksi sopivat kengät jääkarhulle oletuksena, että hänelle nyt tilatut kengät menisivät silloin kuopukselle ja isoimmat kengät olisivat hyvät nallekarhulle. Ja ellei ensi kesänä, niin sitten seuraavana. Vaikka kokomitoitus ja huono asiakaspalvelu harmittaakin, on kenkävalikoima ja kenkien hintalaatusuhde vertaansa vailla. Siitä syystä olen valmis antamaan Okaa Spainin kengille vielä uuden mahdollisuuden.
Postauksen lopuksi olisin erittäin kiinnostunut tietämään, miten te muut olette ratkaisseet poikalasten kenkäongelman? Oletteko luovuttaneet ja siirtyneet lenkkari/tennariosastolle? Oletteko löytäneet Suomesta jonkun luottokenkäkaupan? Oletteko siirtyneet tilaamaan ulkomailta? Mitkä kengät teidän mielestänne kuuluvat pakollisiin poikalasten kenkävalikoimassa?