Seuraavana päivänä suuntasimme kohti Naantalia ja Muumimaailmaa. Kuopus ei ollut vielä koskaan käynyt Muumimaailmassa ja kaksi vanhempaa veljeäänkin vain yhden kerran vuonna 2013, joten jääkarhupoikakaan ei siltä käynniltä juuri mitään muista (oli alle 2-vuotias). Itse asiassa tarkoituksenamme oli mennä Muumimaailmaan jo kesällä 2018, mutta auton ilmastointiongelman vuoksi emme lähteneet ajamaan pitkää matkaa +30 asteen helteessä.
Muumimaailma-päiväksi oli luvattu lämmintä säätä varustettuna sateen uhalla. Jälkimmäiseen varautumiseen riitti Ticketin ohuiden ja kevyiden vettäpitävien takkien pakkaaminen reppuun.
Tämän kesäpäivän asuiksi valikoituivat KappAhlin Hampton Republic 27
-malliston tummansiniset chinoshortsit ja tähtikuvioiset t-paidat. Paidat ovat vuodentakaisesta mallistosta, mutta niitä näytti olevan valikoimissa myös tänä vuonna. Shortsit ovat myös vanhaa mallistoa, mutta saatavilla vuosittain.
Kuvassa näkyvät alushousut, kesäsukat ja lätsät ovat kaikki Polarn och Pyretistä. Ruskeat tennarit ovat Crocsin, nekin vuosien takaisesta mallistosta eli veljien peruja.
Vaikka vaaleat paidat ovat arempia lialle, niin lämpimällä säällä ne ovat tummia viileämpiä. Väliin sadepilvet leijuivat Muumimaailman yläpuolella, mutta lopulta emme saaneet yhtäkään sadepisaraa niskaamme ja päivästä tuli sään puolesta oikein sopiva ulkoilmatapahtumaan.
Äidin vaatteiksi valikoitui jo joistakin aiemmistakin postauksista tuttu Jumperfabrikenin tummansininen puuvillaneuloksinen mekko valkoisella Peter Pan -kauluksella. Kengät Vagabond ja laukku Michael Kors.
Muumimaailman jälkeen suuntasimme Turun keskustaan hakemaan isoveljeä. Kävimme samalla Casagrande-nimisessä lelukaupassa, jonne olin luvannut pojat viedä. Ihanaa, että vielä jossakin päin Suomea on olemassa oikeita lelukauppoja. Tämä lelukauppa ei toki vedä vertoja esimerkiksi Porvoon Riimikolle, mutta ansaitsee silti maininnan lelukauppojen joukossa. Sillä aikaa, kun miehistö etsi autolle parkkipaikkaa, pujahdin ihanimmassa tietämässäni kukkakaupassa ostamassa uuden kranssin oveemme. Entinen samasta kaupasta ostettu kranssi ehti palvella jo 15 vuotta. Jos käyt Turussa, niin suosittelen etsimään Kukkakauppa Piia Jaalan.
Pikaisen keskustassa käynnin jälkeen teimme pienen autoajelun Turun nähtävyyksien ohi sekä katsastimme talon, jossa mieheni kanssa asuimme 1990-luvun puolivälin paikkeilla. Sitten pitikin jo kiiruhtaa, että ehdimme seuraavaan majapaikkaamme, joka oli Helsingissä. Väsyneet takapenkkiläiset laittoivat unimaskit kasvoilleen ja kävivät unten maille.