Viikon valitut

Huomasin juuri, että olen viimeiset kaksi viikkoa tehnyt joka päivälle postauksen. Aiheita roikkuu yhä useita odottamassa postausvuoroaan, mutta ehkäpä tässä kesän kuluessa ja kesätouhujen päivä päivältä enemmän mukanaan viedessä postaustahtikin tästä hidastuu. Jos olen rehellinen, niin postausten tekeminen on minulle hyvä keino rauhoittua ja istua aloilleni ja sitä todellakin nyt tarvitsen. 

Tähän sunnuntain postaukseen ajattelin koota muutamia kuluneen viikon valittuja tapahtumia. Joitakin näistä olen jakanut jo Instagramissa. Osasta puolestaan olen jo tehnyt postauksenkin ja osaa aiheista olen postauksissani sivunnut. Jos minulta tänään joku kysyisi, mitä olet tehnyt tällä viikolla, osaisin ehkä nimetä muutaman asian. Kuitenkin on paljon pieniä juttuja, joista kokonaisuus – tässä tapauksessa tämä mennyt viikko – rakentuu. Noista lukuisista pienistä jutuista olen tähänkin vain muutaman poiminut.

Jotenkin tuntuu, että olen jopa enemmän kuin koskaan aikaisemmin iloinnut ja nauttinut kesäluonnon mukanaan tuomasta kauneudesta. Kun yksi pensas lakkaa kukkimasta, on vieressä jo seuraava odottamassa vuoroaan. Entäpä se huumaava tuoksujen määrä, jota vaikkapa syreenit tarjoavat? Omenapuut ovat tarjonneet parastaan eikä sitä kauneutta tunnu mikään päihittävän, kunnes jo loistaa jokin toinen laji kauneimmillaan. Auringon lämpö iholla tuntuu joltain aivan suuremmoiselta pitkän ja kummallisen talven jälkeen. Miten voi olla mahdollista, että meitä hellitään tällaisella lämmöllä heti kesän alussa? Otan sen kaiken enemmän kuin ilolla vastaan enkä ainakaan vielä ole saanut siitä läheskään tarpeeksi. Ulkoa ei vaan millään malttaisi pysyä poissa.

Olen nauttinut hitaista aamuista. Syön joka aamu samanlaisen aamupalan. Kulhollisen mustikoita, luonnonjogurttia, gluteenittomia kauraleseitä ja muutaman mansikan sekä yhden siivun gluteenitonta kauraleipää kalkkuna- ja juustoviipaleella sekä kananmunalla. En halua koskaan kahvia ennen kuin olen syönyt nämä. Työaamuina juonkin kahvin vasta autossa tai paremminkin työpaikan parkkipaikalla. Nyt tuntuukin siltä kuin söisin kaksi eri rauhallista aamupalaa, kun ensin syön varsinaisen aamupalani ja pian sen jälkeen juon vielä erikseen aamukahvini.

En anna sen haitata, että terassit, patio ja portaat ovat kaikki maalauksen tarpeessa. Ennen pihassamme tehtävän isomman projektin valmistumista on aivan turha edes ajatella näiden maalaamista. Hiekka ja sora on pölissyt niin paljon, että olen jo kolmeen kertaan pyyhkinyt siitä pölystä pation kalusteet ja itse pation. Maalaaminen saa siis toistaiseksi odottaa.

Tänä kesänä toistaiseksi ainoat kesäkukat ovat olleet nämä äitini tuomat valkoiset orvokit. Yleensä olen laittanut terassin kaiteille pelargonioita, mutta kaiteiden lähtiessä niiden laittaminen jäi. Olen myös laittanut valkoisia ja vaaleansinisiä hortensioita, mutta jotenkin tuntuu niidenkin laittaminen työmaan keskelle turhalta. Nämä kukat siis riittävät ilahduttamaan meitä.

Marimekon ruiskukkatarjotin muistuttaa minua ensimmäisestä omasta kodistamme, jonka keittiöön ompelin tuosta ruiskukkakankaasta verhot. Tämän nykyisenkin kodin ruokailuhuoneessa oli ensimmäisinä kesinä pitkät ruiskukkakankaiset verhot, mutta jossain vaiheessa niiden vaihtaminen jäi. Ehkäpä vielä jonakin vuonna on niiden paluun aika. Ruiskukat muistuttavat minua myös meidän häistä, jossa noita kaunokaisia oli koristeina. Lempivärini oli siihen aikaan vahvasti sininen ja ruiskukka oli oivallinen edustamaan sitä.

Pojat ovat parkkeeranneet itsensä prinsessalle katsomaan kaivurin aherrusta pihamaalla. 

Itse olen ihmetellyt elämää kuopassa sekä kuopan yläpuolella ja nauttinut silittämisestä ilman terassinkaiteiden tuomaa varjostusta.

Olen silittänyt viimeiset kaksi viikkoa valtavat määrät pyykkiä. Viimeiseksi puhtaanpyykinkorien pohjalle jäivät kauluspaidat. Siinä missä tyttöperheissä silitetään mekkoja, niin meillä silitetään kauluspaitoja. Vai mitä sanotte siitä, että silitin noin 30 kauluspaitaa, joiden päälle vielä pikee- ja muut kaulukselliset paidat. Mutta en valita. Nyt on aikaa ja aurinko lämmöllään hoitaa kaikkia muitakin asioita. Olen pilkkonut tapani mukaan silitettävät eri kategorioihin sillä erolla, että nyt en ole edes pyrkinyt selviämään kaikista kategorioista samana päivänä, vaan jakanut silittämisen suosiolla useille päiville ja yhden päivänkin sisällä useille pienemmille tuokioille. Tänään sain vihdoinkin palkintoni, kun viimeinenkin kori loisti tyhjyyttään. Samalla olen saanut pestyä likaisen pyykin koreista kaikki sopivaa pesuhetkeä odottaneet pyykit, kuten jotkut villavaatteet. Vielä kauemmin pesuvuoroaan ovat odottaneet vauvan naruilla solmittava hellehattu ja yksi pehmopallo. Eihän tuo kuopus olekaan menossa kuin vasta eskariin syksyllä… Mutta sekin on nyt tehty!

Viimeisten työviikkojen ympäri alakertaa ajelehtineet mekot ja neuletakit sain kesäloman alettua jopa poimittua henkareille asti, mutta tällä viikolla olen saanut ne kuljetettua omille paikoilleen yläkerran vaatehuoneeseen.

Yläkerran makuuhuoneissa on jälleen pyöritelty huonekaluja ja asukkaita 😉 Kuopus muutti nyt legohuoneeseen. Kokeiltiin ripustaa tauluja seinässä valmiina oleviin reikiin. Yläosassa oleva aukko oli tarkoitus täyttää muilla tauluilla, mutta taulutarrat loppuivatkin kesken.

Olen iloinnut siitä, että onnistuin lopulta löytämään kaikkialta loppunutta Dropsin Baby Merinoa toivomassani light beige -värissä (numero 23) ja pystyn sittenkin jatkamaan ikiprojektiani eli merinovillapeittoa. Löysin lankaa verkkokaupasta nimeltä vyyhti.fi. Toimitus oli kaiken lisäksi erittäin nopea, sillä jo seuraavana päivänä tilauksesta laatikollinen lankoja oli noudettavissa lähimarketin pakettiautomaatista.

Ruudut, raidat ja ruskea väri. Lemppareita kaikki. Voiko olla ihanampaa kuin saada joka aamu pujottaa ylleen hellemekko tai shortsit ja helletoppi? Jalkoihin riittää Rodokselta kolme vuotta sitten ostamani yksinkertaisen kauniit ja äärimmäisen hyvin jalkoihin istuvat käsityönä tehnyt nahkasandaalit. Tuon kolmen vuoden aikana on ollut myös kesiä, jolloin näitä sandaaleita on tuskin kannattanut edes esille kaivaa, mutta tänä kesänä ne on voinut luvan kanssa pujottaa jalkoihin joka ikisenä päivänä.

Tällä viikolla odotti postilaatikossa mielestäni erittäin onnistunut Glorian koti. Lehdessä esiteltiin useita erilaisia kesäkoteja. Varsinaisiksi kesäkodeiksi osa niistä oli melko hulppeita, mutta koska itse toivon meidän kodin olevan koti jokaiselle vuodenajalle – eli myös se kesäkoti ja mökki – katselin koteja ennemminkin omasta perspektiivistäni kuin pelkästä kesäkotiperspektiivistä. Tämän talon olemus viehättää minua kovasti. 

Lehti pääsikin seurakseni päiväkahville. Yksi nautinto lisää: päiväkahvit ulkona kera maitovaahdon, suklaan ja mansikoiden. Lehden lisäksi seuranani lintujen liverrys, auringon lämpö ja ympärillä olevan kesäluonnon kauneus.

Tämä kuva puolestaan kertoo, että näitä kahvihetkiä on mahtunut tälle viikolle hieman enemmänkin. Tässä kahviseurakseni on päässyt pala gluteenitonta ranskalaista suklaakakkua. Kakkua eräänä aamuna tällä viikolla leipoessani huomasin, että en ollut laittanut siihen lainkaan sokeria. Olin juuri työntänyt kakun uuniin, kunnes tajusin asian. Hieman kyllä kummastelin taikinan koostumusta, mutta luulin todella tehneeni kaiken ohjeen mukaan. Ei kun sitten kakku ulos uunista ja epätoivoinen yritys lisätä siihen vielä kaksi desilitraa sokeria. No, kyllä siitä ihan syötävää tuli kotiväen kesken. Kertonee kuitenkin melkoisesta tarpeesta lomalle ja levolle. Ei nimittäin ollut ainut vastaavanlainen tapahtuma tällä viikolla. Sanoinkin, että onneksi edes tuo silittäminen ja pyykinpesu tulee niin syvältä selkäytimestä, että siihen tunnun pystyvän, vaikka muut toiminnot hieman takkuavatkin.

Olen myös tehnyt hieman töitä eli kaivanut esiin suurennetun ”suunnittelulakanani” ja kirjannut siihen aikatauluja oppiaineittain. Tunnen itseni ja tiedän, että tämän haluan tehdä ja sitten annan itselleni luvan aloittaa loman. Ehkäpä juhannukselta. Muutamat paperipinot vielä odottavat järjestämistä. 

Tällaisen pienen lasinalusen virkkaamisen ajan istun auringossa. Se on juuri sopiva hetki, ettei nahka pala. Joka päivä yksi uusi lasinalunen ja pieni hetki auringossa.

Eräänä iltapäivänä jääkarhupoikani innostui tekemään gluteenitonta pannukakkua. Meidän perheellä se tarkoittaa tupla-annoksen tekemistä eli kahta pellillistä. 

Oletteko muuten huomanneet, miten hyviä laskuharjoituksia ja matikkataitojen käytäntöön soveltamisia leipomistilanteet ovat? 

Tällä kertaa tokaluokan juuri päättänyt poikanen sai ensinnäkin harjoitella kahden kertotaulua tuplaamalla aina jokaisen ainesosan. Toiseksi hän sai harjoitella desilitrojen ja litrojen mittaamista ja muunnoksia. Lasta seuratessa ja kuunnellessa saa aina itsekin oppia jotakin uutta, kun pääsee käsiksi juuri hänen tapaansa ajatella ja toimia. Arvokkaita hetkiä!

Pakkasesta löytyi tällä kertaa vain mansikkajäätelöä (vanilja olisi sopinut paremmin), joten sillä mentiin ja täytyypä todeta, ettei yksi paketti edes riittänyt…

Kuopusta illalla nukkumaan viedessä, olen siirtänyt hänen vaatteitaan uusille paikoille, poiminut vaatteiden joukosta silmillä katsoen pieneksi jääneitä vaatekappaleita pois ja järjestänyt jäljelle jääneitä oikeaan järjestykseen. Tyhjäsin samalla vaatehuoneen lattian sinne ”eksyneistä” ylimääräisistä tavaroista, mutta niiden paikalleen laittaminen ei ole vielä saanut tuulta purjeisiin.

Kun kuopus on nukahtanut, keitän itselleni ja miehelleni iltateetä ja otan esille tämän ikikäsityöni ja käperryn sohvan nurkkaan. Kaikkein parhaita asioita tässä kesässä ovat kiireettömyys, mahdollisuus viettää aikaa perheen kanssa ja toki bonuksena tuo poikkeuksellisen ihana lämpö.

Olisipa mukava kuulla, millaisista pienistä tai suurista asioista sinun kesäviikkosi on koostunut?

Aurinkoa sunnuntaihin sekä tulevaan juhannusviikkoon!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.