Toukokuun viimeisen viikon torstaina olin luvannut lähteä poikien kanssa linturetkelle. Otimme mukaan yhdet kiikarit nähdäksemme tarkemmin kauempana olevia lintuja ja suuntasimme kulkumme meren rantaan.
Jaksan kerta toisensa jälkeen ihailla tuota lasten kykyä nähdä, löytää ja aistia meitä aikuisia paljon enemmän asioita. Tämäkään retki ei tehnyt siinä poikkeusta. Kuopus löysi kuuseen ripustettuja ruokkimispaikkoja.
Näimme jo kaukaa rannan tuntumassa olevan kivikon, jossa oli useampi eri lintu.
Automatkalla rantaan, olin käynyt lasten kanssa läpi lintujen pesimiseen liittyviä asioita ja sen perusteella osasimme toimia ”oikein” lintujen lähistöllä sekä seurata vinkkejä pesän rakentamisesta, pesimisestä ja mahdollisista poikasista. Tärkeää oli antaa linnuille pesimisrauha, liikkua hiljaa eikä millään tavoin häiritä lintujen elämää.
Lintukirjaa emme tarvinneet, sillä jääkarhupojalle on jo kertynyt melkoinen eläin- ja luontotuntemus. Hän on hyvin kiinnostunut luonnosta ja eläimistä ja esimerkiksi aina tiistaisin (kun koulua vielä käytiin normaalisti) hänellä on ollut lupa läksyjen ja välipalan jälkeen katsoa Avaraa luontoa. Kun on kiinnostus ja motivaatio johonkin asiaan, ne jäävät myös helposti mieleen. Hän myös toivoo usein iltasatuaikaan ääneen luettavaksi eläintietokirjoja ja nykyään lukee niitä myös itse.
Kuopuksestakin on jotenkin yhtäkkiä tullut ”iso poika”. Hän kyselee, katselee, tutkii ja ihmettelee. Saadapa tuollaisen lapsen tiedonjanon vielä itselleen ja erityisesti sen tarpeen saada sitä uutta tietoa itselleen pääomaksi.
Tällaiset spontaanit retket ilman mitään erikoisia etukäteisvalmisteluja, osoittautuvat toisinaan ihan helmiksi.
Yhtäkkiä tarkkasilmäinen kuopus siirtyi pyörätien toiselle reunalle lahdenpoukaman edustalle, koska hän näki siellä liikettä. Näetkö sinä tuossa yllä olevassa kuvassa saman, mitä hän näki?
Voitteko uskoa, että siellä kaislikon suojissa hyvällä suojavärillä varustettu sinisorsanaaras hoivasi kuutta untuvikkoaan. Välillä ne katosivat täysin näkyvistä kaislikon suojiin, kunnes jälleen jatkoivat uiskenteluaan. Toisinaan emon piti hieman kvaakkua heitä paimentaessaan, että sai pysymään uteliaammatkin poikasensa lähistöllä. Heidän kulkuaan seuratessa sai todistaa monta asiaa luonnosta, kuten suojavärin merkityksen, poikasten leimautumisen emoonsa ja vesilintujen varhaisen liikkeellelähdön.
Sukeltavien sinisorsien kohdalla pääsimme pohtimaan juuri vesilinnuille tyypillisiä ominaisuuksia, kuten räpyläjalkojen ja lättänokan merkitystä.
Tämä yksinäinen joutsen myös kiinnitti huomiomme ja pohdimme, miksi hän on yksin. Päädyimme siihen, että naaras hautoo munia jossakin lähistöllä olevassa pesässä. Pesää emme kuitenkaan nähneet. Olisikin mukava käydä näin viikon päästä uudelleen katsomassa, onko joutsen saanut perheensä mukaan uiskentelemaan ja vieläkö sorsaemo poikasineen lipuu samassa lahdenpoukamassa.
Minulla on tapana yhdistää samaan teemaan liittyviä asioita toisiinsa, joten linturetkipäivän iltasaduksi sopi hyvin H. C. Andersenin Ruma ankanpoikanen. Siinä on vanha perinteinen satu, jonka pohjalta riittää paljon keskusteltavaa ja pohdittavaa sekä liittymäkohtia myös meidän ihmisten elämään.
Näimme myös, miten tiirat pysähtyivät ilmassa paikalleen siipiään tiuhaan räpytellen, tähystivät vedessä olevaa sopivaa saalista ja tekivät sitten syöksyjä veden pintaan. Lokit ja varikset olivat myös tuttu näky rannassa. Eräs lokki kyyhötti paikoillaan rantakivien seassa. Uskoimme sen hautovan siellä munia. Varikset puolestaan puolustivat äänekkäästi pesäänsä metsän reunassa.
Jos haluatte lähteä linturetkelle joko tässä kesäkuun alussa tai sitten ensi vuonna kevätaikaan, niin hyvät materiaalit lasten lintuviikkoon löydät linkin takaa. Varsinaista lintuviikkoa vietettiin jo toukokuussa, mutta mikään ei estä käyttämään materiaalia myös myöhemmin. Ensi vuonna samalle Birdlife-sivustolle tulee todennäköisesti uudet materiaalit. Meidän pojat tekivät tuon lintubingon ja minä puolestani kävin heidän kanssaan lintujen pesintäasiat läpi tuon valmiin materiaalin pohjalta. Sivustolla on myös tulostettavia värityskuvia monista eri linnuista. Niitä voi hyvin tehdä näin kesäaikaankin ja vaikkapa niiden avulla tunnistaa lintuja luonnosta. Mukavaa kesäpuuhaa!