Niin koitti todistustenjakopäivä, jonka kultasivat auringonsäteet heti varhain aamulla. Viritin valkoisia viirinauhoja tuomaan juhlan ja kesän alkamisen tuntua. Haikeutta ja kiitollisuutta samaan aikaan sydämessä.
Juhlamekokseni valitsin tänä keväänä haaleanvaaleansinisen hennon pitsikuvioidun hihattoman mekon, joka minulla oli kaksi vuotta sitten toiseksi vanhimman pojan rippijuhlissa. Vaaleansinistä More&Moren puuvillaneuleboleroa ei sinä kesänä tarvittu kuin kirkossa peittämässä olkapäät. Pojan rippijuhlapäivänä hellekesän lämpömittarilukemat kipusivat yli 30 asteeseen. Silloin tuntui etuoikeutetulta saada olla nainen mekossa eli ei käynyt kateeksi tummissa puvuissaan paahtuvaa miesväkeä. Toisinpäinkin ovat tunnelmat olleet. Puvuntakki olisi monet kerrat tuonut toivottua lisälämpöä.
Poikien todistustenhakuvaatteiksi valikoituivat edellisenä iltana nämä tummansiniset puvut, joiden alle puettiin rennosti haaleanvaaleansiniset kauluspaidat ilman kravattia/rusettia ylänappi auki. Nallekarhun puku on Name Itin. Se on ostettu toiseksi vanhimmalle pojalle esikoisen rippijuhliin. Pukuun kuuluu myös pukuliivi. Kahden nuorimman puvut ovat Benettonin. Niihinkin kuuluu liivit ja ne ovat nallekarhulle ja jääkarhulle aikoinaan jostakin loppukesän alennusmyynnistä ostetut. Juhlakenkinä on vanhat tutut Kavatit mustat nahkakengät, nallekarhulla olisikohan Tango-merkkiset.
Ps. Jos jollakin on kiinnostusta, niin vain kuopuksella olleet samanlainen Benettonin tummansininen puvuntakki ja housut koossa 92cm ovat valmiina vaihtamaan kotia.
Kesäloman alun kunniaksi lähdimme rantaan jäätelökioskille. Jäätelöitä odotellessaan pojat halusivat käydä venelaiturilla. Meriveden tuoksu on aina yhtä huumaava, erityisesti näin kesäaikaan.
Meillä pojat ovat pysytelleet täysin kotosalla maaliskuun puolivälistä lähtien. (Toki jokunen keikka ollaan tehty mummolan pihaan renkaidenvaihtoreissun yhteydessä tai rantaan linturetkelle tai metsään jne, mutta eivät ole olleet julkisissa paikoissa.) Nytkin pysyttelimme sivummalla, kun mies oli hakemassa jäätelöitä.
Isolla perheellä on – ainakin meillä – hyvin harvinaista hakea jäätelökioskilta tötteröt. Siinä kioskilla ei vaan voi olla pikaisella kertolaskulla laskematta, miten monta litran jäätelöpakettia samalla rahalla saisikaan kaupasta. Koska tällaiset hetket ovat pelkästään elämyksinä ainutlaatuisia, haluan niitä kuitenkin paikoin lapsille tarjota. Jäätelötötteröt onkin tullut tavaksi hakea oikealta jäätelökioskilta nimenomaan kesäloman alun merkiksi. Muuten sitten tyydymme niihin litran jäätelöpaketteihin tai marketeista ostettuihin tuutteihin/puikkoihin. Jos oikein tekee mieli vohveliin pyöritettyä jäätelöpalloa, voimme aina virittää kotipihaan kioskikahvila Ruusuritarin!
Vuosia, vuosia sitten, pojat toivoivat usein Arnoldsin donitseja. Itse en niistä rasvaisuuden vuoksi niinkään välittänyt ja vehnäallergian vuoksi en nykyään edes voi niitä syödä. Mietin, että mikä olisi hyvä tapa saada poikien toive aina silloin tällöin toteutetuksi. Siitä alkoikin sitten meidän perheen nimpparidonitsiperinne. Aina kun jollakin on nimipäivä, käymme hakemassa Arnoldsista laatikollisen donitseja. Kukin saa valita oman suosikkimakunsa. Onko teidän perheisiin syntynyt joitakin vastaavia tapoja/perinteitä? Meillä on muitakin, mutta nämä tuli nyt tässä yhteydessä mieleen.
Tässä tämän kesän miehistöni. Esikoinen on muuttanut omilleen.
Itse en juurikaan syö jäätelöä, mutta tällä kertaa miehistö sai minut houkuteltua mukaansa. Sain tosin jälleen törmätä siihen, että gluteenittomana ei voi edes kaikkia irtojäätelöitä syödä. Mansikkajäätelö jäis siis tällä kertaa haaveeksi. Sen sijaan sain vanhan ajan vaniljajäätelöä. Ihan ok sekin.
Kenkäni ovat vuosien takaiset Calou Knyta whitet. Varmaan olettekin joistakin muistakin kuvista huomanneet, että pidän Caloun kengistä.
Mukavia alkukesän päiviä teille! Sää ainakin vaikuttaa lupaavalta.
Kyllä moneen kertaan olen sitä ihmetellyt, kun naiset valittaa sitä, kun joutuu johonkin juhliin pukemaan sukkahousut. Siinä kun näin miehenä laittaa pitkähihaisen paidan, solmion, liivin, tumman pikkutakin, tummat housut ja sukat. Siinä vaiheessa kun juhla muuttuu jo sen verran vapaammaksi, että voisi jo riisua pikkutakin, niin sitäkään ei enää kehtaa tehdä, kun kaikki sen alla on hiestä läpimärkää. Näin siis kesähelteillä miehenä ollessa.
Ilomielin vaihtaisin 30 asteen helteillä nuo vaatteet siihen kesämekkoon ja vaikka vähän paksumpiinkin sukkahousuihin.
Kiitos kommentistasi! Noinhan se juuri on, että joillakin säillä se kesämekko on miellyttävämpi juhlavaate ja joillakin puku. Mukavaa kesää!