Kevätpurolla

Nämä kuvat on otettu jo kaksi kuukautta sitten eli niihin aikoihin, kun etäopetus käynnistyi. Postausotsikko on pyörinyt raakileena jo julkaistujen postausten seassa. Vaikka aihe ei enää olekaan ajankohtainen – ainakaan näillä leveyspiireillä – niin ajattelin kuitenkin sen vielä kirjoittaa ja julkaista ihan vaan muistoksi tästä kummallisesta keväästä.

Pojillahan on tämän postauksen kuvissa yllään vielä talvivaatteet, koska talvi yllätti yhä uudelleen ja uudelleen. Josko mennyt talvi oli erikoinen, niin on ollut kevätkin. Kuinkahan monta kertaa talven – ja jopa tämän keväänkin aikana – lumi on tullut maahan päiväksi tai pariksi. Kuinka monena vuonna toukokuun puolivälissä on vielä satanut lunta? Ja entäpä nuo raekuurot? Tänään kesken oppitunnin kuunneltiin kovaa sateen ropinaa. Syy paljastui välitunnilla, kun menimme ulos. Nurmikolla oli siellä täällä lumen ja jään sekaisia ”palloja”. Taisi siis jälleen olla raekuurosta kyse eli ei vain pelkästä vedestä.

Meidän pojat viihtyvät metsässä ja tässäkin olivat itse toivoneet ja pyytäneet päästä metsään. Nallekarhupojalla oli aivan selkeä suunnitelma siitä, mihin metsään suuntaamme kulkumme. Erikoista siinä oli se, että vaikka olemme asuneet nykyisessä kodissamme ja asuinalueella pian 17 vuotta, en ollut vielä milloinkaan käynyt juuri tuossa metsässä tai niin syvällä tuota metsää. Nallekarhu johti kulkua varmoin askelin ja me muut sitten vain seurasimme perässä.

Jokainen hieman isompi kivi tai kukkula oli valloitettava. Rapaisista vaatteista voitte päätellä, että meillä ei todellakaan tarvitse säästellä vaatteita leikeiltä. Ne on hankittu käyttöä varten!

Erään kukkulan päältä löytyi ilmiselvät majanrakennustarvikkeet!

Metsässä teimme myös nallekarhupojan saaman musiikin tehtävän ja kuuntelimme hiljaa luonnon ja kevään ääniä. Huomaan myös omalla kohdallani, miten ympäristön ja erityisesti ympärillä olevan luonnon merkitys on korostunut näinä poikkeusaikoina. On ollut todella iso asia, että on voinut vain astua ulos ovesta ja käydä lenkillä raikkaassa ulkoilmassa sekä valita monista eri ulkoilureittimahdollisuuksista kullekin päivälle sopiva.

Useimmiten tosin huomaan kulkevani täsmälleen samaa reittiä kerrasta toiseen. Mieheni tosin keksi, että maiseman saa muuttumaan jo sillä, että kiertää tuon tutun reitin toisin päin eli vaihtaa kulkusuuntaa. Enpä olisi uskonut, mikä vaikutus sillä voi olla. Kokeilepa joskus samaa omalla reitilläsi! Koska itse olen tutun ja turvallisen ystävä, en välttämättä edes kaipaa suuria muutoksia reitteihini. Etenkin kun olen mitoittanut nykyisen reitin itselleni sopivaksi. Samalla on ollut helppo seurata vuodenaikojen mukaan muuttuvaa maisemaa tutussa ympäristössä. Silloin keväänkin merkit pääsevät paremmin esille.

Mitäs tästä sanotte? Onko tuttu näky? Vuosien saatossa – poikalasten äitinä – olen tottunut tähän hyvin kotoisaan näkyyn. Mikä ihme noissa kepeissä viehättää? Se ei ole minulle koskaan selvinnyt. Toki mukaan tarttuvat myös kivet, kävyt ja muut luonnon aarteet (joita voi usein löytää taskuista), mutta nämä kepit ovat jostain syystä aivan oma lukunsa. Toisinaan kuistilta saattaa löytyä useampikin ”tärkeä” keppi, joita ei missään nimessä saa hävittää. Ja annas olla, jos joku kepakko menee hukkaan, ei sitä todellakaan voi korvata millään toisella yksilöllä.

Jääkarhupoikaani haastatellessani, sain selville, että kepit toimivat aseina, tutkimusvälineinä sekä urheiluvälineinä (esim. seiväshypyssä, tasapainoillessa, kroketissa…). Lisäksi niitä voi käyttää rajoina ja niillä voi merkitä paikkoja (myös piirtää). Kepeille voi myös antaa hienoja nimiä ja niitä voi käyttää askarteluun. Tämän jälkeen ei kai ole mitenkään ihmeellistä, että kepit ovat tärkeitä!

Metsän jälkeen saavuimme metsän laidassa olevalle pienelle purolle ja mikä onni, että juuri tuo pitkä, paksu ja vahva kepakko oli tarttunut metsästä mukaan!. Nyt sitä todellakin tarvittiin! Ja tällä kertaa tutkimusvälineenä. Sillä – ja lähistöltä löytyvillä lisäkepakoilla – voitiin kätevästi mitata kevätpuron syvyyttä.

Tutkimustulosten perusteella saimme selville, että tämän puroon ei kannata pudota.

Pitäisiköhön sitä harkita itselleenkin pienen keppivaraston hankkimista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.