Kun olin pieni, meillä oli kultakaloja. Valitettavasti ne kuolivat ohjeiden mukaisesta hoidosta huolimatta. Tuntui kurjalta, kun akvaariossa kellui kuollut kultakala. Laitoimme tulitikkurasiaan pumpulia ja hautasimme kuolleen kultakalan rasiassa maahan. Myöhemmin erittäin eläinrakkaan ystäväni hamsteri sai poikasia ja sain kuin sainkin vanhempani suostumaan yhden poikasen ottamiseen meille. Vili-hamsterille hankittiin häkki ja tykötarpeet. Se eli aika monta vuotta ja jätti paljon kivoja muistoja. Sen jälkeen eläinrakas veljeni sai vanhempani vielä suostumaan lemmikkihiiren ostamiseen ja myöhemmin kahteen undulaattiin. Lemmikkieläinasiat huipentuivat siihen, että meille muutti lopulta koira. Itse olin silloin jo lukiolainen enkä kovin pitkään ehtinyt asua koirakodissa. Ajattelin kuitenkin, että koira voisi olla sellainen lemmikki, jonka voisin joskus omaankin perheeseeni hankkia.
Kun lapset olivat pieniä, en voinut ajatellekaan lemmikin hankkimista. Vaikka lapset miten auttaisivat lemmikin hoitamisessa, on päävastuu kuitenkin aina perheen aikuisella. Tiesin, että niinä vuosina en olisi mitenkään pystynyt sitä vastuuta kantamaan tai ainakin se olisi kuormittanut minua aivan liikaa. Useana vuonna olen kuitenkin ottanut mieheni kanssa puheeksi kesäkanin. Tiedän, että sävyltään se saa ikävän vivahteen, koska tiedämme kaikki, mitä esimerkiksi kesäkissoilla tarkoitetaan. Sellaista en kuitenkaan tässä tarkoita. Yli kymmenen vuotta sitten kuulin eräältä tuttavalta mahdollisuudesta ottaa kanikasvattajalta vuokralle kesäksi kani. Kanin voisi sitten talven tullen palauttaa takaisin kasvattajalle ja halutessaan varata saman kanin uudelleen seuraavaksi kesäksi.
Onnittelut kesäkanista, varmasti on mieluisa yllätys kaikille <3
Minulla on eläinallergia ja astma mutta koko teini-ikäni hoidin muiden koiria ja luuhasin koiranäyttelyissä (välillä sain pahoja oireita ja välillä en mitään). Palo omaan koiraan on aina ollut suuri mutta kolmen allergikon ja 2 astmaatikon perheessä idea koirasta tuntui sulalta hulluudelta.
Kunnes päätin jutella aiheesta lapseni allergialääkärin kanssa, joka yllättäen suhtautui toiveeseen hyvin ymmärtävästi. Lapsella ei ole eläinallergiaa vaan vain siitepölyallergia (+astma) ja koira-allergia minulla ja miehelläni on suht lievä. Niinpä ryhdyimme hengailemaan koirien kanssa ja meillä oli koiria myös hoidossa kotona. Kun mitään oireita ei tullut, teimme päätöksen koiran ostamisesta. Ja kohta kolmen vuoden ajan meillä on ollut se oma rakas koira <3 Näin siitepölyaikaan tunnen koiran nenässäni mutta muuten mitään oireita ei ole tullut.
Onneksi nykyään ei olla enää niin tiukkoja allergioiden kanssa 😊 Ja siis tämä ihan tämmöisenä verokki kokemuksena ja kannustimena.
Ps. Mistä olet löytänyt nuo henkselit?
Kiitos kannustavasta kommentista! Meillä on yhdellä pojalla allergioita sekä ruoka-aineille että siitepölyille. Niihin on melko hyvin tehonneet sairaalassa annetut siedätyshoidot, mutta toki totuus on se, että eivät ne koskaan täysin tule häviämään. Astma on myös ja prick-testeissä todettu mm. koira-allergia, jolle toki ihan selkeästi reagoikin. Itselläni on myös allergioita, jotka ovat lisääntyneet aikuisiällä eivätkä siedätysyrityksistä huolimatta parantuneet. Mutta omien kokemusteni myötä kuitenkin luotan melko pitkälle nykysuosituksiin nimenomaan siedätysten suhteen. Tästä syystä poika saa vapaasti vierailla kodeissa, joissa on koira. Sen verran tukalat oireet kuitenkin tällä hetkellä koirasta saa, ettei voitaisi ajatella ainakaan tässä vaiheessa koiran hankkimista. Aivan ihana kuulla, että teillä on jo pian kolmen vuoden ajan ollut koira <3 Toivon, että tämä kesäkani edes hieman täyttäisi meidän perheen lemmikkieläinkaipuuta. Eläimissähän on niin paljon hyvää, opettavat lapsille mm.empatiataitoja. Eilen, kun katsottiin kuopuksen kanssa noita viime kesän kanikuvia, hän sanoi, että äiti, varmaan sinne tuli sitten joku toinen poika ja antoi niille kaneille lisää apiloita <3
Ruskeat henkselit olen tilannut La Coqueta Kidsiltä. Meillä on muistaakseni niitä sekä tumman(suklaan)ruskeina että noina konjakinruskeina. Farkkushortsien siniset henkselit puolestaan kuuluivat shortseihin. Nuo shortsit olen ostanut poikkeuksellisesti H&M:stä juurikin noiden henkseleiden takia ja siksi, että shortseista löytyi poikkeuksellisen isoja kokoja (olikohan jopa kokoon 164cm/170cm asti). En tiedä myydäänkö noita yhä siellä. Nämä ostin ehkäpä jo kolme vuotta sitten.
Mukavia kevätpäiviä!