Nyt kun monissa perheissä sekä arkea että viikonloppua vietetään samoissa ympyröissä omassa kodissa, on olemassa keinoja, joilla voi erottaa esimerkiksi työ- ja vapaa-ajan toisistaan. Aiemmin jo kerroin, miten olin siirtänyt etätyöpisteeni olohuoneesta makuuhuoneeseen ihan jo siksi, että saisin tunteen siitä, etten ole jatkuvasti töissä, vaan että työni rajautuu tiettyyn paikkaan talossa. No, ei se toki aina ole niin toteutunut, mutta kyllä selkeä työpiste joka tapauksessa selkeytti asiaa.
Sama koskee ruokailuhuonettamme ja ruokapöytäämme. Arkisin alakoululaiset käyvät etäkoulua kolmimetrisen ruokapöytämme toisessa päässä ja toisessa päässä sitten hoidetaan ruokailut. Aamu-, väli- ja iltapalat pojat syövät useimmiten keittiössä olevalla tasolla. Vaikka pojat siivoavatkin työpisteensä joka päivä etäkoulupäivän päätyttyä, niin silti vain viikonlopuksi heidän on määrä kokonaan tyhjätä tuo pöydän toinen pääty koulutarvikkeistaan. Viikonlopuksi voidaan pöydälle levittää liina ja muutenkin kattaa pöytä arjesta poiketen. Tällaisilla pienillä asioilla voi kotioloissakin erottaa arjen ja viikonlopun.
Tällä kertaa päätimme äitienpäivän kunniaksi tehdä pienen brunssikattauksen. No, ehkäpä tämä kattaus ei nyt aivan käynyt brunssista, hotelliaamiainen voisi olla osuvampi nimitys, mutta me ”leikimme” olevamme brunssilla.
Minä, joka olen ehdottoman tarkka silittämisestä, päätin täysin poikkeuksellisesti kokeilla laittaa pöytään silittämättömän pellavapöytäliinan. Se teki mielestäni tunnelmasta jotenkin rennomman. En ehkä pystyisi tähän aina, mutta ei se nyt niin pahakaan ollut. Vai mitä mieltä olette? Liina on sama Balmuirin valkoinen pellavapöytäliina, joka on näkynyt ainakin ylioppilasjuhlakattauksessa ja joulun ajan kattauksissa. Ja uskokaa tai älkää Marseille-pala(sappi)saippualla ja 60 asteen pesukonepesulla liina on tullut aina uudelleen valkoiseksi lukuisista tahroista huolimatta.
Mieheni leipoi syksyisiltä teekutsuilta tuttuja gluteenittomia skonsseja brunssille.
Skonssien päälle levitettiin maustamatonta tuorejuustoa ja Stockmannilta ostettua hilloa. Nam! Skonssit ovat kyllä todella täyttäviä, joten senkin osalta oli hyvä, ettei kattaus ollut niin hirvittävän runsas.
Pojat toivoivat kattaukseen kookospalloja ja yhtenä iltapäivänä, kun tein makuuhuoneessa töitä, näin lasipariovien läpi, miten ruokapöydän ääressä alkoi kova kuhina. Kookospalloleipurit pyöräyttelivät pallonsa.
Aamulla paistetut pekonit kuuluivat myös miehistön toiveisiin. Itse tyydyin pelkkiin kananmuniin, kuten tavallisina arkiaamuinakin.
Mitä olisikaan äitienpäivä ilman lempikakkua eli gluteenitonta porkkanakakkua?!
Kattausliinat ovat vanhoja tuttuja. Kukissa ilahduttivat valkoiset pionit huumaavalla tuoksullaan kera eukalyptuksen oksien.
Äitienpäivälahjapakettia koristi kaunis beige Balmuirin lahjanauha.
Iloa ja yhteisiä hetkiä äitienpäiväänne!