Ennen kuin esittelen tarkemmin korien sisältöjä, ajattelin kertoa hieman pääsiäisyllätyksistä isojen poikien ollessa pieniä.
Ostin silloin (muistaakseni Tiimarista) tällaiset suurensuuret pahvimunat, joiden sisällä oli sitten noita pienempiä pahvimunia. Pääsiäiskorin sijaan yllätykset pakattiin noiden pahvimunankuorien sisään ja muna piilotettiin jonnekin kotimme sisätiloihin.
Toisinaan – jos yllätys oli liian iso munan sisälle – saattoi munan sisäpuolelta löytyä aarrekartta tai vinkki, mistä yllätyksen voisi löytää.
Muutama pääsiäinen on jäänyt erityisen hyvin mieleeni. Vuonna 2009, kun silloinen nuorin lapsemme (nykyinen 16-vuotias) oli kuopuksen ikäinen (5-vuotias) ja hän löysi tuon suurensuuren pahvimunan ja ryhtyi innoissaan sitä avaamaan, löytyikin munan sisältä ainoastaan “paperilappunen”. Aikuisista tuo yllätys oli todellakin suurensuuri, mutta pikkuinen poika näki vain mitäänsanomattoman paperilappusen ja pettymys valtasi hänet. Tuo paperilappunen oli ultrakuva ja kertoi pojille suuren salaisuuden siitä, että heistä tulisi syksyllä isoveljiä (toinen toki jo olikin isoveli). No, löytyi sitä sitten silloiselle kuopukselle mieluisampikin pääsiäisyllätys ja ilo palasi kasvoille.
Kaksi vuotta myöhemmin toistui sama kuvio eli pääsiäisenä 2011 löytyi pahvimunista jälleen “paperilappunen”. Silloin esikoinen totesi vaan, että “taas”. No, sävy oli kuitenkin iloinen ja hän tiesi mitä odottaa. Uusi pikkuveli syntyi syksyllä.
Jostain syystä noita isoja pahvimunia ei löytynyt enää pikkupojille. Ostin Mailegin metallikuorisia munia, mutta eihän niihin mahtunut suklaamunaa suurempaa yllätystä. Lopulta päädyin hankkimaan pääsiäiskorit, johin saa mahtumaan sopivat yllätykset ja myös nuo metallimunat. Isoille pojille olen yhä – ainakin silloin tällöin – piilottanut pääsiäisyllätykset suurensuuriin pahvimuniin.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun lahjajemmani ovat pelastaneet tilanteen. Kesälomalla, syyslomalla, talvilomalla ja markettien alepöydistä tekemäni ostokset ja löydöt, päätyivät tänä vuonna pääsiäiskoreihin yllätyksiksi.
Fabelabin kangaspussukat – tipu, pupu ja lammas – ovat käytössä jo kolmatta vuotta. Aiempina vuosina pussukoista on löytynyt vaate, mutta tällä kertaa niihin kätkeytyi puiset isot liikennemerkit ja Legon Minufigures-pussit.
Liikennemerkit olen ostanut Helsingistä Anni ja Aleksi -lelukaupasta. Samoja liikennemerkkejä meiltä löytyy jo ennestään isoveljien peruina.
Puueläimet löysin niin ikään Helsingistä Tingeling-lelukaupasta.
Pienet Lego Friends -puput ovat myös Helsingistä, Pii Poo -legokaupasta.
Nämä hauskat viisi tipuveljestä löysin Stockan Herkusta talvilomalla. Vasta nyt tipuja pakkauksesta irrottaessani huomasin, että paketissa oli valmiina katkoviivat irrotusta varten ja mahdollisuus myös kirjoittaa, kenelle pääsiäisherkun osoittaa. Aiempina vuosina meillä on ollut vastaavia suklaita pupuina.
Tiput saivat kavereikseen Kinderin suklaapuput. Pähkinäallergian vuoksi erityisesti pääsiäisen ajan suklaaherkut vaativat tarkan syynin.
Nallekarhun pääsiäiskorin sisältöä.
Jääkarhun pääsiäiskorin sisältöä.
Kuvan yläosassa kuopuksen pääsiäiskorin sisältöä.
Djecon piirustussapluunat löysin kesällä Lelukauppa Riimikosta Porvoosta. Voisin kuvata ne joku kerta hieman paremmin. Näitä hyväksi havaittuja sapluunoista meillä on myös jo ennestään.
Kirjoja tapaan ostaa aina kun kohdalle tulee sopivia ja erityisesti alennusmyynneistä. Käydessäni talvilomalla Helsingissä Akateemisessa kirjakaupassa, löysin erän lastenkirjoja todella edullisesti (kolme kirjaa kympillä) ja suurin osa pääsiäiskorien kirjoista onkin siltä reissulta. Samoihin aikoihin paikallinen tavaratalo myi lastenkirjoja viidellä eurolla, joten jokunen taitaa olla myös sieltä. Nyt koronapoikkeustilan aikana meidän pojat ovat lukeneet vielä aiempaa enemmän kirjoja ja koska kirjastoon ei pääse, on hyvä olla omasta takaa muutama uusikin kirja luettavaksi. Ne oli nyt luonteva sujauttaa mukaan pääsiäiskoriin. Jonkinlaiset tarrapuuhakirjat olisivat myös olleet tervetulleita – erityisesti kuopukselle – mutta sellaisia en nyt lähtenyt varta vasten mistään etsimään.
Tänään pojat pääsevät vihdoinkin jännityksestä, kun he saavat kurkistaa koreihin, avata pussukat ja munat.
Melkoinen yllätys oli vastassa myös yli 2000 vuotta sitten, kun haudalle tulijoita odottikin tyhjä hauta ja enkeli kertomassa tuosta ihmeellisestä asiasta. Samaa sanomaa kertoo meille yhä tänäkin päivänä pääsiäismunat – myös yllätysmuniksi kutsutut – joiden suklaisen kuoren alta paljastuukin yllätys!
Pääsiäisen iloa!