Tänä vuonna pääsiäiskoristeiden laittaminen on jäänyt melko vähäiseksi. Toisaalta en niin kauheasti edes pidä perinteisistä pääsiäisen väreistä, mutta aina sitä on mukava jollakin tavoin tuoda juhlapyhät kotiinkin esille. Viime postauksessa puhuinkin värien merkityksestä itselleni ja nämä vuosia vanaht pikkuiset koristemunat kertovat juuri tuosta suosikkivärimaailmastani. Pääsiäisenä – ja muutenkin kevättä kohden mennessä – on mukava laittaa kotiin myös hieman hempeitä pastellisävyjä, joista oikeastaan vaaleansininen on se eniten meidän perheen väri.
Nämä kivimunat herkillä pajunkissakuvioilla koristeltuna, olen ostanut Tampereelta eräästä sisustuskahvilasta yli kymmenen vuotta sitten. Kulho on Cult Design Swedenin Orient-sarjaa eli samaa sarjaa kuin teekutsuille ostamani teekannu ja pieni kakkutarjotin.
Porkkanakakku on erityisesti minun ja nallekarhupoikani suosikki. Näin kotioloissa kun se on mahdollista valmistaa gluteenittomana, voin myös minä siitä turvallisesti nautiskella.
Tälläkin kerralla leipurina toimi mieheni.
Huhtikuussa on kahdella perheenjäsenellämme nimipäivä ja yhdellä syntymäpäivä, joten samalla hieman juhlistimme niitäkin.
Takanani näkyvä jättipajunkissakranssi on äitini viime pääisiäiseksi tekemä. Hyvin oli kranssi säilynyt talven yli ja pääsi uudelleen koristamaan meidän ulkoseinää.
Eipä tuottanut tälläkään kertaa pettymystä tämä porkkanakakku.
Kahvihetki pitkästä aikaa koko perheen kesken tuntui muutenkin kuin juhlahetkeltä kaiken myllerryksen keskeltä.
Pikkupoikien pääsiäiskorit sen sijaan ovat vasta tässä vaiheessa. Toivon todella, että jemmakaapistani löytyy koreihin sopivaa täytettä, koska kauppoihin en oikein mieli lähteä kiertelemään. Ajatuksenani oli tilata vielä ennen pääsiäistä jotain tarpeellista ja mukavaa täytettä koreihin, mutta niin vain se peittyi tämän erilaisen arjen jalkoihin. Onneksi pääsiäisen sanoma ei ole kiinni korien sisällöstä 🙂