Museokortti

Saatiin serkkujen perheeltä aivan huippu joululahja, nimittäin MUSEOKORTTI! Kortin lisäksi lahjaan kuului tämä Museoseikkailu-kirja. Eräänä tammikuisena pitkäksi (yökkäreissä) venyneenä sunnuntaiaamuna auringonsäteiden ihmeellisesti kurkkiessa makuuhuoneen ikkunasta päätimme tutustua tähän kirjaan tarkemmin.

Sanon tarkemmin siksi, että olin itse lukenut kirjan heti myöhään jouluaattoiltana ja kommenteista päätellen tiedän, että sama kirja oli tarttunut jo poikienkin käsiin ennen varsinaista yhdessä lukemisen hetkeä.

Kuopuksen tutkiessa kirjaa ennen sen varsinaista lukemista, hän totesi innoissaan tämän sivun kohdalla: ”Äiti, tämä näyttää ihan samalta kuin se Elmeri-norsu siellä eläinmuseossa, mutta siinä ei oo kyllä tota kissaa.” Ja todellakin, Elmeri-norsuhan se siinä! Tämä Helsingissä sijaitseva Luonnontieteellinen museo, Luomus, on yksi meidän poikien suosikkimuseoista. Olemme käyneet siellä monen monta kertaa. Ensin isompien poikien kanssa ja sen jälkeen pienempien. Joillakin kerroilla jopa koko porukan kanssa. Silti nämä näyttelyt, luonto ja eläimet jaksavat kiinnostaa yhä uudelleen ja uudelleen. Vuosien ajan meillä oli perinteenä käydä aina museokierroksen jälkeen Kampin BR-lelusta ostamassa Schleichin eläimet. Jokainen sai valita oman suosikkinsa. Näin eläinleikit pääsivät jatkumaan vielä kotonakin. 

Museoseikkailu-kirjan on kirjoittanut historioitsija Elina Kuorelahti ja kuvittanut kuvittaja ja graafikko Nunnu Halmetoja yhteistyössä kustantajan ja Museokortin kanssa. 

Kirjassa Aane-mummo lähtee seikkailuille eri museoihin kolmen lomalla olevan koululaisen kanssa. He käyvät Ateneumissa, Luonnontieteellisessä museossa, Teatterimuseossa sekä Turun linnassa ja Aboa Vetus & Ars Nova -museoissa. Kirjasta on pyritty tekemään mahdollisimman todenmukainen, mikä tarkoittaa myös melko tuhtia tietopakettia. Meillä pojat olisivat jaksaneet kuunnella kirjan yhdellä istumalla kannesta kanteen, mutta mielestäni oli mukavampi lukea se pienemmissä paloissa ja jaksottaen yksi tai kaksi museota kerralla. Samalla jäi tilaa keskusteluille ja omille muistoille museokäynneistä. Pojat myös tykkäsivät etsiä kuvista yhtäläisyyksiä museoissa näkemiinsä asioihin.

Museoseikkailu esittelee myös museokortin ja lasten museopassin. Aarre-kissan voi etsiä jokaiselta kirjan aukeamalta ja jo pelkästään se riittää kiinnostumaan kirjan tarkempaan tutkimiseen. Meillä pojat sopivat usein tämänkaltaisissa kirjoissa, että kukin saa äänettömästi etsiä tässä tapauksessa kissan kirjan aukeamalta ja aina vuorotellen on lupa sanoa ääneen, mistä kissa löytyi. Näin jokainen saa kokea sekä etsimisen että löytämisen ilon. 

Kaikki jotka ovat käyneet Luonnontieteellisessä museossa, tietävät mistä tässä kuvassa on kyse. Museossa nimittäin on esillä eri eläinten ulosteita ja se jos mikä on lasten mielestä kiinnostavaa, mutta samalla jotenkin hupaisaa. 

Mielestäni on aina ollut hyvin kiinnostavaa, miten erilaisia asioita lapsille jää museoista mieleen. Meidän kuopus on melko arka uusiin paikkoihin mennessä ja monet museokäynnit ovat olleet hänen mielestään jännittäviä. Tuttukin museo saattaa olla jännittävä. Esimerkiksi tällä hetkellä hän puhuu Luonnontieteellisessä museossa olleesta mammuttinäyttelystä. Hän on käynyt katsomassa mammutteja monta kertaa, mutta jokin niissä yhä jännittää. Viimeksi syyslomalla, kun kävimme Luomuksessa, hän sanoi jo etukäteen, ettei halua tulla katsomaan mammutteja. Sovimme, että ei tarvitse. Uteliaisuus kuitenkin vei lopulta voiton. Jäimme nimittäin odottamaan veljiä verhon taakse ja vähitellen huomasin kuopuksen raottavan verhoa ja kurkkivan mammuttien suuntaan. Pian jo seisoimmekin niiden lasin takana. Kysymyksiä oli paljon. ”Miksi niillä on noin vihaiset silmät?” Enpä ollut itse kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Näistä vihaisista silmistä olemme puhuneet moneen otteeseen myöhemminkin. Kun asioista puhuu, ne saavat nimen ja selityksen ja samalla rohkeuskin lisääntyy. Toiset vain tarvitsevat enemmän aikaa pohdinnoilleen.

Olemme alkuvuoden aikana ehtineet käydä muutamassa kotikaupunkimme museossa. Tarkoituksena oli käydä talvilomalla jälleen Luonnontieteellisessä museossa, mutta päädyinkin tällä kertaa lähtemään Helsinkiin yksin. Helsingin museosuosikkeja ovat myös Kansallismuseo (harmi vaan, että ”aarteet” oli siirretty sieltä pois, kun viimeksi syyslomalla käytiin) ja ilmaiseen sisäänpääsyyn oikeuttava Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunki. Ateneum on varmasti myös tulevan kesän museokohteenamme. 

Meillä pojat viihtyvät museoissa ja usein aivan itsekin toivovat museokäyntejä. Moniin museoihinhan on lapsilla ilmainen sisäänpääsy, joten tämän museokortin turvin pääsee sitten aikuinenkin ilmaiseksi. Kesälomaksi teemme varmasti aivan erillisen museokohdelistan. Museot ovat siitäkin hyvää ajanvietettä, koska niihin voi mennä säällä kuin säällä. Kesäloman sadepäivinä aivan parasta puuhaa! (Samoin tällaisina lumettomina talvilomapäivinä.)

Tämä viimeinen kuva on viime kesäiseltä käynniltä Turun linnasta. Ajatuksenani on ollut tehdä erillisiä postauksia käymistämme museoista, kuvatkin olen kaikkialta ottanut, mutta toistaiseksi se on jäänyt lähinnä siihen. Kiinnostaisiko teitä museopostaukset lasten kanssa? Muutaman tekemäni postauksen löydät täältä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.