TLDR

Olen aina pitänyt lukemista todella tärkeänä ja jaksaisin puhua tästä aiheesta varmaankin loputtomiin (kysykää vaikka meidän pojilta!). Samasta syystä tämän postauksen kirjoittaminen ei yllättäen olekaan helppoa, sillä miten karsia tähän vain sopiva määrä tekstiä.

Ehkäpä aloitan tuosta otsikosta. Oletko sinä jo törmännyt tuohon kirjainlyhenteeseen? Sitä näkee myös muodossa TL;DR. Se muodostuu sanoista ”too long; didn´t read” eli ”liian pitkä; en lukenut”. 

Yhden poikamme opettaja otti tämän aiheen käsittelyyn syksyn vanhempainillassa. Hän oli puhunut siitä myös lapsille ja havainnollistanut sitä Lukuliikeohjelman sivuilta löytynein kampanjavideoin.

Taatusti olette viime vuosien aikana törmänneet mediassa huoleen suomalaislasten ja -nuorten heikentyneestä lukutaidosta. PISA-tuloksissa, joissa suomalaiset ovat pitkään olleet juuri lukutaidon osalta kärkisijoilla, alkoi näkyä merkkejä heikommista tuloksista. Tämä sai vuonna 2017 Opetus- ja kulttuuriministeriön kutsumaan koolle kansallisen Lukutaitofoorumin, joka koostuu lukutaidon ammattilaisista. Tältä pohjalta syntyi Lukuliike, jolle foorumi asetti neljä suuntaviivaa tavoitteenaan vastata suomalaislasten ja -nuorten heikentyneeseen lukutaitoon sitä kohentamalla.  Nämä neljä osa-aluetta koskivat lapsia ja nuoria itseään, heidän kasvuympäristöjään, heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia sekä lukemista edistäviä rakenteita. Monilukutaito – joka korostuu myös uudessa opetussuunnitelmassa – ja monikielisyys nostettiin keskiöön.

Suomen kielen kirjain- ja äännevastaavuus vastaavat äng-äännettä lukuunottamatta toisiaan. Tämä tekee mekaanisen lukutaidon oppimisesta vaikkapa englannin kielellä lukemaan opettelevia helpommaksi. En tosin väheksy mekaanisen lukutaidon oppimisen haastetta suomenkielisilläkään. Varsinainen lukemisen avain eli mekaanisen lukutaidon ”koodi” aukeaa kuitenkin kohtuullisen helposti. Suomen kielessä haasteen tuo mekaanisen lukutaidon sujuvoituminen, jota monesti mitataan lukunopeutena. Lukusujuvuuteen vaikuttaa suomen kielen rakenne esimerkiksi pitkine sanoineen, liitteineen, päätteineen, taivutuksineen. Tämä saa monen lukijan turhautumaan. Lukemisen koodin auettua ei jakseta tsempata sen tylsän vaiheen läpi, jolloin lukeminen on hidasta ja takeltelevaa. Lukutaidon – siinä kuin muidenkin taitojen – kehittyminen vaatii harjoitusta ja toistoja, toistoja ja toistoja. Uskon, että juuri tämä osio lukemaan oppimisessa vaatisi enemmän panostusta ja nimenomaan meidän lasten vanhempien toimesta. Lapsi on koulussa kuitenkin  vain murto-osan vuorokauden tai koko kalenterivuoden tunneista, joten vastuuta ei voida sysätä koululle. Opettaja toki opettaa asiat, harjoituttaa niitä ja opettaa esimerkiksi luetunymmärtämisen taitoja tai tutustuttaa eri tekstityyppiin, mutta varsinainen lukemisen harjoittelu eli se toistaminen jää kotien vastuulle.

Mekaanisen lukutaidon rinnalla alkaa kehittyä luetun ymmärtäminen, jossa on alettu nähdä puutteita. Jos mekaaninen lukeminen on haasteellista, johtaa se usein siihen, ettei pidempien tekstien lukeminen kiinnosta, mikä puolestaan johtaa siihen, että luetunymmärtämistaidot eivät pääse kehittymään. On kuitenkin olemassa lukuisia keinoja vaikuttaa asiaan. Ensimmäinen on tuo kodin kannustaminen ja tarvittaessa myös lukemisen ”vaatiminen”, vaikka se ei niin kiinnostaisikaan. Toki on selvää, että se, mikä meitä kiinnostaa, sitä meidän tulee tehtyä enemmän ja siinä tulemme taitavammiksi. Motivaatiolla on siis suuri vaikutus oppimiseen. Jos motivaatiota ei ole, on aikuisen tehtävänä vaikka pienin ulkoisin palkkioin tai kannustimin ohjata lasta harjoituttamaan tärkeää taitoa. Eivät lapset välttämättä muista tai halua pestä hampaitaan joka ilta, mutta aikuisina pidämme huolen, että niin kuitenkin tehdään. Sama asia voi päteä myös lukemisen harjoitteluun. Pienikin aika päivittäin riittää. Ja aivan kuin on suositus, että aikuinen aluksi auttaa hampaiden pesussa ennen kuin lapsen hienomotoriikka on kehittynyt riittävästi, on aikuinen mukana myös lukemisen harjoittelussa. Lapsi ja aikuinen voivat esimerkiksi lukea vuorotellen. Aikuisen asenne lukemista kohtaan on myös hyvin tärkeä. Luetun ymmärtäminen alkaa aikuisen ja lapsen yhteisistä hetkistä kirjojen parissa eli siitä, kun aikuinen lukee lapselle vaikkapa iltasatua ja lapsi kuuntelee. Kyseessä on siinä vaiheessa kuullun ymmärtäminen, joka hieman muuttaa muotoaan, kun lapsi ryhtyy itse lukijaksi ja aletaan puhua luetun ymmärtämisesta. Yhteisten lukuhetkien aikana on hyvin tärkeää, että aina välillä pysähtyy kysymään lapselta jotakin luetuun liittyvää. Myös lapsen reaktiot luettuun tekstiin (nauru, spontaani kommentointi, luetun tarinan ottaminen leikkeihin) kertovat ymmärtämisestä.

Esimerkkejä ja vinkkejä on todella paljon enkä millään voi niitä kaikkia tässä tuoda esille. Ajattelin kuitenkin, että tekisin muutaman lisäpostauksen meidän perheen lukujutuista, vaikkapa siitä miten olen saanut omat lapseni lukemaan. Kiinnostaisiko?

Tähän otsikon aiheeseen – liian pitkä, en lukenut – vielä palatakseni, olen myös pohtinut syitä heikentyneeseen lukutaitoon. Ajattelen, että muuttunut maailma ja yhteiskunta on tuonut kaiken hyvän lisäksi, myös haasteita. Tiedon tulva on valtava ja että tuosta kaikesta ehtisi edes murto-osan sisäistää, pitää ikään kuin jatkuvasti olla ”laitteet kourassa monta kanavaa kerralla auki”, ettei vain mistään jäisi paitsi. Kirjoitetun sanan korvaa yhä useammin kuvat tai videot. Sanonta ”kuva on enemmän kuin tuhat sanaa” on astunut elämäämme joka päiväisenä totuutena. Esimerkkinä tästä olkoon vaikka se, että aiemmin luimme enemmän blogeja, joista monessa oli kuvien lisäksi paljon tekstiä, ajatuksia, kokemuksia ja pohdintaa. Tänä päivänä yhä useampi blogisti on siirtynyt postaamaan Instagramiin. Yksi kuva ja lyhyempi teksti. Vielä parempi, jos postauksen kuvan/kuvat saa pyörimään tarinoihin. Silloin ”lukija” voi tehdä samalla jotain muuta tehokasta, kun katselee tarinoiden kuvia ja lukee lyhyitä tekstejä. Sitten on Snapchat (jota en itse käytä), jossa pitäisi roikkua tuon tuostakin pysyäkseen menossa mukana ja josta informaatio häviää eikä siihen voi enää palata. Uskon kuitenkin, ettei aivojamme ole luotu jatkuvasti kiihtyvätempoisempaan informaatiotulvaan. Monia merkkejäkin siitä jo on, kuten stressiä, väsymystä, uupumusta, keskeneräisyyttä, riittämättömyyttä, kiirettä jne. Kirjaa lukiessa tempo luonnostaan hidastuu ja aivomme saavat työskennellä levosta käsin. Vaatii enemmän aikaa päästä kirja loppuun ja saada siitä nautinto sekä dopamiinia virtaamaan. Nykymeno ruokkii itse itseään niin, että aivot vaativat jatkuvasti uusia ja nopeampia tapahtumia saadakseen dopamiinin virtaamaan. Ellei niin käy, ihminen tylsistyy. Palkintoa (dopamiinia) ei jakseta odottaa, jolloin keskittymiskyky ei enää riitä pitkäkestoiselle tekemiselle. Kuinka kauan näin voi jatkua?

2 comments

  1. Rouva H says:

    Tämä aihe on lähellä omaa sydäntäni: tartun kirjaan aina kun mahdollista. Tuntuu, että nykyisin lähtökohtana ajankäytölle on jonkin laitteen seuraaminen ja muut tavat ovat vaihtoehtoisia. Ja se on ok, mutta vain tietyissä rajoissa.

    Olen nähnyt kovasti vaivaa (tosin en koe sitä vaivana, vaan on ollut itselleni mieluisaa) etsiessäni pojille sopivaa luettavaa. Kirjastosta olemme saaneet myös upeita sarjavinkkejä. Osa sarjoista on ollut hittejä kaikille ja osa valikoituu lapsen omien kiinnostusten kohteiden mukaan, kuten luonnollista on.Olemme aina lukeneet pojille paljon ja heistä onkin kasvanut lukijoita. Kuitenkin helpommin he tarttuisivat kännykkään jne. ja joudummerajoittamaan ruutuaikaa koko katraalta. Sillä välillä on hyvä myös ”pitkästyä” ja antaa aivojen levätä. Ilman hyvää lukutaitoa monet ovat sulkeutuvat ammatinvalinnan tullessa ajankohtaiseksi ja tästäkin syystä haluan tukea lukutaidon kehittymistä.

    • Miia says:

      Kiitos kommentistasi! Allekirjoitan kaiken sanomasi. Tulevia postauksia varten olen kaivellut netistä aiemmin lukemiani tutkimustuloksia lukemiseen (ja erityisesti poikien lukemiseen) liittyen ja ne myös vahvistavat tuon kaiken. Toki en ole niitä tiennyt silloin kun olen toimintatapani valinnut. Hyviä lukuvinkkejä pojille olen kirjaston lisäksi saanut mm. Akateemisesta kirjakaupasta Helsingissä. Tästä aiheesta olisi niin paljon kirjoitettavaa, että tuntuu haasteelliselta saada ilmaistua itseään selkeästi ja johdonmukaisesti. Tarkoituksena on kuitenkin tehdä vielä pari kolme postausta. Mukavaa talvisena alkanutta viikkoa sinulle ja perheellesi!

Vastaa käyttäjälle Rouva H Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *