Ehkä muistattekin, että merkitsin omaan joululahjatoivelistaani viiden tai kymmenen vuoden päiväkirjan. Yritinkin joulun alla etsiä itselleni sopivaa päiväkirjaa, mutta jotenkin en osannut innostua noista useamman vuoden päiväkirjoista, joissa kirjan sivut täyttyvät pelkistä tyhjistä kirjoitusriveistä ja kannet olivat tylsiä mustia tai sinisiä. Mielessäni näin kirjan, jossa olisi vaikkapa aina silloin tällöin kaunis kuva tai joku pieni kannustava teksti. Pelkkä kaunis kansikin olisi riittänyt.
Yllättäen joulun välipäivinä Instagramissa törmäsin Ruutlehti -nimisen käyttäjän esittelemään kolmen vuoden päiväkirjaan. He olivat tehneet aiheesta myös blogipostauksen. Nimestäkin voitte varmasti päätellä, että kyseessä on kristillinen sivusto ja tämän päiväkirjankin pohjalla on kristillisyys. Vaikka kristillisyys ei olisikaan sinulle tärkeä arvo, niin suosittelen kuitenkin tutustumaan tästä päiväkirjasta tekemääni esittelyyn, sillä mielestäni kirja ei ole mitenkään ”ahdasmielinen” (jos sellaista sanaa voi edes käyttää).
Kirjassa on tällaisia perussivuja, joissa on aina peräkkäin kolme samaa päivän numeroa, kaksi eri päivämäärä per sivu eli neljä per aukeama. Päiväkirja alkaa tammikuusta ja päättyy joulukuuhun, mutta koska tämä ei ole sidottu mihinkään tiettyyn kalenterivuoteen, voit aloittaa sen milloin tahansa. Se kestää kolme vuotta alkaen valitsemastasi aloituspäivästä. Sain tämän oman päiväkirjani tammikuun kolmastoista päivä, mutta halusin kuitenkin aloittaa sen ensimmäisestä päivästä ja koska tiesin kirjan olevan tulossa, kirjasin itselleni pieniä muistiinpanoja jo etukäteen kirjaa varten, jotka sitten kirjan saapuessa kirjoitin muistiin oikeiden päivämäärien kohdalle.
Tuon toiseksi alimman kuvan vasemmassa alalaidassa näet pienellä fontilla tekstin. Tuollaisia raamatunkohtia on painettu päiväkirjan sivujen alalaitaan. Itse tykkään niistä, mutta ne on myös helppo ohittaa, jos ne eivät tunnu omilta. Kirjoitusaukeaman oikeasta alalaidasta näet mikä kuukausi päiväkirjassa on kulloinkin käsillä.
Tuossa alimman kuvan lyijykynän kärjen osoittamassa suunnassa päiväkirjan sisäsivulla on pieni tila päivän sään ja lämpötilan merkitsemistä varten. Mielestäni ihan hauska yksityiskohta sekin, joskin sanoin miehelleni, että tätä en halua alkaa täyttämään, koska tiedän että aiheutan sillä vain stressiä itselleni. Ajattelin, että merkkailen säätä aina silloin tällöin, mutta en ”orjallisesti”.
Peruspäiväkirjasivujen lisäksi kirjan kuvittaja ja suunnittelija graafikko Susanna Sinivirta on valinnut jokaisen kuun vaihteeseen yhden tai kaksi pohdintatehtävää. Ne ohjaavat meitä kirjaamaan ajatuksiamme muunmuassa asioista joista olemme kiitollisia, jotka ovat olleet haasteellisia tai joista haaveilemme. Useimmiten myös noilla sivuilla on viivoitus kolmessa eri jaksossa eli seuraavana vuonna voit vaikkapa ensin lukea millaisten asioiden kanssa painit vuosi sitten ja pohtia mitä niille nyt kuuluu ennen kuin kirjoitat uuden vuoden sen hetkiset ajatuksesi siihen jatkoksi. Vaikka menneisyydessä ei olekaan hyvä velloa, niin mielestäni ihmisen kasvuun kuuluu kohdata myös aiemmat tapahtumat, sillä myöhemmin ne voi nähdä aivan uudessa valossa. Ilman vanhoja tapahtumia en olisi nyt tässä enkä tällainen kuin olen.
Päiväkirjan tekijä ehdottaa, että tätä kirjaa voisi perinteisen päiväkirjan sijaan käyttää myös kiitollisuus- tai vaikkapa rukouspäiväkirjana. Kirjaan voi kirjata myös lasten kasvuun ja kehitykseen liittyviä asioita tai heidän hauskoja sanontojaan. Se voi yhtälailla toimia matka/liikunta/ruokapäiväkirjana.
Raamatunkohtien lisäksi kirjaan on painettu pieniä hauskoja muistutuksia ja kysymyksiä, kuten ”Muista mustikat!” ”Näitkö jo peipposen?” ”Simaa vapuksi?”
Päiväkirjassa on myös Elina Salmisen, Minna Rissasen ja Mirkka Auvisen runoja usein Susanna Sinivirran kuvittamana. Tämän Elina Salmisen runon alku puhutteli minua paljon.
Tässä on kirjan suunnittelijan ja kuvittajan esittelytekstin kolmen vuoden päiväkirjan takakannesta.
Kirjoitan tällaiseen kirjaan mieluiten aivan tavallisella lyijykynällä. Muste- tai geelikynä voisi olla toinen vaihtoehto, mutta pelkään tekstin niillä kirjoitettuna näkyvän läpi sivun toiselle puolelle.
Toivon vuosien tauon jälkeen jälleen löytäväni kirjoittamisen ilon tai ennemminkin sen säilyttämisen niin, että siitä tulisi jokailtainen rutiinini. Pidän päiväkirjaa yöpöydälläni kirjoittaakseni siihen kuluneen päivän tapahtumat lyhyesti. Luonnollisestikaan tämä ei ole sopiva päiväkirja sellaiselle, joka haluaa kirjoittaa paljon ja pitkästi. Tällä hetkellä omaan elämäntilanteeseeni kuitenkin tuntuu sopivan paremmin tällainen pieni rajattu tila kuin tyhjät rajattomat sivut.
Puutteena pidän sitä, ettei tässä kolmeksi vuodeksi käyttöön suunnitellussa kirjassa ole lainkaan kirjanmerkkinauhaa. Löysin asiaan ratkaisun, mutta siitä on tulossa kuvia erään toisen postauksen yhteydessä.
Itse tilasin kirjan täältä. Sitä oli tosin myynnissä monessa muussakin paikassa, mutta ostohetkellä täältä löysin edullisimmat postikulut ja kylkiäisinä otin mukaan tuon pienen Päivän Tunnussana -kirjasenkin.
Onko sinulla käytössäsi päiväkirja? Millainen se on? Onko siinä tyhjät sivut vai rajattu kirjoitustila per päivä? Tapaatko kirjoittaa siihen päivän tapahtumista vai onko sinulla esimerkiksi erillinen kiitollisuus- tai muun teeman mukainen päiväkirja? Olisi mukava kuulla!
Entä mitä ajatuksia tämä esittelemäni Kolme vuotta elämää…koska haluan muistaa nämä päivät -päiväkirja sinussa herättää?
Linkin takaa löydät vielä vuoden takaisen postaukseni silloisesta kalenteripäiväkirjastani.
Iloa viikonloppuusi! Toivotaan, että aurinko edes vähän pilkahtelisi 🙂