Tokaluokkalaisen pojan huone

Tervetuloa tutustumaan 8-vuotiaan tokaluokkalaisen jääkarhupoikamme huoneeseen! 

Huone sijaitsee talomme yläkerrassa ja se on alunperin kuulunut meidän toiseksi vanhimmalle – nyt 16-vuotiaalle – pojallemme. Viime syksynä, kun esikoisemme muutti ainakin vuodeksi pois kotoa, teimme huonejärjestelyt uusiksi. Lukiolainen muutti pikkupoikien nukkumishuoneeseen, jääkarhupoika hänen vanhaan huoneeseensa ja nallekarhu esikoisen vanhaan huoneeseen. Kuopus jäi isoimpaan makuuhuoneeseen eli aiempaan yhteiseen leikkihuoneeseen.

Haastattelin jääkarhupoikaani tähän postaukseen ja hänen huoneeseensa liittyen. Voit lukea hänen ajatuksiaan postauksen lomasta.

Talomme on kivitalo ja halusimme, että sisäseinät vain maalataan eli emme halunneet tapetteja. Tämän huoneen kuvissa näkyvä seinä oli alunperin sininen, mutta myöhemmin mieheni maalasi sen valkoiseksi muiden seinien tapaan. Tiedän, että kaikki eivät pidä valkoisista seinistä, mutta itselleni ne tuovat mukanaan rauhan ja seesteisyyden. Lisäksi nämä lukuisat huoneiden vaihtamiset ovat olleet helppoja, koska huoneiden raamit ovat olleet samat ja jokainen on voinut tuoda sinne lempivärejään sitten muulla tavoin, kuten tekstiilein. Laattalattioita lukuunottamatta kaikki lattiamme ovat tammea, joskin ainakin tässä ylläolevassa kuvassa tammen sävy on ihan väärä. Todellisuudessa se ei ole noin tumma eikä missään nimessä punaiseen taittava. Olisin alunperin halunnut meille leveät puulankkulattiat, mutta kompromissina valitsimme sitten nämä tammiset kovapuulattiat lankkumaisina eli leveinä yksisauvaisina. Näin lähes 16 vuoden jälkeenkin olemme yhä näihin tyytyväisiä. Ne ovat olleet hyvä valinta lapsiperheelle ja kovalle kulutukselle.

Yrityksistä huolimatta emme ole onnistuneet saamaan järkkärin linssistä tuota tummaa täplää pois. Täytynee viedä se ammattilaiselle huoltoon. Täplä valkoisessa seinässä talohyllyn yläpuolella johtuu siis kameran linssistä 😉 

Pikkupoikien siirtyessä omiin huoneisiinsa, päädyttiin yhteisessä  leikkihuoneessa ollut iso Legocity hajottamaan pienempiin osiin eli jokaisen huoneeseen tuli pieni oma city. Tokaluokkalaisen huoneessa on nämä kaksi Ikean Stuva-palaa, joiden päälle hän on rakentanut Legocitynsä. Kerrottakoon vielä, että tuo city muuttuu ja elää päivittäin leikeissä. Kysyin pojilta, että eikö ole hankalaa nyt kun city on jaettuna moneen pienempään osaan. He vastasivat, että se on vaan kiva asia, koska nyt me voidaan kyläillä toisten kaupungeissa. Yksi osa legoleikkiä on tyyppien ja osien lainaaminen, vaihtaminen ja ”myyminen” (legorahalla) toisilleen. En pysy millään mukana noissa kuvioissa ja en voi kuin ihmetellä, miten pojat tuossa legopaljoudessa ylipäätään voivat olla selvillä, kuka keneltäkin on mitäkin ostanut tai lainannnut. Legokaupunkien asukkailla on myös nimet ja he ovat ”oikeita” henkilöitä taloineen, ikineen, luonteineen, ammatteineen, perheenjäsenineen jne. Välillä kun kuulen yläkerrasta huudon ”Äitiii!”, reagoin kysymällä mitä, mutta en saakaan siihen enää vastakaikua. Silloin huomaan, että yläkerrassa huudeltiinkin legokaupungin äitiä 🙂

Syksyn aikana tämän cityn tilalla on ollut muunmuassa arktinen maailma jääkarhuineen sekä dinosaurusten maa. Jossain vaiheessa city muuttui talvisemmaksi kaupungiksi, jonne rakentui myös jouluna kummilta saatu Creatorin ihana kahvila. Friendsien pentupäiväkoti on myös kuulunut jääkarhupojan suosikkien joukkoon jo useamman vuoden ajan.

Isoilla pojilla oli aikoinaan Ikean Lack-seinähyllyjä valmiiksi rakennetuille legoille. Ongelmana oli se, että legoihin kertyi avohyllyissä aivan valtavasti pölyä. Legohuonetta (joka meillä oli jossain vaiheessa ja ehkäpä vielä joskus on sen aika uudelleen) varten ostimme Ikeasta kaksi tällaista Hemnes-vitriiniä varta vasten legoja varten. Yläosan hyllyillä on ajatus säilyttää valmiita rakennelmia, jotka eivät juuri sillä hetkellä ole mukana leikeissä tai cityssä. Vaihtoehtoisesti noille yläosan hyllyille pojat ovat rakentaneet myös jonkun kokonaisen legosarjan mukaisen maailman. Esimerkiksi jääkarhupojalla siellä on ollut arktinen. Koska leikit ja tilanteet elävät koko ajan, on nyt valloillaan jonkin sortin välivaihe. Alemmissa osissa vitriiniä säilytetään useimmiten legojen lajittelurasioita. Meillä on haaveissa saada tehtyä legoille suuren suuri lajitteluprosessi, mutta sen aika ei ole vielä.

Emme tehneet postausta varten mitään erillistä suursiivousta, joten ihan todellisilla pojan valitsemilla systeemeillä mennään. Puinen tähtilaatikosto on ostettu vuosia sitten Sisustusliike Säteestä. Ostin niitä kolme eli jokaiselle pikkupojalle oman. Alkuperäinen ajatus oli, että jokainen saisi yhteisessä legohuoneessa jonkun pienen oman paikan ”tärkeille” asioilleen. Tällä hetkellä jääkarhupoika säilyttää tuossa puulokerikkolaatikostossaan ”mun tärkeitä”. Läpinäkyvät kannelliset muovilaatikot ja -rasiat ovat kaikki Ikeasta. Niitä olemme myöhemmin ajatelleet hyödyntää lajitteluun ja toki pojat tekevät sitä nytkin, mutta hieman eri perustein.

Lisää legoja löytyy näistä Stuvan laatikoista.

Omiin silmiini tämä ”järjestys” näyttää sekamelskalta, mutta olen oppinut huomaamaan, että pojilla on aivan oma logiikkansa näissä ja tuntuvat tietävän missä mikin tärkeä ja tarvittava milloinkin on. Stuva-laatikoihin myytiin ainakin silloin, kun me nämä ostettiin, tällaisia kankaisia irrallisia lokerikkoja/väliseiniä. Ne ovat olleet hyviä erityisesti legojen kanssa.

Jääkarhupojan huoneen Stuvan kaapissa säilytetään palapelejä. Keksin viime vuonna ostaa koreja noille pienemmille palapeleille. Korit ovat helpottaneet sekä palapelien säilytystä että käyttöön ottoa. Kaapista on huomattavasti helpompi ottaa esille tuo kokonainen kori kuin sikin sokin leviävät pikkulaatikot. Isompia palapelilaatikoita sen sijaan on edelleen helpompi käsitellä irrallaan.

Melko usein keskilattialla on tällainen kannellinen sängynaluslaatikko, sekin Ikeasta ja täynnä legoja. Meidän legomäärästä kertonee jotain se, että pelkästään näitä isoja sängynaluslaatikoita täynnä legoja löytyy meiltä muistaakseni neljä. Nimensä veroisesti niitä säilytetään sänkyjen alla. Tästä varmasti ymmärrätte, että legojen lajitteluprosessi ei tapahdu ihan yhdessä päivässä. Muut legot ovat jakaantuneet kolmen pojan huoneisiin (leikkitasoille, vitriineihin ja Stuvan laatikoihin), hieman on myös vintillä ja esikoisen vanhassa yläkaapissa.

”Mun lempivärejä on valkoinen, punainen ja vaaleansininen. Ja sitten myös oranssi ja keltainen.”

”Mä tykkään mun unikavereista (luettelee niitä nimeltä).”

Vasta joululomalla saatiin huoneen seinille jääkarhupojan suosikkitaulut ja talohylly. Ne ovat samat kuin nukkumishuoneessakin. Olimme asuneet talossamme aikoinaan jo useamman vuoden ennen kuin suostuin siihen, että kiviseiniin porattiin reikiä tauluja varten. Jotenkin se reikä seinässä harmitti niin paljon silloin, kun tehtiin muutoksia enkä minun luonteellani voinut koskaan olla varma jonkun taulun lopullisesta paikasta. No, niitä reikiä kuitenkin porattiin ja jokunen seinäkin on sen jälkeen maalattu uudelleen. Siitä huolimatta tämän viime syksyisen huoneenvaihdosshown jäljiltä ruuveja tai reikiä on tälläkin hetkellä väärissä paikoissa.

Jokunen vuosi sitten löysin idean näistä tarroista, joilla voi ripustaa esimerkiksi juuri tauluja seinille. Aluksi oli vaikea uskoa ja luottaa, että ne todella toimivat. Kesällä 2018 päätimme toteuttaa vuosia haaveissani olleen valokuvaseinän (tai oikeastaan seinät) yläkertaan johtavan portaikon seiniin ja nimenomaan näiden tarrojen avulla. Jos joskus jaksan suttailla valokuvista naamoja, niin voisin ottaa tuosta portaikosta kuvia tänne blogiinkin. Puolentoista vuoden ajan kaikki taulut ovat pysyneet paikoillaan, osa kehyksistä on jopa melko painavia, joten voin sanoa luottavani näiden tarrojen kestävyyteen. Tarroja myydään monissa marketeissa sekä ainakin Motonetissa ja rautakaupoissa. Talohylly on kiinnitetty seinään pereinteisin tavoin eli poraamalla ruuveille reiät kiviseinään, mutta taulut ovat tarrakiinnityksellä. Mielestäni aivan huippu keksintö!

Bloomingvillen vaaleansinitaustaisessa talohyllyssä jääkarhupoika tykkää säilyttää jääkarhujaan, pandojaan ja pingviinejään. Talon harjalle on päässyt poikien suuren suuri liskokokoelma. Tuosta liskojen röykkiöstä voitte päätellä, että lääkärikäyntejä on tämän talon asukkailla riittänyt…

Ihana kuumailmapallo ja enkelinsiivet lempiväreissä ovat jääkarhupojan taitavan  kummitädin tekemät <3

”Mä tykkään joskus vaan maata mun sängyllä ja lukea kirjoja. Sänky on muutenkin ihana, kun siellä voi nukkua ja on lämmintä.”

Elämä todellakin on toisinaan yhtä jääkarhua 🙂 

Yöpöytätuolille sopii kummeilta lahjaksi saadun Heicon jääkarhulampun ja kellon lisäksi pino kirjoja. Tällä hetkellä lukuvuorossa ovat joululahjaksi saadut Kapteeni Kalsarit ja meille uusi tuttavuus kirjasarja:  Käsikirja supersankareille osat 1 ja 2. Lisäksi voin suositella luonnosta kiinnostuneille pikkukoululaisille Pienen koululaisen kirjaa. Poika sai sen joululahjaksi kummeiltaan. Kirjassa on hyvät kuvat ja tekstiä juuri sopivasti pikkukoululaiselle luettavaksi ja tutkittavaksi.

”Tykkään Kapteeni Kalsareista ja luonto- ja eläinkirjoista.”

Tähtitekstiilit ovat Greengaten, jääkarhutyynynpäällinen Annon ja jääkarhutyyny H&M Homen. 

Sängyn alla olevassa isossa puulaatikossa säilytetään Playmobilejä. Keskilattialla on hyvää tilaa Playmobil-leikeille. Lelut on helppo ottaa esille sekä leikin loppuessa myös helppo ja nopea kerätä takaisin säilytyslaatikkoon.

Le Toy Vanin ritarilinnaa ja Playmobilin merirosvolaivaa säilytetään legovitriinin päällä. Tykkään siitä, että tällaiset isommat lelut saavat olla näkyvillä, sillä ne tekevät olemassa olollaan huoneesta lapsen näköisen. Meillä on kuitenkin sellainen sopimus lasten kesken, että aina kun haluaa leikkiä näillä korkealla säilytettävillä leluilla, pitää pyytää aikuinen nostamaan ne alas. Tämä sopimus on toiminut hyvin. Esikoisella oli aikoinaan saman sarjan hieman isompi ritarilinna, mutta se meni lopulta niin rikki, että se oli heitettävä pois. Ritarilinnasarjaan kuuluvan maton olen vuosia sitten kantanut kotiin tukholmalaisesta ihanasta lelukaupasta. Se otetaan esille ritarileikkien yhteydessä. 

”Mun lempileikkejä on Playmobil-leikit, Lego-leikit, toimistoleikit ja lautapelien pelaaminen, erityisesti Inkan aarre.”

Koulupöytä on isoveljen vanha, jälleen kerran Ikeaa, olisikohan Malm-sarjaa. Pöydän ääreen mahtuu tuoli myös kaverille, aika usein pikkuveljelle. Molon jääkarhureppu on lahja kummeilta. Tokaluokkalainen tykkää käyttää sitä esimerkiksi harrastuksissa tai muissa menoissa, joissa pitää olla vähemmän tavaraa mukana. Koulureppu on erikseen ja sitä säilytetään yleensä arkena kuistilla.

”Tykkään kun on siisti koulupöytä ja siinä voi piirtää ja kirjoittaa.”

”Siinä on myös kiva tehdä Hama-helmillä.”

”Tykkään paljon piirtämisestä ja kirjoittamisesta ja värittämisestä. Tykkään tehdä sarjista.”

”Oli kiva, kun nuo jääkarhukortit laitettiin tohon kaappiin.”

Kumpikin alakoululainen toivoi joululahjaksi seinäkalenteria. Jääkarhupojalle löysin tämän kauniin Henna Adelin kalenterin. Meillä on ennestään myös hänen tekemiään kortteja ja julisteita. Jälkimmäiset on kehystetty tauluiksi tähän huoneeseen. Peltirasiat ovat Mailegin.

Koska jääkarhupojalla ja huoneen entisellä asukkaalla on sama suosikkivärimaailma, jäivät isoveljen verhot suoraan pikkuveljen käyttöön. Verhotangot olemme tehneet itse alumiiniputkesta aiempaan asuntoomme. Ne ovat tänne hieman liian pitkät, mutta eipä tuo ole haitannut. 

Talossamme on paljon ikkunapinta-alaa, mikä sinänsä on erityisesti valon kannalta hyvä asia, mutta haasteena ovat rikkonaiset seinäpinnat. Se puolestaan vaikuttaa huonekalujen sijoitteluun. Tässä noin 13 neliön huoneessa ei käytännössä ole yhtäkään ehjää seinäpintaa. Kahdella sivulla on ikkuna, yhdelle sivulle aukeaa ovi ja yhdellä sivulla on ovi ja seinään upotettu vaatekaappi. 

Oletteko nähneet jossakin myynnissä Henna Adelen pandajulistetta? Kortin olen nähnyt, mutten julistetta. Pandataulu sopisi hyvin tuohon bambin ja jäniksen kaveriksi. Tine K:n kori on hyvä säilytyspaikka unikavereille. Karttamatto on H&M HOMEn. Se sopii hyväksi alustaksi jääkarhu- ja muille eläinleikeille.

Vaatekaappi on upotettu seinään. Sen takana on peilikuvana olevan toisen lastenhuoneen vastaava vaatekaappi. Koska talomme huonekorkeus on normaalia korkeampi, tehtiin kaapeistakin korkeammat. Kuvasta rajautuu vielä pois kaapin ylin osa, koska siitä puuttuu etupaneeli. Siellä on säilytyksessä muutamia kartonkilaatikoita eli tila jatkuu yläkaapeista vielä noin 20-30 cm ylöspäin.

Kun nyt aloitin tämän huoneen esittelyn, niin kurkistetaan sitten joka soppeen. Vaatekaappiakaan en lähtenyt tätä varten erikseen järjestämään, vaan se on sellainen kuin pojan jäljiltä on. Kun silitän alakerrassa, annan pojille omat vaatepinot vietäviksi kaappeihinsa. Ainoastaan kuopus saa jättää oman pinonsa vaatehuoneen eteen, muut laittavat ne paikoilleen asti.

Jo rakennusaikana valitsin poikien vaatekaappien tankokaappiin kaksi päällekkäistä tankoa ja se on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi vielä tänäkin päivänä. Muistanette, kuinka esittelin aiemmin pikkupoikien vaatehuoneen alatangot ja ylätangot. Idea on lähtöisin näistä kaapeista. Alatangolla säilytetään joitakin neuleita ja neuletakkeja, arkisempia kauluspaitoja sekä pitkä- ja lyhythihaisia pikeepaitoja. Ylätangolle puolestaan kuuluvat liivit, siistimmät kauluspaidat, puvuntakit ja muut juhlavaatteet. Kaapin alahyllyllä säilytetään juhlakenkiä (parhaillaan käytössä olevat ja seuraavan koon kengät) ja takaosassa muunmuassa Conversen olkalaukkuja.

Korihyllyillä, alhaalta ylöspäin, säilytetään housuja, paksumpia paitoja (hupparit, collegepaidat, osa neuleista), pitkähihaisia trikoopaitoja (kuvalliset ja kirjavat omassa pinossaan ja yksiväriset sekä osa raidallisista omassaan) ja lyhythihaisia t-paitoja (moniväriset omassa pinossaan ja yksiväriset sekä osa raidallisista omassaan). Ylimmässä korissa ja hyllyllä säilytetään seuraavien kokojen vaatteita ja joitakin käytössä olevia paksumpia neuleita. Ylemmillä hyllyillä ja yläkaapeissa on tällä hetkellä lahjajemmojani.

Vieläkö jaksatte? Jäljellä olisi pelikaapin esittely. Jotenkin sitä kuvitteli, että eihän tässä yhden huoneen esittelyssä nyt kauaa mene, mutta niin vain postaus pitenee ja pitenee…

Keskiosan hyllyt liukuvat ulos laatikon tavoin. Sivuilla olevat hyllyt ovat kiinteät. Kaapin syvyys tekee siitä oivallisen pelien säilytykseen.

Tällä pelikaapiksi ristimällämme puisella kaapilla on oma tarinansa. Mieheni entinen työkaveri tapasi lainata meiltä aina silloin tällöin peräkärryä ja kerran hän oli aikeissa viedä tämän suloisen kaapin kierrätykseen. Sanoin, että voisin ottaa sen meille ja ellei meiltä löydy sille käyttöä, voin viedä sen töihin. Meille se kuitenkin jäi ja alkoi toimittaa lautapelikaapin virkaa. Kaappi on ihan umpipuinen emmekä ole tehneet sille mitään. Maalaus on edellisen omistajan jäljiltä.

Instatililläni jo vilahtikin tämä uusi opetustaulu, jonka löysin viime keväänä yhden Facebook-ryhmän kautta ja tiesin, että se olisi mieluinen ”luonnontutkijallemme”. Tämä isokokoinen ”myra-taulu” on hyväkuntoinen. Kiinnitimme sen nyt tuohon ison Legocityn vanerialustaan, joka on tällä erää nostettu säilytykseen tuohon pelikaapin takana olevaa seinää vasten. Mitä te tykkäätte näistä vanhoista opetustauluista?

Nallehatturasia löysi toistaiseksi uuden paikan jääkarhupojan huoneesta. Karttapallovalaisin on ostettu aikoinaan isommille veljille, mutta päätyi nyt tähän huoneeseen. Suosittelen jokaiseen koululaisperheeseen tällaista. Se auttaa hahmottamaan maapalloa ja eri mantereiden, maiden, merien jne. sijaintia ja samalla niitä on monelle helpompi myös opetella karttapallon avulla.

Tällaiselta karttapallo näyttää pimeässä. Aika vaikuttava, eikö? Karttapalloja myydään kirjakaupoissa ja marketeissa.

Aika usein pikkupojat tekevät läksynsä alakerrassa ruokapöydän ääressä. Läksyjä on yleensä niin vähän, että ne on nopeampi hoitaa heti koulun jälkeen alakerrassa ja viedä reppu sitten saman tien kuistille odottamaan seuraavaa aamua. Isommat pojat alkoivat joskus yläastevaiheessa tai olisko ollut alakoulun viimeisillä luokilla viemään koulureppujaan yläkertaan huoneisiinsa ja tekemään läksynsä siellä. Olen käyttänyt jokaisen kanssa ekaluokan alkuvaiheessa  aikaa läksyjentekorutiinin syntymiseksi. Sen jälkeen lapset ovat pääsääntöisesti huolehtineet läksyistään ja oikeiden koulutarvikkeiden pakkaamisesta reppuun itse. Lukuläksyt toki kuuntelen edelleen ja kyselen vaikkapa kielten sanoja tai jos on jokin koe, niin siihen kysellään. Lapset myös kysyvät, jos tarvitsevat apua jossakin tehtävissä. Vaikka pojat hoitavatkin läksynsä hyvin, niin koen tärkeäksi aina kysyä, että onko läksyt tehty tai mitä oli läksyksi, sillä yleensä he ovat tehneet läksynsä jo ennen kuin tulen töistä kotiin.

Mitäs mieltä olette jääkarhun valtakunnasta?

Ikean Stuva on hieman muuttunut näistä meidän omista. Mielestäni nämä ovat todella hyviä lastenhuoneen kalusteita, koska niiden korkeus on hyvä leikkivälle lapselle ja koska ne ovat riittävän syviä leikki- ja lelutarpeisiin. Kaiken lisäksi ne kätkevät sisäänsä paljon leluja ja niitä voi yhdistää monin eri tavoin. Edullinen hinta mahdollistaa sen, että halutessaan nämä voi lasten kasvaessa laittaa eteenpäin. Toki voisi olla järkevämpää hankkia ”ikuisuus”huonekaluja heti lapselle, mutta itselläni on myös sellainen ajatus, että lasten kuuluu saada leikkiä ja touhuta eikä ole niin vakavaa, jos kalusteisiin tulee kolhuja tai kynänjälkiä. 

2 comments

  1. Elisa says:

    Kiitos tästä ihanasta toivepostauksesta, huone on todella viihtyisä, kivoja myös nuo poikasi omat kommentit. Blogisi kauniine kuvineen tuo aina hyvän mielen!

    • Miia says:

      Kiitos kauniista sanoistasi ja kiva että jätit kommentin! Mukava, että pidit postauksesta. Erityisen iloiseksi tulin siitä, että kuvani ilahduttavat. Iloa päivääsi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.