Pikkupoikien siirtyessä omiin huoneisiinsa, päädyttiin yhteisessä leikkihuoneessa ollut iso Legocity hajottamaan pienempiin osiin eli jokaisen huoneeseen tuli pieni oma city. Tokaluokkalaisen huoneessa on nämä kaksi Ikean Stuva-palaa, joiden päälle hän on rakentanut Legocitynsä. Kerrottakoon vielä, että tuo city muuttuu ja elää päivittäin leikeissä. Kysyin pojilta, että eikö ole hankalaa nyt kun city on jaettuna moneen pienempään osaan. He vastasivat, että se on vaan kiva asia, koska nyt me voidaan kyläillä toisten kaupungeissa. Yksi osa legoleikkiä on tyyppien ja osien lainaaminen, vaihtaminen ja ”myyminen” (legorahalla) toisilleen. En pysy millään mukana noissa kuvioissa ja en voi kuin ihmetellä, miten pojat tuossa legopaljoudessa ylipäätään voivat olla selvillä, kuka keneltäkin on mitäkin ostanut tai lainannnut. Legokaupunkien asukkailla on myös nimet ja he ovat ”oikeita” henkilöitä taloineen, ikineen, luonteineen, ammatteineen, perheenjäsenineen jne. Välillä kun kuulen yläkerrasta huudon ”Äitiii!”, reagoin kysymällä mitä, mutta en saakaan siihen enää vastakaikua. Silloin huomaan, että yläkerrassa huudeltiinkin legokaupungin äitiä 🙂
Syksyn aikana tämän cityn tilalla on ollut muunmuassa arktinen maailma jääkarhuineen sekä dinosaurusten maa. Jossain vaiheessa city muuttui talvisemmaksi kaupungiksi, jonne rakentui myös jouluna kummilta saatu Creatorin ihana kahvila. Friendsien pentupäiväkoti on myös kuulunut jääkarhupojan suosikkien joukkoon jo useamman vuoden ajan.
Kiitos tästä ihanasta toivepostauksesta, huone on todella viihtyisä, kivoja myös nuo poikasi omat kommentit. Blogisi kauniine kuvineen tuo aina hyvän mielen!
Kiitos kauniista sanoistasi ja kiva että jätit kommentin! Mukava, että pidit postauksesta. Erityisen iloiseksi tulin siitä, että kuvani ilahduttavat. Iloa päivääsi!