Joulukuun viidestoista: Fabelab, in the woods

Hyvää kolmatta adventtia!

Tänään on vuorossa kuopuksen joulukalenterin esittely. Sama kalenteri näkyi jo viime vuonna blogin ensimmäisessä postauksessa. Silloin se oli viritettynä puiseen joulukuuseen. Tänä vuonna kiinnitin kalenterin mukana tulleen narun pyykkipoikineen ja kangaspussukoineen kuopuksen huoneen pitkän tauluhyllyn alapuolelle.

Narun päälle viritin myös tähtivalonauhan. Muistan miten olin jo jonkin aikaa etsinyt poikien huoneisiin sopivia valonauhoja, siis sellaisia, jotka eivät olisi sidoksissa vain joulun aikaan, vaan joita voisi käyttää vaikka vuoden ympäri. Jälleen kerran kahlatessani läpi jouluvalovalikoimaa, asui silmäni näihin tähtivalonauhoihin ja ne vastasivat täsmälleen toivettani. Jostain syystä kaikki hyväksi havaitsemani näkyy aina hinnassa. Eikä kustannuksia laskenut se, että valonauhoja oli ostettava neljä (silloin meillä oli neljä poikaa). Harmillista oli myös se, että näihin valonauhoihin ei voi vaihtaa lamppuja eli niiden kuluessa, valonauha on roskistavaraa. Verkkovirtaan yhdistettävyys, pelkistetty ulkonäkö ja lämpimän valkoinen väri valoissa olivat plussaa. Tiesin, että en kovin helposti löytäisi toiveeni mukaisia tähtivalonauhoja, joten ostin suosiolla ne tarvittavat neljä pakettia. Joulun jälkeen heti alennusmyyntien alettua meni takaisin Anttilaan (josta olin nauhat löytänyt) ja ostin vielä puoleen hintaan toiset neljä tähtivalonauhaa. Muutaman vuoden ajan nämä valonauhat olivat kesäaikaa lukuunottamatta jatkuvasti päällä poikien huoneissa eikä silti vielä yksikään niistä ole lopettanut toimimista. Edelleen pidän näistä.

Kuten isoveljenkin Fabelabin lumimaahan, muutti myös tähän kuopuksen Fabelabin ”metsämaahan” Schleichin eläimiä.

Pöllöt pääsivät lumisen kuusen oksille.

Luminen metsä on rakennettu Ikean Stuva-tasojen päälle. Kuopuksen huoneessa on niitä neljä vierekkäin ja tämä lumimaisema vie tilaa noin kahden tason verran (yksi kokonainen ja kaksi puolikasta).

Taisi muutama oravakin löytää tiensä puuhun, kun laitoimme pikkujoulukuusen Tine K:n koriin ja alle hieman ”pehmeää lunta”. Huomaatteko myös, että lapset herättivät karhutkin talviunilta… 

En ole vieläkään tehnyt lastenhuoneista postausta, mutta tässä pystytte näkemään paitsi veilauksen kuopuksen huoneen Stuvista, niin myös Stuvien vieressä olevan ”Sylvi-vitriinin”.

Kuten osasin jo ennakkoon arvella, kehkeytyi tästä lumimaisemasta metsäneläimineen hetkessä leikki.

Otin metsämaisemaa varten esille nuo lumihuippuiset vuoripalikat ja lumiset puut. 

Ennen kuin huomasinkaan, pojat olivat ottaneet esille enemmänkin palikoita ja rakensivat eläimille koteja. Puupalikoissa lasten leikeissä on mielestäni aina ollut jotain vastustamatonta ja niitä onkin kerääntynyt meille korillinen. Nämä Metsäläiset-rakennuspalikat ovat Siluettiverstaan ja syntyivät aikoinaan juhlistamaan satavuotiasta Suomea. Samana vuonna, nämä puupalikat löytyivät kuopuksen adventtikalenterista palikka kerrallaan. 

Tässä on vielä kuvia, miltä valmis kalenterimaisema näyttää, kun kaikki ”luukut” on avattu ja numeroidut kangaspussukat käännetty yllätyspuoli näkyviin. 

Nämä Fabelabin kalenterit käyvät adventtikalentereiksi siis ihan ilman erillisiä yllätyksiä noissa kangaspussukoissa tai sitten sellaisia voi ilmestyä niihin vain silloin tällöin. Uskon, että samalla tavalla kuin omassa lapsuudessani oli aina yhtä jännittävää ottaa joka joulu esille kaikki samat joulukoristeet ja laittaa ne vieläpä täsmälleen samoille paikoille, pätee näihin kalentereihin sama yllätyksentunne vuodesta toiseen. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Tavallaan muistaa vanhastaan mitä pussukoissa on, mutta silti vuodessa ehtii jo unohtaakin vaikkapa sen missä järjestyksessä eläimet ilmestyvät ja saa ikään kuin joka vuosi yllättyä uudelleen ”ai, tämä olikin tämä”.

Meillä pojat ilmoittavat joka aamu, kuinka monta päivää on enää jäljellä jouluaattoon. Tämä tuo luku muuttui yksinumeroiseksi eli aletaan todellakin olla jo lähellä <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.