Josko kahdeksanvuotiaalle löytyi periaatteessa vain yksi sopiva takki vanhastaan, niin kymmenvuotiaalle niitä löytyikin sitten useampi! Toisaalta, pojan omista toiveista huolimatta, en ole löytänyt hänelle haalaria täksi talveksi. Tähän asti vastaantulleista haalareista isoin koko on ollut 140cm eikä se enää riitä meidän neljäsluokkalaiselle. Muutama vuosi sitten muistan PoPin valikoimassa olleen 152cm haalarin ja vieläpä vihreänä, meidän keskiveljen lempivärinä. Harmillista, etten silloin sitä ostanut jemmaan. Toisaalta, eipä voinut silloin olla varmuutta, haluaako poika enää siinä koossa käyttää haalaria. Lisäksi yleensä sitä riittää ostettavaa ihan senhetkisiinkin tarpeisiin, joten ei välttämättä jää enää ylimääräistä vuosien päähän.
*Lisäys: Kiitos tarkkaavaisen lukijani, hän löysi Popilta talvihaalarin isommassa koossa! Haalari ei ehkä ihan vastaa toivomaani, mutta pitää kuitenkin ehdottomasti laittaa tämä “tarkkailun alle”. Erikoista sinänsä, kun varta vasten kysyin PoPin liikkeessä myyjältä, onko tänä vuonna valikoimissa isompia kokoja, sain vastaukseksi, että valitettavasti ei ole. Siksi olin kai tuonkin ohittanut “takkina” tuolla verkkokaupan sivuilla. Ehkäpä sitten vain kyseisessä myymälässä ei niitä ollut valikoimissa.
Reimalta tuli myös sähköpostia eilen, että he ovat kuunnelleet asiakkaidensa toiveita ja valmistaneet haalareita jopa kokoon 164cm asti. Huikeaa, että toiveita kuunnellaan ja viedään jopa toteutukseen saakka! Valitettavasti värit ovat kyllä meidän makuun hyvin erikoiset. Jotenkin sitä kuvittelisi, että mitä isompaan kokoon mennään, sitä hillitymmäksi kuosit tulevat tai sitten se johtuu vain tästä omasta suht neutraalista värimaailmastani. Laitoin kyllä itsekin Reimalle palautetta ja toivoin lasten kenkiä isommissa koissa. Kunpa sekin toive toteutuisi!
Neljäsluokkalaisen talvitakki on sama Polarn och Pyretin talviparka kuin tokaluokkalaisella veljellään ja tämäkin takki oli käytössä jo viime talvena. Vastaavaa takkia löytyy PoPilta tänäkin vuonna vaikkapa tässä vihreän sävyssä. Kymppiveen takki on kokoa 146cm. Kesän aikana hän kuitenkin kasvoi niin, että lähes kaikki vaatteet vaihtuivat suoraan koosta 140cm kokoon 152cm, joten saattaa olla, että tämä takki ei mahdu hänelle koko talvea.
Housuiksi löysin isompien veljien vanhat Travallen SuperRemut ruskeina ja mustina koossa 152cm. Aiemmassa postauksessa kehuin näitä cordurahousuja hintalaatusuhteeltaan parhaiksi toppahousuiksi mitä meillä on ollut. Travalle myy näitä samoja housuja yhä. En tosin päässyt selvyyteen, onko kyseessä juuri nämä SuperRemut vai pelkät Remut vai onko nimitys vaikkapa muuttunut vuosien saatossa. Joka tapauksessa tuosta linkistä pääset näiden housujen kohdalle (mustina). Hinta ei ollut normaalistikaan paha ja nyt siitä oli vielä alennettu hinta. Samaa housua näytti olevan muissakin väreissä ja olikohan pinkkinä ja mustana lisäksi D-mitoituksella. Parasta oli kuitenkin se, että näitä housuja valmistetaan myös koissa 158cm ja 164cm. Hurraa!!! Toivottavasti valmistus jatkuu vielä, kun meillä tarvitaan noita isompia kokoja. Ylemmästä kuvasta näet housun lahkeen alla olevat lumilukot. Ne on näppärä laittaa kengän päälle. Lahje pysyy silloin hyvin paikoillaan eikä kenkään pääse lunta. Suora lahjemalli puolestaan sopii kivasti isommalle koululaiselle, samoin vyötärömalli yleensäkin.
Tein muuten Travallelle tilauksen tokaluokkalaisen housuista ja kahden nuorimman pojan toppahanskoista. Hinnat olivat edulliset, toivon että myös laatu on ennallaan. En ole vielä saanut tuotteita, mutta yritän muistaa postata niistä käyttökokemuksen jälkeen.
Nelosluokkalaisellekin lisälämmikettä tuo tarvittaessa tämä sama Lingon&Blåbärin fleeceasu kuin nuoremmalle veljelleenkin. Laitoin koriin valmiiksi sekä koon 140cm että 150cm, koska uskon koon vaihtuvan kesken talven. Ehkä joku ihmettelee, miten 152cm kokoa käyttävälle lapselle voi sopia vielä 140cm vaatteet, tiedoksi heille, että Lingon&Blåbärin vaatteet ovat todella suurta mitoitusta. Nämäkin asut ovat siis isoveljien peruja. Kymmenvuotiaalle toivoisin myös löytäväni vetoketjullisen merinovillatakin ja merinovillahousut välikerrokseksi kuten veljelleenkin. Saa vinkata hyvistä vaihtoehdoista! Nallekarhuni on hyvin herkkäihoinen, joten mikä tahansa merinovilla ei käy, vaikkei se tulisikaan suoraan ihoa vasten.
Tätä vihreää PoPin parkatalvitakkia olen tarkoituksella säilyttänyt juurikin meidän keskimmäiselle pojalle. Tämän on ollut käytössä ainoastaan esikoisellamme. Vanhinta ja keskimmäistä poikaamme yhdistää sama lempiväri: vihreä. Tätä takkia ostaessani (vuonna 2011?) olin itseasiassa varannut isoille pojille siksi vuodeksi Ticketin toppa-asut, mutta koska niitä ei koskaan saapunutkaan jälleenmyyjälle ja talvi teki tuloaan eikä esikoiselle luonnollisestikaan ollut mitään vaatejemmoja odottamassa, jouduin tekemään melko nopean päätöksen korvaavan takin ostamisesta. Silloin PoPilla oli suurin koko 146cm ja hieman jännitin, sopiiko se vielä 11-vuotiaalle, mutta reilun kokonsa vuoksi onneksi sopi. Oikealla ylhäällä näkyvä vihreä PoPin pipo on myös esikoiselle ostettu, samoin Reiman vihreä fleecetakki.
Tästä kuvasta näkyy myös ainoat kymmenvuotiaalle täksi talvisesongiksi uutena ostamani tuotteet: sama Reiman Huurre-merinovillapipo kuin nuoremmille veljillekin mutta vihreänä ja isoimmassa koossa 58, samat Polarn och Pyretin pitkävartiset mustat toppahanskat kuin tokaluokkalaisella sekä talvikengät, joihin palaan vielä myöhemmin.
Musta fleecetuubihuivi on PoPin ja vihreät villasukat mummin käsialaa <3
Kolmantena takkina on Ticketin ruskea 152cm talvitakki, joka on ollut jo kahdella pojalla ja johon on reklamaationa vaihdettu uusi vetoketju. Tämä takki on kymmenvuotiaalle vielä aavistuksen reilu, mutta se on vain hyvä asia, että on joku minkä kaivaa esille, jos nuo kaksi aiemmin esiteltyä jää kesken talven pieniksi. Ruskea tekoturkistupsupipo on Name Itin, lämpimät nahkakintaat torikauppiaalta ja villasukat jälleen äitini (mummin) tekemät.
Sitten tämä murheenkryyni eli yhdistelmä poika ja kengännumero 40. Mikään ei ole muuttunut siitä, kun meillä viimeksi oli sama tilanne. Poikalapselle alkaa olla vaikea löytää kenkiä koon 35 jälkeen ja supervaikea koossa 39 ja 40. Poikien kenkien koot loppuvat useimmiten viimeistään kokoon 38 (esim. Reiman talvikengissä), mutta miesten koot (vaikkapa kävelykengistä) alkavat vasta koosta 41. Väliin jää koot 39 ja 40, jolloin on hetkellisesti muututtava naiseksi tai ainakin naistenkenkienkäyttäjäksi. Olen monesti sanonut, että voisin tehdä tästä poikien kenkäasiasta erillisen postauksen, mutten tiedä pystynkö siihen ikinä, sillä aina kun asia on ajankohtainen, se saa muut uudelleen suuttumaan ja turhautumaan. Voiko tämä oikeasti olla näin vaikeaa!!!
Etsintäoperaation käydessä jälleen kuumana talvikenkien osalta, laitoin yksityiselle instatililleni kysymyksen asiaan liittyen ja sain useita vastauksia poikien äideiltä. Varsinaisesti niissä ei ollut mitään uutta, mutta kaikki olivat hyviä muistutuksia eri vaihtoehdoista, joita kannattaisi selvittää. Jos joku teistä pähkäilee saman ongelman parissa, voisin listata vinkkejä tähän alle ja vaikkapa myös miksi kyseinen vaihtoehto ei toteutunut meidän pojan talvikenkien osalta tänä vuonna.
Vinkkejä poikien talvikenkien etsintään isompien kokojen osalta:
-
Viking-goretexit
Näytä isommat poikamme käyttivät aikoinaan myös isommissa koissa. Niitä myytiin nytkin Citymarketissa kokoon 41 asti. Kävimme sovittamassa kenkiä ja koko 40 oli sopiva meidän 10-vuotiaalle. Jätimme kuitenkin siinä vaiheessa kengät vielä kauppaan kahdesta syystä. Viimeisten vuosien aikana poikien Vikingin goretexeista on mennyt nopeasti tarrat huonoiksi eli ne eivät ole enää pitäneet. Kerran teetätimme suutarilla uudet. Jostain syystä ei vain ole tullut reklamoitua kenkiä. Tänä vuonna kengät olivat mustia, joissa oli punainen teksti. Sinänsä se oli ihan ok, mutta kun kenkää tarkasteli tarkemmin, oli tuo punasen sävy jotenkin outo, sellainen pinkkiin vivahtava. Näistä kahdesta syystä kengät jätettiin vielä harkintaan.
Näistä kengistä muistuu mieleeni myös yksi tapahtuma. Erään joulun välipäivinä (poika oli silloin ekatokaluokkalainen) meidän toiseksi vanhin poikamme alkoi valittaa, että talvikenkä on pieni. En ensin uskonut, mutta koska sanoi niin uudelleen ja uudelleen, oli pakko alkaa selvittää asiaa tarkemmin. Uudet Vikingin talvikengät oli ostettu juuri ennen joulua eli ne eivät olleet ehtineet jalkaan kuin parin viikon ajan. Miten ihmeessä ne olisivat voineet olla jo pienet! No, selvisikin sitten, että toinen kenkä oli kokoa 34 ja toinen kokoa 32! Toinen oli uusi ja toinen jo kuluneempi. Tässä näiden kenkien lisähaaste. Vaikka miten nimikoisit ne, niin niitä on monella muullakin käyttäjällä ja erehdyksessä, kiireessä ja tungoksessa, saattaa joku ottaa vahingossa väärän tai väärät kengät. Joulun välipäivinä oli hieman hankalaa lähteä selvittämään missä kengät olisivat vaihtuneet, mutta laitoimme kuitenkin sähköpostia kaikille mahdollisille mieleemme tuleville tahoille: luokan vanhemmille, futisjoukkueelle, lätkäjoukkueelle, uimahalliin jne. Kukaan ei kaivannut pienempää kenkää itselleen. Poika sai käyttöönsä veljensä vanhat Vikingit siinä toivossa, että oma kenkä vielä jostain löytyisi. Ei löytynyt ei. Muutama vuosi tapahtuneesta poika yhtäkkiä sanoi, että äiti, mähän olin siellä synttäreillä juuri ennen joululomaa. Ne synttärit oltiin kokonaan unohdettu. Kyseessä oli luokkakaverin synttärit, mutta vieraina oli ollut muitakin kuin luokkakavereita, joten viestimme ei toki ollut voinut heitä tavoittaa. Tämä arvoitus ei siis koskaan selvinnyt.
-
Urheilukauppojen valikoima
Isommille pojille ostimme yläkouluvuosina nimenomaan urheilukaupoista talvinilkkureita. Ensin naisten koossa ja sitten miesten (kun jalka kasvoi riittävästi). Pojat tykkäsivät kovasti mm. Helly Hansenin ja Timberlandin kengistä ja niitä olen valmis ostamaan jatkossakin. Miksi en sitten tällä kertaa? Siksi, että kyseessä on kymmenvuotias, joka leikkii vielä lumihangessa ja tarvitsee pitkävartiset ja täysin vedenpitävät sekä lämpimät talvikengät. Nilkkurit eivät valitettavasti vastaa tuohon tarpeeseen.
-
Kavatit
Kavatilta ei yksinkertaisesti löytynyt tähän tarkoitukseen sopivia kenkiä sopivassa koossa. Kerran meillä oli (tosin pienemmässä koossa) Kavatilta Vikingin gorejen tapaiset talvikengät, mutta niissäpä vasta tarrat menivätkin toimimattomiksi eli niistä on todella huono kokemus.
-
Merrellit
Ostettiin viime talveksi ekaa kertaa alakoululaisille Merrellit. Pojat tykkäsivät niistä tosi paljon. Niissä oli korkea varsi ja ne olivat kevyet. MUTTA: lupauksista huolimatta ne eivät todellakaan pitäneet vettä! Toisin sanoen, niillä ei tehnyt yhtään mitään.
-
Sorelit
Sorelin kengistä ollaan monta vuotta puhuttu, mutta hylätty ne niiden raskauden vuoksi. Nyt ainoastaan niistä lopulta löytyi sopiva koko. (Tilattiin ensin Everestit, mutta koko 40 oli liian pieni...). Poika kyllä sanoi heti, että kengät on tosi painavat ja niinhän ne ovatkin. Kokeilin niitä itsekin, sillä meillä on nyt samankokoinen jalka, minulla jopa hieman pienempi kuin pojalla. Päädyttiin sitten siihen, että käyttää noita Sorelin kenkiä, mutta jos löytyy joku parempi vaihtoehto, niin kengät siirtyvät sitten minulle.
-
Crocsit
Crocsin valikoimissa on myös lämpimiä ja vettäpitäviä talvikenkiä. Lisäksi ne ovat kevyet jalassa. Meillä on ollut miehistöllä joitakin Crocsin talvinilkkureita ja itsellänikin on yhdet "karvakengät". Hinnat pyörivät kuitenkin aikalailla samoissa Sorelien kanssa ja koska muovikenkä ja kenkien liukkaus hieman mietitytti, päädyimme lopulta Soreleihin.
-
Geoxit
Näistä sain suosituksen. Ainakin osaa kengistä valmistetaan kokoon 41 asti. Tällä kertaa emme kuitenkaan löytäneet valikoimasta meille mieluisaa, mutta tämä pitää ehdottomasti lisätä tänne varteenotettavana vaihtoehtona.
-
Talvitennarit
Aika monella merkillä on myynnissä "talvitennareita", mm. Vikingillä. Meillä on yhdellä pojalla hieman isompana ollut yhden talven ajan tuollaiset talvitennarit, koska hän niitä itse erityisen paljon toivoi. Oma kokemukseni ja ajatukseni tennarimallista talvella 10-vuotiaalla ei ole kovin hyvä. Pohja on aivan liian ohut ja varsi on aivan liian matala lumihankileikkeihin. Teini-ikäinen onkin sitten jo asia erikseen.
-
Pikkujalat.fi
Hieman harmittaa, kun en tällä kertaa kurkannut pikkujalat.fi -valikoimia. Vuosien ajan kävin sielläkin uskollisesti kurkkimassa isomman koon kenkiä (pienempiä kokoja olen sieltä tilannutkin), mutta valikoima oli silloin lähinnä tuota äsken kuvailemaani tennarityyppiä. Nyt tilanne oli kuitenkin kohentunut ja sieltä olisin voinut meille muutaman mallin ottaakin testiin. Toki moni kengistä oli juurikin naisten malleja, mutta siihenhän on jo totuttu tuossa kokoluokassa 😉 No, löytyi kyllä poikienkin malleja. Jos siis Sorelit alkavat tuntua liian painavilta arjessa, niin palaan katsomaan tarkemmin Pikkujalkojen valikoimaa. Joissakin kengissä kokoja riitti kokoon 41 asti. Sen kuitenkin tiedän jo valmiiksi, että esimerkiksi Bisgaardit ovat tälle pojalle liian kapeaa mallia.
Näissä kengissä tuskin ainakaan ensimmäisenä varpaat paleltuu! 😉
Kiitän instaviestiini vastanneita hyvistä vinkeistä!
Nyt toivoisin teidän lukijoiden vielä täydentävän tuota listaani hyvillä kenkävinkeillä isommille jaloille.
Kiitos näistä vaatepostauksista! On mukava lukea vaatepostauksia nimenomaan pojille, sillä niitä ei juuri ole. Meillä on useita samoja suosikkeja, erityisesti Kavatin nahkasaappaat. Eräänä talvena niitä valmistettiin ruskeana ja olen jemmannut ne nuorimmaiselle. Kävin pari viikkoa sitten itse läpi poikien talvivaatteet ja tein tarvittavat hankinnat: se on melkoinen urakka. Nyt kaikki on kuitenkin hankittuna ja paikoillaan kuistilla eli talvi saa tulla.
Kiitos kun jätit kommentin! Erityisen iloiseksi tulen, jos postaukseni ovat olleet lukijoille iloksi. Tuon saman olen vuosien varrella huomannut, että poikien vaatteista on postauksia paljon vähemmän kuin tyttöjen. Tiedätkö, meillä on myös ollut kahdet ruskeat Kavatin saappaat! Ne oli ihan mun lempparit. Olivat muistaakseni koossa 27 ja 29. Oliskohan niin, että toiset olen myynyt, mutta toiset on yhä myynnissä. Ja totta puhut, vaatteidenvaihtourakka on tosi suuritöinen. Vaikka olen tehnyt sen lukuisia kertoja, saa se joka kerta mut yllättymään. Nytkin täällä pyörii vielä vintille meneviä laatikoita ja säkkejä sekä kaikille pieneksi jääneiden vaatepino. Sitä jotenkin kuvittelee aina, että käytän nyt tämän lauantaian/sunnuntain tähän ja sitten se on tehty, vain huomatakseen, ettei se tälläkään kertaa mennyt niin 😉 Mutta mikä ihana tunne, kun lopulta kaikki on paikoillaan ja kuten sanoit: “Talvi saa tulla!” Mukavia talvipäiviä teille! Nyt pitäisi muutaman päivän ajan tulla lunta ja lapset pääsevät iloitsemaan lumileikeistä 🙂