Sitten oli palkinnon vuoro.
Olen tainnut joskus aikaisemminkin kertoa, miten minä ja syntymäpäiväkaimani nallekarhu ajattelemme usein samalla tavalla ja meidän on hyvin helppo tavoittaa toinen toisemme ajatukset.
Kun kerroin pojille, että otetaan mukaan myös tavalliset ulkovaatteet palkintopaikkaa varten, arvasi nallekarhuni heti minne aikoisin heidät viedä! Enkä todellakaan ollut antanut minkäänlaista vihjettä siihen suuntaan.
Tuore kymmenvuotias on jo varmasti vuoden päivät toivonut pääsevänsä leikkimään yhteen tiettyyn metsään kotikaupungissamme. Koska se ei sijaitse ihan kotimme vieressä, vaan vaatii joko pidemmän pyörälenkin tai automatkan, se on vain jäänyt ja jäänyt. Syntymäpäivän lähestyessä, olin saanut ajatuksen, että menisimme juurisyntymäpäivänä tuonne metsään eväsretkelle ja leikkimään. Sitten kuopus sairastui ja olin jo aikeissa luopua koko ajatuksestani. Lopulta päädyin kompromissiin eli metsäleikkeihin ilman eväitä.
Joku ehkä kyseenalaistaa tuon palkintosanan käytön tässä yhteydessä. Ehkä se on enemmänkin meidän perheen juttu puhua tuolla tavalla. Meillähän lapset leikkivät päivittäin, joten leikki ei toki ole heille mikään palkinto, vaan päivittäinen itseisarvo. Toisaalta haluan tuolla osoittaa, ettei palkinnon tarvitse olla mikään materia tai ylipäätään kallis elämys, vaan ihan ilmainen, pitkään odotettu yhteinen juttu.
Tiesin että vanhempi veljeksistä odotti erityisesti majan rakentamista metsään. Nuorempi näki kuitenkin metsässä kiven ja ehdotti, että kiipeäisivät kivelle. Koska olin ihan poikien lähellä, pystyin näkemään ja kuulemaan, miten nopeasti ja jouhevasti yhdessätuumin uusi leikki syntyi. Ei sitä ollut kukaan etukäteen suunnitellut. Nuorempi sanoi vanhemmalle:
“Tää vois olla meidän avaruusalus!”
“Mä keksin, laitetaan huput päähän, niin saadaan meille avaruuspuvut!”
“Hypätään avaruuteen!, N – Y – T, NYT!”
“Nyt meidän pitää etsiä tukikohta.”
Ja niin pääsi lopulta se alkuperäisissä toiveissa ollut majakin osaksi leikkiä.
Lähiympäristön paikkoja ei voinut tälläkään kertaa jättää vaille tarkempaa tutkimista. Rakkauslukkosilta aiheutti paljon kysymyksiä. “Miksi äiti sinä ja isä ette ole laittaneet tänne rakkauslukkoa?” “Koska tätä siltaa ei vielä ollut silloin, kun meidän rakkaus alkoi.” “Te voisitte kyllä laittaa.” “Niin voitais.” “Tota lukkoa ei kyllä saa auki helposti. Miten sen avaimen voi löytää tuolta vedestä? Miten rakkaus voi loppua?”
PS. Huomaattehan jättimäisen kepin (joka jatkui vielä kuvan ulkopuolellekin). Se haluttiin viedä kotiin pikkuveljelle <3
Poikien ulkovaatteet:
- Tummansininen merinovillapipo ja vihreävalkoraidallinen fleecevuorillinen pipo Polarn och Pyret
- Hanskat Reima Tec
- Kuorihousut ja nuoremman pojan kuoritakki Polarn och Pyret
- Tähtitakki Ticket to Heaven
- Kengät Viking goretex