Vihdoinkin konjakinruskeaa merinovillaa!

Kaikki te jotka olette seuranneet instagram-tiliäni @tahtipoikien.talossa (linkki löytyy blogisivuston oikeasta laidasta, kun liikut tästä alaspäin), olette huomanneet hehkutukseni konjakinruskean merinovillalangan löytymisestä. Itse asiassa saman Sandnes Garnin konjakinruskeaa puuvillalankaa löysin jo kevättalvella ja siitä neuloin pikkupojille tässä postauksessa näkyvät tuubihuivit. Nyt heinäkuussa lähdin jälleen koittamaan onneani lankakauppaan, koska yllättäen näin jonkun nettimainoksen lupaavan värisestä merinovillalangasta. Näkemäni lanka oli kuitenkin vielä niin uunituore, ettei sitä ollut ehtinyt kulkeutua Suomeen asti, mutta mikä onni ja ilo, kun tarjolla olikin toisen merkin laadukasta merinovillalankaa juuri oikeassa värissä.

Ostin aluksi kymmenen 50 gramman kerää kokeillakseni onnistuuko suunnitelmani. Olen haaveillut pojille konjakinruskeista neuletakeista, mutten ole mistään löytänyt (paitsi pieniä kokoja). Kun tein päätöksen neuloa villatakit itse, en löytänytkään sopivaa lankaa. 

Nyt laitoin puikot välittömästi heilumaan.

Ohjeeksi valikoitui Klompelompen toisen kirjan (Neuleita koko perheelle) Thorleif-villatakki, jota en siis tee kirjoneuleena kuten ohjeessa, vaan yksivärisenä. 

Toivoisin löytäväni villatakkeihin puunapit, jotka olisivat sävyltään mahdollisimman lähellä samaa ruskeaa kuin lanka. Kotivarastosta löysin muutamia lupaavan värisiä puunappeja, mutta yhtäkään niistä ei ollut riittävää määrää edes yhteen villatakkiin.

Kuten tässä aiemmassa postauksessa vihjasin, on puikoillani tällä hetkellä uusi työ ja uusi norjalainen neulomistapa. Piti kyllä hetki tavata ohjetta ennen kuin ymmärsin mistä edes on kyse. Miten ihmeessä en ole milloinkaan aikaisemmin törmännyt tähän tapaan?! Oletteko te muut neulojat? Eli sen lisäksi, että tämäkin villatakki neulotaan ylhäältä alaspäin, neulotaan sen alun (ja lopun) joustinneuletta lukuunottamatta pyöröpuikoilla suljettuna neuleena! Miten ihmeessä villatakin voi neuloa suljettuna neuleena??? Etukappaleiden väliin neulotaan viiden silmukan levyinen leikkuuvara, joka mahdollistaa neuleen neulomisen suljettuna neuleena. Lopuksi tuon leikkuuvaran reunat ommellaan ompelukoneella ja leikkuuvara leikataan keskeltä kahtia ja reunat huolitellaan villatakin nurjalle puolelle. Sen jälkeen neulotaan varsinainen nappilista. Tuossa yllä olevassa kuvassa näkyy leikkuuvara neuloksen alkuvaiheessa. Nähtäväksi jää, miten tämä tapa toimii itselläni. Lankakauppias sanoi tuntevansa paljon ihmisiä, jotka eivät tämän tavan löydettyään ole enää palanneet entiseen.

Tässä Thorleif tällä hetkellä eli viiden päivän jälkeen neuleen aloittamisesta. Melkoisen pientä tikutusta tämä on kolmosen puikoilla, mutta ainakin tulee ohut ja tiivis neulos. Hihat odottavat apulangoilla ja seuraavaksi neulon pelkkää oikeaa helman resoriosaan asti.

Tästä ruskeasta puhutaan myös nimellä ruosteenruskea ja toisinaan myös karamellinruskea. Jos ajattelet hetken noita värejä, niin pystyt varmaan kuvittelemaan niiden välisen sävyeron. Ruoste ei kuulosta kovin kauniilta, mutta värinä se kuitenkin minun mielestäni näyttää siltä — ainakin tänä lankana ja Condorin sukkina. Noiden sukkien väri on nimeltään oxside. Jossain näin sen suomennettuna juurikin sanalla ruoste. Kun vertasin tätä konjakinväriseksi kutsumaani merinovillalankaa  noihin Condorin sukkiin, saatoin vain todeta, että lähes täysin samasta ruosteenväristä on langassakin kyse ja niin taisi lankakauppiaskin langan nimetä. 

Ei siis mitenkään yksipuolinen tämä lempivärieni viidakko?! 😀 

Niin se vaan taitaa olla, että suosikkivärit tulevat läpi kaikkialta. Tässä tapauksessa lankoina ja sukkina 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.