Tänä juhannuksena — ensimmäistä kertaa sitten lapsuuteni voikukkaseppeleiden — hiuksiani koristaa keskikesän juhlan kunniaksi kukkaseppele.
Selvästikään en ole kovin kokenut seppeleenkantaja vai liekö syynä merituuli, etteivät nämä seppelekuvat oikein olleet sellaisia kuin olin ajatellut.
Seppele ei kuitenkaan edes ollut näitä kuvia varten, mutta eräitä toisia kuvia varten kylläkin. Käytiin nimittäin koko perheen voimin kesäisessä minikuvauksessa ja niihin kuviin halusin teettää itselleni muistoksi kesäisen vihreävalkoisen rennon kukkaseppeleen.
Tapaatteko te tehdä kukkaseppeleitä? Muistan yhä hyvin elävästi, miten pikkutyttönä oivalsin, kuinka kukkaseppeleitä tehdään. Tuon oivalluksen jälkeen syntyi lukuisia voikukkaseppeleitä. Kädet olivat sen jälkeen hyvin ”voikukkaiset”, toivottavasti eivät vaatteet myös. En ainakaan ole koskaan kuullut äitini siitä mainitsevan. Minkähän takia niitä seppeleitä tehtiinkään juuri voikukista? Miksei vaikkapa päivänkakkaroista? Sellainen pitää kyllä vielä joskus loihtia.