Välikausivaatteet osa 4: sisäulkkarit

Ei varmasti ole jäänyt epäselväksi, että musta ei kuulu suosikkiväreihini, ei itselläni eikä lapsillani. Ymmärrän kuitenkin sen, että mustan ajatellaan olevan helppo väri yhdistää muihin vaatteisiin sekä tytöllä että pojalla. Lisäksi tummana värinä se kestää hyvin tahroja ja on ajaton vuodesta toiseen. Silti en siitä tykkää. Valitsen aina mieluummin ruskean tai tummansinisen, jotka molemmat ajavat mielestäni saman asian eli sopivat monen muun värin kanssa ja tummina väreinä kestävät likaa vaaleita paremmin. Molemmat ovat myös omaan makuuni lämpimämpiä värejä kuin musta. Mutta kuten sanoin, nämä ovat makuasioita ja uskon mustan värin varmasti myyvän paremmin kuin nuo omat ehdotukseni.

Joka vuosi, kun on aika ostaa uudet välikausigoretexkengät, mietin jännittyneenä, että minkähän värin ovat tänä vuonna valinneet pojille. Maaliskuussa kaupan hyllyistä löytyi mustat ja pinkit goretexit. No, jos olisin tytön äiti, en olisi kyllä ensimmäisenä valinnut niitä pinkkejäkään, vaan kallistunut silloinkin mustiin, koska musta on kuitenkin värinä pinkkiä hillitympi ja sopii useampien eri vaatteiden kanssa. Poikien kengät ovat vuosien varrella olleet joko mustia, vihreitä tai eri sinisen sävyjä, kuten turkoosit tai petrolit. Jos saisin valita, ottaisin tummansiniset eli mahdollisimman neutraalit ja huomaamattomat tai tummanruskeat. Tiedän tosin myös äitejä, joille juuri se tummansininen vuodesta toiseen alkaa pursuta korvista. Itsekin opin välillä sitä välttämään.

Se hyvä mustassa kuitenkin on, että sitä voi piristää kolmos- ja nelosveljien suosikkiväreillä eli vihreällä ja punaisella.

Pipot ja pandatuubi sekä toiset kuorihanskat ovat Polarn och Pyretin. Sormikasmalliset kuorihanskat ovat Reiman ja Paddington-huivit ovat H&M:n.

Ylimmässä kuvassa näkyy myös POPin musta windfleecetakki, kuorihousut ja softshellhousut. Takki on aikoinaan ostettu kakkospojalle, koska musta väri sopi hänen urheilujoukkueensa väreihin. 

Kuvassa näkyvät napilliset softshellhousut ovat loistavat housut erityisesti kouluikäisille lapsille. Siinä vaiheessa, kun säät lämpenevät sen verran, ettei tarvita enää erillisiä ulkohousuja, mutta kuitenkin monien välituntien vuoksi on hyvä olla ulkoilua kestävät, mutta hieman jo ohuemmat housut. Nämä ovat juuri sellaiset.

Toiset samaan tarkoitukseen sopivat housut ovat nämä kuvassa näkyvät softshellhousuja vielä ohuemmat kanvashousut, joita kutsumme  meidän perheessä nimellä ”sisäulkkarit”. Yläkuvan kaikki kolmet sisäulkkarit ovat Lingon&Blåbärin. Housut ovat vanhimpien poikien peruja ja yhä käyttökelpoisia, vaikka näillä kuvan housuillakin aloittaa jo neljäs käyttäjä. 

Vasemmanpuoleisista housuista saa irrotettua lahkeet (ne on kiinni vetoketjuilla), joten niistä saa tarvittaessa myös pihashortsit. Keskimmäisissä heijastinnauhatereellisissä sisäulkkareissa puolestaan on päällikankaan lisäksi pehmeä puuvillavuori. Ne käyvätkin hyvin sisäulkkareiksi juuri näin keväällä, kun ilmat eivät ole vielä riittävästi lämmenneet tai vastaavasti syksyllä, kun ilmat ovat jo kylmenneet enemmän. Oikeanpuoleiset sisäulkkarit ovat hieman tuulipukumaista kangasta ilman erillistä vuorikangasta. Kevään lisäksi etenkin Suomen alkukesä on näiden housujen käyttöaikaa. Meillä ainakin pojat käyttävät ulkoleikeissään eri housuja kuin sisällä. Ihan vaan jo siksi, ettei kaikki hiekka ja pöly kulkeudu sisälle taloon asti.

Sisäulkkareiden kanssa pojat käyttävät usein windfleecetakkeja ja toki säiden edelleen lämmetessä riittää takiksi esimerkiksi huppari ja lopulta pelkkä pitkähihainen paita.

Meille on kertynyt näiden kuvissa näkyvien sisäulkkareiden lisäksi vastaavia Lingon&Blåbärin ulkohousuja useammassa koossa ainakin yhdet beiget erillisellä vuoriosalla, tummansiniset tiikeriapplikoinnilla ja mustat harmaalla reunuksella sekä tummansiniset irrotettavilla lahkeilla.

Näiden housujen ongelma on oikeastaan enää vain se, ettäniitä ei ole enää saatavilla! Yritän siis kovasti pitäähuolta meidän valikoimasta, että niistä riittäisi vielä kuopuksellekin. Muutamat housut ovat jo jääneet kuopuksellekin pieneksi ja ne odottavat eteenpäin laittamista eli hyvin kestivät viiden pojan käytön.

Osaako joku sanoa, mistä voisi löytää vastaavia housuja? Ja vielä tarkennukseksi: näissä housuissahan ei ole mitään ominaisuuksia, mutta uskoisin niiden kuitenkin olevan hieman kestävämpää materiaalia, koska ovat kestäneet näin kovassa käytössä. Toki muutamista on polvet menneet puhki, mutta mummi on niitä ystävällisesti paikkaillut, sillä sellaiset housut käyvät vielä todella hyvin pihaleikkeihin. Pääasiassa polvet ovat kuitenkin pysyneet ehjinä.

2 comments

  1. Maiju says:

    Varmasti vaatii vuosia, että saa kerättyä noin kivat väriyhdistelmät 🙂 Ja että ulkovaatteet ovat säilyneet noin hyvinä useammalla käyttäjällä! Oletteko voineet korvata noilla ulkovarusteilla kaikki kura-/sadevaatteet? Meillä kahdella pojalla vaikuttaa, ettei se tulisi onnistumaan, koska milloin mistäkin saumasta loska vuotaa läpi tai kurajäljet tulevat jäädäkseen polviin… Toki koululaiset niitä hieman karttavat.

    • Miia says:

      Kiitos kommentistasi! Joo, kyllähän vaatetta on tässä vuosien varrella ehtinyt kertyä 😉 Toki uusiakin ulkovaatteita joutuu yhä ostamaan, mutta monet hyvälaatuiset (erityisesti takit) kestävät useamman lapsen ja housutkin jäävät vähintäänkin varahousuiksi. Silloin kun löysin ensimmäiset oikeasti vedenpitävät ulkovaatteet, lopetettiin meillä sadevaatteiden käyttö. Päiväkodit tosin haluavat, että jokaisella lapsella on sadevaatteet ja sen ymmärrän, etenkin kurasäällä. Kouluiässä mielestäni ehdottomasti toimivin ulkovaate on sellainen, joka pitää vettä. Välitunnit ovat niin lyhyitä, että ne menevät muuten helposti pelkkään pukemiseen tai sitten sade yllättää kesken välitunnin tai koulumatkan. Helposti sadetakki jää myös joko kotiin tai kouluun ja on sitten väärässä paikassa, kun sitä tarvittaisiin. Kunnon ulkovaatteet myös hengittävät sadevaatteita paremmin. Se täytyy kuitenkin sanoa, etten ole uskonut vesipilarilla varustettujen vaatteiden vedenpitoon ennen kuin olen sen itse nähnyt 😉 Muistan kuinka jompi kumpi meidän isommista pojista tuli pyörällä koulusta kotiin ja ruskea Ticketin takki vain tippui vettä, mutta niin vaan oli takin alla täysin kuiva poika, pisaraakaan ei ollut paita kastunut. Mulla on ollut ulkovaatteiden suhteen sellainen ajatus, että niitä ei tarvitse säästellä ja kaikki leikit on sallittuja (siis leikeiksi sopivat leikit 😉 ) eli en mieti jääkö haalarista seuraavalle lapselle tai myyntiin. En kuitenkaan tykkää lähteä ”rapahaalarissa” kauppareissulle ja siksi sitä varten on erillinen kaupunkitakki. Ehkä juuri se mahdollistaa sen, etten ole niin tarkka suojaamaan ulkoleikeissä vaatteita vaikkapa kurahousuin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.