Pääsiäissaari

Otimme tällä viikolla yhtenä iltana pääsiäiskoristelaatikot esille ajatuksena kylvää rairuohot. Ensimmäisenä vastaan tulivatkin nämä metallimunat. Ennen kuin ehdin mitään sanoa, oli tämä kaksikko jakanut ja järjestänyt ne oikeaan järjestykseen perheenjäsenten kesken. 

Oli mielenkiintoista kuunnella poikien keskustelua munienjakoperusteista. He oikeastikin pohtivat millä perusteella joku voisi tykätä tietystä munasta esimerkiksi sen väreistä tai kuvasta.

Mailegin munia olen ostanut useamman vuoden valikoimista vähän sitä mukaan kuin perheenjäsenet ovat lisääntyneet. Kuvista näkee hyvin mitkä munista ovat samalta vuodelta. Yllätys oli ehkä se, että ekaluokkalainen valitsi tuon pilkullisen munan, jossa ei ollut mitään kuvaa. Hänen mielestään siinä oli parhaimmat värit. Olin aivan varma, että se jää aikuisille. Olin myös varma, että kuopus valitsee Petteri Kaniinin, mutta eipä valinnutkaan. Tosin neljävuotiaan ajatusmaailmaan ei ehkä sovi valita PIENINTÄ munaa 😉

Nostin meidän makuuhuoneesta pojille penkin kylvöpöydäksi. Ohran jyviä löytyi valmiiksi kaapista, multapussi piti muistaa ostaa kauppareissulla.

Olen varmasti jo lähes 20 vuotta sitten ostanut nämä korit Pentikistä juuri tätä tarkoitusta varten. Huomasin, että niitä on siellä yhä myynnissä. Korin pohjalle pitää vaan muistaa laittaa aina muovisuoja, ettei kosteus tule läpi.

Tämä veljeskaksikko oli todella tarkka kylvöpuuhissaan. Siemenet ripoteltiin huolellisesti multaan, jonka jälkeen he tiesivät, että siementen päälle pitää vielä laittaa ohut kerros multaa.

Kastelua ei sopinut unohtaa! Pitkin iltaa piti tarkistaa, että näkyykö jo kasvua…

Muistatteko millaista oli, kun lapsena otettiin esille pääsiäis- tai joulukoristeet? Minä muistan sen tunteen yhä. Miten ihanaa olikaan vuoden tauon jälkeen kaivaa esille ne vanhat tutut koristeet, jotka samalla toivat mukaan sen tietyn juuri siihen juhlaan liittyvän tunteen. Lapsuudenkodissani kiinnitimme muunmuassa aina samat vanhatyyliset joulu- ja pääsiäisjulisteet seinille. Muistan miten tykkäsin niistä.  Suuri osa koristeista oli minun tai veljeni päiväkodissa ja koulussa askartelemia. 

Kylvöpuuhien jälkeen annoin pojille pienen pussin, jossa oli pääsiäiskoristeita. Huomasin, miten heidät valtasi juuri tuo itselleni lapsuudesta tuttu tunne. Samaan aikaan oli sellainen tunne kuin olisi jännittyneenä avannut lahjapakettia ja tunne siitä, että ai tämä olikin tämä ihana koriste, jonka olen jo vuosien ajan nähnyt.

Pojat kehittivät nopeasti säännön, että kumpikin saa vuorotellen valita yhden koristeen. Annoin heille kummitätini tekemät pajukorit, etteivät puiset munat lähteneet vierimään penkiltä alas.

Kun isot pojat olivat pieniä, aloin kerätä näitä Aarikan puisia pääsiäiskoristeita, vähän niin kuin Aarikan tonttujakin jouluisin. Pojat saivat aina yhdet uudet koristeet joka pääsiäinen yllätyksiksi. 

Kun pääsiäiskoristeet oli jaettu, alkoi vaihtokauppa. Silein tai kiiltävin tai kultaisin muna vaihdettiin toiseen. Iso kissa vaihdettiin kahteen pieneen tipuun jne. 

Sitten käynnistyi niinkutsuttu loputon leikki. Penkistä tuli pääsiäissaari, jossa asui kanoja ja tipuja. Siellä oli äitejä, isiä ja lapsia. Kanat hautoivat pajukoreissa munia ja niistä kuoriutui lisää poikasia. Välillä tutkimme netistä, että ihan oikeastikin maailmassa on olemassa Pääsiäissaari, siellä tosin oli vain ihmispäiden muotoisia kivipatsaita. 

Leikki jatkui kolme tuntia! Ja olisi varmastisjatkunut vielä sen jälkeenkin, mutta iltatoimet kutsuivat. Vielä kerran piti kurkistaa, näkyisikö jo ohrien kasvua. Aamulla pääsiäissaari kutsui uudelleen leikkijöitä.

Keskiveljen tulleesa myöhemmin kotiin harrastuksestaan, halusi hänkin kylvää ohraa. Löysimme isoveljien päiväkotiaikaiset rairuohoastiat ja hän sai kylvää ohransa niihin.

Tänään palmusunnuntai käynnistää hiljaisen viikon. Me odotamme ohran kasvamista pidemmäksi ja pidemmäksi. Ohran vihreä korsi ja sen kasvu kertoo elämästä ja keväästä. Elämän ja kasvun ihme on jälleen omin silmin nähtävissä ja iloittavissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.