Kolme iloista rosvoa

Eipä tullutkaan vielä Maileg-postausta, vaan sen edelle kiilasi kirjavinkki. 
Taisin jo joskus aiemmin kertoa, että meillä on miehen kanssa aina hieman eri iltasatukirjat kesken pikkupojille. Mieheni sai juuri päätökseen lähes 600-sivuisen luku-urakan, kun hän luki pojille kolmesta Katto-Kassinen kirjasta koostuvan yhteisniteen. Palaan siihen ehkäpä vielä myöhemmin. Eilen illalla he sitten pohtivat, mikä olisi seuraava kirjavalinta. Huikkasin alakerrasta, että lukekaa Kolme iloista rosvoa ja siihen sitten päätyivät.

Tämä alunperin norjaksi kirjoitettu kirja on vuodelta 1980. Meidän suomenkielinen Aila Meriluodon kääntämä kirja on jo yhdestoista painos ja se on vuodelta 1999. Voin sanoa, että tämä kirja on luettu meillä ”muutaman kerran”. Pikkupojistakin olen sen lukenut joitakin vuosia sitten pojille numero 3 ja 4. Heistä nuorempi ei tosin enää muistanut kirjaa.

Neljävuotias kuopus on erittäin sopivassa iässä kuuntelemaan tätä kirjaa. Jo yhden illan lukukokemuksen jälkeen, kirjan tapahtumat ihmetyttivät lukuisten kysymysten muodossa. Kummeilta saatu leijona otettiin esille leikkeihin ja pohdittiin, miten niillä rosvoilla voi oikein olla leijona lemmikkinä. Duploleikit muuttuivat rosvoleikiksi. Minun mielestäni on melkeinpä parasta aina nähdä, miten kirjat muuttuvat lasten elämässä eläviksi ja niistä syntyy leikkejä ja monia keskusteluja.

Kardemumman kaupunki on laulun sanoja lainaten ”paikka huoleton, emme auton alle jää, vain raitiovaunu on.” Tunnelma on leppoisa, mutta pientä jännitystä tuovat kaupungin laitamilla asuvat rosvot: Kasper, Jesper ja Joonatan kera leijonansa ja yöllisten ryöstöretkiensä. Poliisimestari vaan on niin kiltti, ettei halua edes rosvoja laittaa vankilaan.  

Itse tykkään erityisesti kirjan runoista, joista monet ovat saaneet myös sävelen osakseen ja nämä nuotit löytyvätkin kirjan lopusta. Laulut ovat mukaansatempaavia.

Esikoisen ollessa neljävuotias kesällä 2005 (muistaakseni), kävin hänen kanssaan Tampereella lasten kesäteatterissa katsomassa aivan ihanan näytelmän Kolmesta iloisesta rosvosta. Se on edelleen yksi parhaista lasten teatteriesityksistä, joita olen nähnyt.

Voi rosvopoloiset, kun menivät ja ryöstivät Sohvi-tädin…

Kirjassa on iloinen ja onnellinen loppu, sillä rosvotkin pääsevät lopulta kaupunkilaisiksi muiden joukkoon ja pääsevät jopa toteuttamaan omia unelmiaan. Kardemumman kaupunki saa jatkaa leppoisaa elelyään.

Lämmin suositus tälle kirjalle jopa usemman lukukerran jälkeenkin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.