Rakkaudesta roolivaatteisiin osa 2

Eläinrooliasut ovat olleet supersankariasujen lisäksi meillä suosiossa. Muistan miten esikoinen neljävuotiaana polki pikkupyörällään kotiin kerhon vappunaamiaisista karhuhaalarissaan. Metsäneläinten lisäksi ikisuosikkeja ovat olleet etenkin koira-asut ja toki pääsiäisenä erityisesti kissat ja puput. Ekaluokkalaisen jääkarhurakkaus alkoi kolme-neljävuotiaana ja jatkuu yhä. Nelivuotissynttäreitä ennen tuli H&M:lle myyntiin jääkarhun käpälät ja päähine. Sain ajatuksen yllä näkyvästä julisteesta. Otin pojasta kuvan, suunnittelin tekstin ja tilasin julisteen sekä muut synttäritarvikkeet (mm.tarrat pillilaseihin) täältä. Sain ainakin silloin reilu kolme vuotta sitten aivan huippuhyvää palvelua. Valmistaja jaksoi muunmuassa mun viilausta täsmällisesti oikean vaaleansinisen sävyn löytymiseksi. Moni olisi jo luovuttanut 😉

Tämä asu on ollut niin rakas, että välillä se päällä on myös nukuttu. Yöllä olemme sitten varoen riisuneet jääkarhupäähineen, kun hikikarpalot ovat jo tehneet tuloaan otsalle. No, jääkarhulla lienee muutenkin melko lämmin turkki elinolosuhteissaan selviämiseksi. 

Samainen poikanen ihastui aluksi pandoihin ja muutaman panda-asunkin olen onnistunut meille löytämään.

Jääkarhu- ja panda-asujen lisäksi kuvassa päällimmäisenä on mustavalkoinen fleecistä tehty pingviiniasu. Se on oikeastaan hihaton liivi/pään yli puettava paita, jossa on huppu. Olen ostanut sen Miraakkelista Tampereelta. Samalta valmistajalta meilläon myös kettu- ja karhuasu. Nämä asut lapsen on helppo pukea itsekin ylleen, ne ovat kevyitä ja mikä parasta, ne on helppo pestä. Kokohaalariin verrattuna niiden käyttöikä on pidempi. Kuvassa näkyvä irrallinen pandanaamari on myös ostettu Miraakkelista.

Yksinkertaisimmillaan ja edullisimmillaan roolivaatteet ovat mielestäni juurikin erilaisissa naamareissa ja päähineissä. Jos haluaa olla karhu, voi naamarin lisäksi pukea vaatekaapistaan ihan tavalliset ruskeat vaatteet naamarin lisäksi tai koirapäähineen kaveriksi jne. Kuvassa näkyvät pupu- ja koirapäähine ovat Tinttu.comin. Karhu- ja kettunaamarit ovat Lindexiltä. Kissaeläimet on tätini lähettänyt pojille Ruotsista. Panda ja leijona ovat Miraakkelista.

 

Kuinkahan monet naamiaiset on menty tällä kettuasulla? Se on ollut erityisesti meidän nykyisen yhdeksänvuotiaan suosikkiasu. Kotona sillä on myös leikitty lukuisat kerrat, kuten alla näkyvällä karhuasullakin. Molemmat olen ostanut Miraakkelista. Pojat ovat myös toivoneet saman sarjan susiasua, mutta sitä en ole onnistunut vielä hankkimaan. Pupuasu olisi myös tervetullut nyt kun viimeinenkin äitini tekemä pääsiäispupun haalari on jäänyt pieneksi. 

Eläinleikeissä tulee usein käytyä läpi hyvän ja pahan asetelmaa. Monista eläinsaduistakin voimme niitä lukea ja pohtia. Meidän pojat ainakin tuovat usein esiin ”susipelkonsa” ja juuri siitä syystä olisi hyvä, että voisi leikissä käydä läpi susijuttuja. Leikissähän kaikki on mahdollista ja leikki voidaan päättää niin, että kaikki on hyvin. Lapset ovat tosi taitavia siinä, kuten Sinkkosenkin teksteistä aiemmassa postauksessa pystyi päättelemään. No, toki sutta voi leikkiä ilman asuakin ja niin on leikittykin.

Tikru Tiikeri -asun alkuperää en enää muista. Esikoinen vietti aikoinaan neljävuotissynttäreitään kyseisellä teemalla ja oli pukeutunut tuohon asuun. Upean leijonaviitan olen ostanut kuopukselle jokunen vuosi sitten Riimikosta. Käydään siellä lähes joka kesä ja silloin yleensä ostan aina ensimmäiset joululahjat. Jossain vaiheessa oli tapana antaa pojille yhdeksi lahjaksi rooliasu.  Niistä on kyllä ollut iloa vuosiksi eteenpäin. Taustalla näkyvässä vanhassa Suuri Käsityökerho -lehdessä on taitavalle ompelijalle muutama kiva rooliasu toteutettavaksi. 

Pääsiäistä kohti mennessä vaihtoehtona trulliasulle on mukavat eläinasut, kuten puput, kissat ja tiput. Päähine ja tipuasu on ostettu Tigerista. Kissaliivin äitini on ommellut samalla idealla kuin Miraakkelista ostamani eläinasut. Muistaakseni hänellä on ollut jotkut kaavat tuohon malliin. Meiltä löytyy sekä musta että valkoinen kissa. Kummatkin on ommeltu tuollaisesta pörrökankaasta.

Äitini on tehnyt myös nämä leppäkerttuliivit aikoinaan, kun isot pojat olivat pieniä. Niihin pätee sama yksinkertainen ajatus kuin aiemman roolivaatepostauksen viitoissa. Kun osat leikkaa huovasta, ne eivät purkaudu. Pilkut voi liimata tai sitten ommella, kuten nämä. Liivin alle voi laittaa vaikkapa mustan paidan ja trikoot (ne pitkätkalsarit!) ja asu on valmis. Tuntosarvetkin saa halutessaan vaikkapa pannalla tai itse tekemällä piippurasseista.

Ampiaisasu on hupullinen viitta, samalla ajatuksella kuin leijonaviitta. Ampiaisviitta on ostettu Bambini-lelukaupasta joitakin vuosia sitten muskarin kevätjuhlaan, joka toteutettiin Pikku Papu -teemalla.

Poika numero kakkonen toivoi aikoinaan päiväkodin naamiaisiin kilpikonna-asua. Kysyin voisiko äitini toteuttaa sen lainaten ideaa leppäkerttuliivistä. Äiti keksi tehdä huovasta asuun hupun ja laittaa panssariksi palan paksua vanupeittoa, jolloin kilvestä saatiin tuollainen ulkoneva. Liivimallin haasteena on ollut se, että se valahtaa päältä. Siitä syystä kilpikonnaliiviin ommeltiin hihansuiden kohtaan kuminauhat. Muovinen turtles-asu on ostettu myöhemmin marketin alekorista.

Yksinkertaisen asun saa myös ostamalla roolivaatepaketin, jossa on päähine ja häntä, kuten kuvan oikeassa yläkulmassa oleva koira-asu. Lisäksi tarvitaan vain kotoa löytyvät ”koiranväriset” vaatteet. Tuo koira-asu on ostettu Bambinista. Meillä on samanlainen asu myös rotalle. Sen olen löytänyt jostakin alekorista. Dalmatialaishaalarin on ommellut sama taitava ystäväni, joka ompeli myös Megakille-asun. Äitini puolestaan on ommellut kaksi ruskeaa plyysihaalaria koira-asuiksi. Haalareissa on hännät valmiina. Päähineinä pojat ovat käyttäneet noita Tinttu.comin koirahattuja.

 

Hieman sutturainen leikin tiimellyksessä otettu kännykkäkuva koirista. Tällainen näky on meille kovin tuttu. Viimeksi nyt lomaviikolla täällä leikittiin koiraleikkiä, jossa eläinlääkäri tuli tarkistamaan ja hoitamaan koiria. 

Kirjat ja lehdet ovat kautta aikojen olleet tärkeitä inspiraatiolähteitäni. Nykyään rinnalle ovat toki kiilanneet blogit, Instagram, Pinterest jne., mutten ole silti luopunut kirjoistani. 

Nämä molemmat kirjat ovat enemmän tyttöjen maailmasta, mutta etenkin Mekkotehtaasta olen ammentanut ideoita myös poikien leikkeihin — yhdessä poikien kanssa. Siitä ehkäpä lisää myöhemmin.

Nämä suloiset siivet ovat yhden pojan kummitädin käsialaa. Hän toteutti toiveen ja poika sai nämä kerran joululahjaksi. Ohje löytyy tuosta Tilda-kirjasta.

 

Tildalla on muutama muukin kiva pojille sopiva idea, kuten tämä keppiporo ja rummut.

Olen kokenut monta hauskaa hetkeä, kun yläkerrasta alakertaan laskeutuu portaita alas milloin mikäkin ”tyyppi”. Tämä kärpässieniherra oli eräs sellaisista hetkistä. 

Tästä kärpässienihatusta tulee elävästi mieleen oma päiväkotiaikani ja erityisesti laululeikki ”Pieni tytön tylleröinen”. Päiväkodissa oli sienihattuja, kuusihattuja jne. Muistaako joku, oliko mustikoilla ja mansikoillakin hatut vai miten niitä esitettiin? Kuvan päähine on Ikeasta.

Entäs tämä pellavapää? Kaksivuotiaana hän halusi kulkea nämä siivet selässään pitkin päivää. Niillä oli mukava liihottaa, ne selvästikin tehostivat sängyllä pomppimista ja rauhoittivat kuorimaan perunoita. Mailegin kultasiivet pääsivät mukaan kaikkeen menoon.

Toisinaan äidiltäkin odotetaan pukeutumista rooliasuun. Tämä asu syntyi ostamalla tiara joulujuhlamekon kaveriksi. Taisi olla elämäni ensimmäinen tiara/kruunu. En ainakaan muista, että olisin edes pikkutyttönä leikkinyt prinsessaleikkejä. Leikittiinkö niitä silloin? Pukeutumisleikkejä kyllä leikittiin. Löysin äidiltäni beigen housupuvun ja muutuin hetkessä opettajaksi. (Saa nauraa!) Voi veli- ja serkkupoikaparkoja, miten urhoollisesti jaksoittekaan olla oppilaitani kerrasta toiseen 🙂

Vanha suttuinen kuva — kuten moni muukin tämän postaussarjan kuvista. Halusin kuitenkin vielä lopuksi näyttää, miten meillä säilytetään näitä roolivaatteita. 
Kummisetäni on tehnyt tällaisen naulakon (tanko — tai oikeastaan kaksi — on piilossa vaatteiden alla) poikien roolivaatteille. 
Laatikossa säilytetään pieniä tarvikkeita, kuten hanskoja ja päähineitä. Laatikon päällä on miekat, kilvet ja osa päähineistä. Naulakon takana seinää vasten on keppihevoset ja isompi puupyssy.
Yritän aina säilyttää varsinaisen roolivaatteen kanssa samalla henkarilla siihen kuuluvis lisäosia, kuten naamareita.
Osa roolivaatteista roikkuu henkareissaan muualla lastenhuoneessa toimien samalla sisustuselementteinä.

Leikitäänkö teillä roolivaateleikkejä? Mitkä ovat suosikkeja?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.