Pari viikkoa sitten — loppiaisena — päätimme lähteä pikkupoikien kanssa luistelemaan. Pakkasimme mukaan evääksi kuumaa kaakaota sekä joulun viimeiset suklaat ja piparit.
Luistinten jalkaan laittamisessa on tärkeää, että ne saadaan solmittua riittävän kireälle. Silloin ne tukevat nilkkaa oikein. Vaikka pieni lapsi osaisikin jo solmia nauhat itse, hän ei välttämättä saa kiristettyä luistinten nauhoja riittävästi. Lasta voi kuitenkin ohjeistaa laittamaan luistin alusta asti itse jalkaan, vaikka aikuinen kiristäisikin ja solmisi nauhat. Nauhoja ei saa kuitenkaan kiertää nilkan ympäri, vaan ylimääräinen pituus pitää leikata pois tai “piilottaa” luistinten sisään.
Luistinten lisäksi tarvitaan myös kypärä, mielellään verkollinen. Luistellessa kun on mahdollista kaatua oikeastaan mihin tahansa suuntaan, myös naamalleen. Kiekkoillessa verkon merkitys korostuu entisestään.
Mikä sitten on sopiva ikä aloittaa luisteluharjoitukset?
Kun isot pojat olivat pieniä, muistan lukeneeni jostakin nyrkkisäännön, että hyvä ikä hiihdon aloittamiseen on kaksi vuotta ja luisteluun neljä vuotta.
Luonnollisestikin tämän nyrkkisäännön ympärille mahtuu paljon erilaisia variaatioita. Osa lapsista on jo pienestä pitäen todella motorisia, heillä on hyvä tasapaino ja he ovat kiinnostuneita kokeilemaan kaikenlaisia liikuntamuotoja. Toiset puolestaan ovat arempia tai heidän mielenkiinnonkohteensa ovat toisaalla. Toisinaan lumeton tai jäätön talvi siirtää harjoittelua seuraavaan vuoteen.
Nyrkkisääntöön voisi siis lisätä muutaman reunaehdon. Jos lapsi on kovin arka, ei häntä kannata liian nuorena ainakaan pakottaa jäälle, vaan ennemminkin antaa aikaa rauhassa tutustua uuteen asiaan. Toisaalta — se toinen reunaehto — jokaisen taidon oppimisessa on tietty (yksilöllinen) herkkyysikä, jota ehdottomasti kannattaa hyödyntää minkä tahansa uuden taidon oppimisen kohdalla, olkoon se sitten hiihtäminen, luisteleminen, pyörällä ajaminen, uiminen tai lukeminen. Uuden taidon oppiminen vaatii aina paljon toistoja ja kannustusta niihin, mutta oikeaan herkkyysikään ajoitettu harjoittelu sujuvoittaa oppimista huomattavasti.
Meidän nelivuotias on melko motorinen tapaus ja pallon potkiminen heti kävelemään oppimisen jälkeen, on taatusti kehittänyt tasapainoa. Hän on kuitenkin myös arka. Kuopus saikin luistimet ensimmäistä kertaa jalkaansa nyt loppiaisena. Vähän jännitimme, pettääkö rohkeus, mutta ihan turhaan.
— Isä, älä pidä musta kiinni!
Totta, niinhän sitä parhaiten oppii, kun itse harjoittelee. Kuopus oli selkeästi valmis oppimaan luistelun saloja. Pysyi hyvin pystyssä, aluksi toki käveli eteenpäin. Kaatuessaan nousi omatoimisesti ja aivan “oikein” ylös ja jatkoi kulkuaan. Osasi kääntyä toiseen suuntaan ja kun se kaikki oli koettu, kuului:
— Mä haluan mailan!
Lapsella on monesti epärealistiset käsitykset taidoistaan ennen ensimmäistä kokeilukertaa. Hän on saattanut nähdä jonkun luistelevan ja kuvittelee, että itsekin vain lähtee liukumaan.
Lasta ei kannata latistaa, mutta olen aina pitänyt tärkeänä sitä, että olen lapselle rehellinen asiassa kuin asiassa. Nytkin kerroin, että jää on liukas ja että sä kaadut varmasti. Kaikki muutkin ovat kaatuneet ja kaatuvat yhä, isä ja äitikin kaatuvat. Se ei haittaa, sä opit koko ajan paremmaksi, kun harjoittelet.
Ensin siis harjoitellaan kaatumista ja takaisin ylös nousemista. Siitä voi tulla jopa hauskaa. Lisäksi harjoitellaan ihan vaan paikoillaan seisomista, paikallaan kävelemistä ja vähitellen eteenpäin kävelemistä. Tällaista tuntumaa luistimiin voidaan ottaa myös sisätiloissa maton päällä seisten ja kävellen.
Vähitellen aletaan etsiä oikeaa luisteluasentoa, joustetaan polvista ja lähdetään “potkimaan” sivuille. Kun harjoitteluun ottaa mukaan leikkimielisyyttä ja leikkejä, lapsi alkaa oppia kuin huomaamatta ja uuden opettelusta tulee kivaa.
Kautta aikojen lapset ovat myös oppineet mallista ja isompien perässä pysyminen on ollut hyvä motivaattori. Samalla isot ovat saaneet iloita opettajan roolista. Kaikki saavat ja kaikki antavat. Oppiminen on luonnollinen asia.
Mikäs sen mukavampaa kuin yhdessä veljen kanssa pelaaminen. Kun kiekko karkaa vähän kauemmas, oppii kuin varkain lisää luistelutaitoa, koska kiekkohan on pakko saada takaisin. Parhaiten meitä jokaista ohjaa oppimaan sisäinen motivaatiomme — halu oppia uutta!
E V Ä S T A U K O
Oppimisen iloa ja uusia elämyksiä talviliikunnan parissa!
Ps. Ohuet tupsuttomat merinovillapipot (kuvien pipot on PoPin) sopivat hyvin kypärän alle. Toisena hyvänä vaihtoehtona on ohut kypärälakki esim. Ruskovillalta tai Kivatilta.