Kaupunkivaatteet

Näiden kuvien ottamisen aikaan, olimme lähdössä katsomaan kaupungin uusia jouluvaloja. Olen pienestä asti opettanut lapsille, että eri tilaisuuksiin, eri menoihin ja eri paikkoihin pukeudutaan eri tavoin. Voi kuulostaa todella turhamaiselta, mutta enhän itsekään lähde verkkareissa juhliin tai juhlamekossa lenkkipolulle. Lasten kanssa toki pitää huomioida myös käytännöllisyys eli esimerkiksi sään mukaan lämpimästi pukeutuminen menee estetiikan edelle. 

Kaupunkihousuiksi sopivat hyvin siistit farkut, sammarit tai chinot. Niillä pärjää myös pikkupakkasilla, kun laittaa alle vaikkapa merinovillapitkikset tai ihan peruspuuvillaisetkin käy. Neuleet ovat aina perussiistejä vaatteita ja käyvät hyvin sekä arkeen että juhlaan.  

Hieman pidemmän mallinen parkatakki käy hyvin kaupunkitakiksi, koska se lämmittää myös peppua ja reisiä, jos jalassa on ohuemmat housut. Toppahaalarissa tai -housuissa tulisi helposti kuuma, jos tarkoitus on kulkea kaupasta toiseen lyhyillä piipahduksilla ulkokautta seuraavaan kauppaan. Takki on myös helppo avata ja sulkea vaihtuvan lämpötilan mukaan. Meillä koululaiset käyttävät useimmiten näitä samoja parkatakkeja kera toppahousujen arkipäivisin koulussa, joten varsinaisesti erillistä kaupunkitakkia ei edes tarvita. Toisaalta pikkupojilla on käytössä kotipihaleikeissään haalarit eli asuja on joka tapauksessa kaksi. Jos haluaa hankkia lapselleen vain yhden takin, suosittelen parkamallista takkia, koska se käy arkikäytön lisäksi myös siististä takista vaikkapa kaupungille, konserttiin ja juhliin. 

Meidän teinit ovat jo vuosia kulkeneet koulumatkansa läpi vuoden pyörällä. Harvemmin he kuitenkaan laittavat matkaksi toppahousuja, joten silloinkin parkatakki on ollut hyvä ratkaisu. Esimerkiksi Helly Hansen ja Didrikson tarjoavat hyvän hintalaatusuhteen teinien ja nuorten aikuisten kokoluokissa. Veden- ja tuulenkestävyys ovat ehdottoman tärkeitä ominaisuuksia. 

Kun on pienestä asti oppinut ”pukeutumiskoodin”,ei siitä aiheudu lähtiessä mitään ylimääräistä hässäkkää. Pikkupoikien kaupunkifarkut ja sammarit odottavat yleensä aina tietyssä paikassa alakerran kodinhoitohuoneessa  valmiina seuraavaa käyttöä varten ja pojat osaavat ne itse sieltä hakea. Saattaa kuulua vain kysymys, että laitetaanko me kaupunkifarkut ja perään, että mitkä paidat. Housuja harvemmin tarvitsee kertakäytön jälkeen pestä, mutten tykkää viedä ”puolipitoisia” vaatteita takaisin vaatehuoneeseenkaan täysin puhtaiden vaatteiden sekaan, joten tämä ratkaisu on toiminut hyvin. Housurepertuaarin ei myöskään tarvitse olla suuri, yhdetkin riittävät, kun niitä käyttää vain tiettyihin tarkoituksiin.

Kolme neljä vuotta sitten alkoivat tuubihuivit tulla myyntiin ja ilahduttavaa oli se, että niitä tehtiin myös pojille sopiviksi. Koska tykkään tehdä käsitöitä ajattelin, että tekisin itse pikkupojille tuubihuivit meille sopivissa väreissä. Aluksi piti selvittää miten pitkä huivista pitäisi tehdä, että se menisi sopivasti lapsen kaulan ympäri kahteen kertaan. Googlaamalla löytyi vastaus eli oikea pituus on noin 100cm olettaen, että materiaali hieman joustaa. Pojille sopivan pintaneuleen löytäminen olikin sitten hieman haasteellisempaa. Päädyin lopulta patenttineulokseen ja se on osoittautunut riittävän jämäkäksi ja myös riittävän ”poikamaiseksi”. Sopivan eli riittävän paksun, mutta ei kutittavan, langan löytämisessä oli myös oma haasteensa. Päädyin lopulta Ripaus tunnelmaa -blogin suosituksesta Eco Alpaca -lankaan. Ensimmäisenä tein syksyllä 2015 nuo kuvissa näkyvät vaaleansiniset tuubihuivit. Langan väri on mielestäni täydellisen kaunis vaaleansinisen sävy. Lanka on todella pehmeää ja melko paksua eli tuubihuivit syntyivät nopeasti. Käytössä huomattiin kuitenkin pieni haaste materiaalin suhteen, nimittäin siitä irtoaa tosi paljon ”karvaa”. Ehkä hellä pesu tai kostutus saattaisi auttaa asiassa, mutta en ole uskaltanut tehdä sitä huopumisen pelossa. Muita vinkkejä? Näitä ensimmäisiä tuubihuiveja neuloessani yllätyin, miten kapeat niistä lopulta pitääkään tehdä. Eihän pienen lapsen kaula toki mitenkään pitkä ole. Kuopuksen huivista tein hieman kapeamman kuin isompien pikkupoikien. Paksulla langalla parikymmentä silmukkaa ja allekin (riippuu toki langasta) riittää vallan mainiosti leveydeksi.

Vuosi näiden tuubihuivien teosta, löysin ensimmäisen kullanarvoisen Klompelompe-kirjan, jonka ohjeella tein huiveihin sopivat Vesselimyssyt Dropsin Babymerino -langalla värinä vaalea taivaansininen 24. Myöhemmin tein lankajemmastani löytyvällä Novitan paksulla kamelinruskealla Kelo-langalla toiset tuubihuivit (näkyvät mm. tässä ja tässä postauksessa) ja nyt on työn alla ohuemmat tummansiniset tuubihuivit Dropsin Babymerinosta Vesselimyssyn pintaneuloksella.

 

Kuvien tuotteet:
farkut Polarn o. Pyretin suoralahkeiset tummalla pesulla
puuvillainen raitaneule La Coqueta Kidsiltä kevään 2018 mallistosta
sukat La Coqueta Kids
Petit Bateaun hihattomat aluspaidat täältä
palmikkoneule KappAhlin Newbie-mallistosta syksyllä 2018
Gantin vauvapeitto
Mailegin pupu
Vesselimyssy ja tuubihuivi tekemiäni
parkatakit Polarn o. Pyret, kuopuksen takki veljien vanha
nilkkurit Timberland ja Jacson

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.