Talvihaalarit

Olen ottanut nämä kuvat jo kauan sitten, ensilumen aikoihin. Silloin kun otettiin talvihaalarit käyttöön. Haalarit ovatkin vilahtaneet jo useammassa aikaisemmassa postauksessa ennen tätä varsinaista haalaripostausta esimerkiksi tässä ja tässä.

Isojen poikien ollessa pieniä, kuuluivat Reiman haalarit parhaimmistoon. Oli tavallinen Reima, ReimaTec ja ReimaTec+. Silloin ei tunnettu midseasonsaleja eikä verkkokauppoja. Alennettuja tuotteita oli saatavilla juhannuksen ja joulun jälkeen. Jos et ollut onnistunut hankkimaan seuraavan talven haalaria (tai arvioimaan kokoa oikein) joulun jälkeisestä alennusmyynneistä, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi ostaa normaalihintainen haalari, ellet sitten sattunut pääsemään vaikkapa tehtaanmyymälään tekemään löytöjä. Toisinaan isompien ketjujen kanta-asiakastarjoukset saattoivat laskea hintaa 20 prosentilla.

2000-luvun alkupuolella Reiman haalarit olivat sinipunaisia tai punasinisiä. Jep, samat värit jompi kumpi väri isommalla pinnalla. Laatu oli joka tapauksessa kohdillaan ja vesipilarit pitivät lapsen kuivana ja muu materiaali lämpimänä. Jossain vaiheessa laatu kuitenkin muuttui. Se tyypillinen juttu, kun siirretään tuotanto ulkomaille: hinta nousee, laatu laskee. Aloin vähitellen tähyillä muita merkkejä. Ensin tuli Travallen Remu, joka lupasi, ettei enää tarvita erillisiä sadevaatteita ja niin todellakin oli. Cordura-housut olivat ihan parhaat kulutuksenkestoltaan ja meillä on niitä yhä käytössä veljien vanhoina. Remun jälkeen tuli astetta kalliimpi Ticket to heaven. Hetken nikoteltuani (sitä hintaa) ja jonkin alekampanjan aikoihin (silloin, olikohan vuosi 2009, niitä alkoi jo olla) päätin kokeilla ja jäin koukkuun. Vaikka olenkin aina lähtökohtaisesti suosinut yksivärisiä ulkovaatteita, koska niihin on helppo yhdistellä muita värejä, valloitti Ticket tähdillään tällaisen poikalasten äidin. Kerrankin jotain kivaa pojille! No, tähtien rinnalla varmasti kautta aikojen suurin haalarisuosikkini on kuitenkin ollut Ticketin suklaanruskea talvihaalari.

Seuraavaksi muuttui tilanne Ticketin suhteen. Se oli aika yllätys. Jälleenmyyjät vähenivät Suomessa, samoin valikoima, eikä tutusta tanskalaisesta verkkokaupasta voinut enää tilata tuotteita. Taas piti tähyillä kohti muita merkkejä. Päädyin Polarn o. Pyretin ulkovaatteisiin. Laatu on niissä tosi hyvä, mutten aina tykkää heidän väriyhdistelmistään. Jos ulkovaatteiden väriyhdistelmä on erikoinen tai ylipäätään kaksivärinen, tulee sen käyttö normaalia kalliimmaksi, koska se vaatii seurakseen aivan tietyt ja tietynväriset asusteet, jotka eivät sitten välttämättä sovi minkään muun vaatteen kanssa tai myöhemmin käytettäväksi.

Talveksi 2016 – 2017 piti saada jälleen pikkupojille haalarit. Kuopukselle oli valmiina jo kahden veljen käyttämä Ticketin ihana tähtihaalari tummansinisellä pohjalla ja beigeillä tähdillä. Täysin sama haalari isommassa koossa löytyi myös keskiveljelle yhdestä facebook-kirppariryhmästä käyttämättömänä.

Toiseksi nuorimmalle ei tuntunut löytyvän haalaria millään. Tilasin jostain verkkokaupasta kehutun Didriksonin haalarin, mutta palautin sen. Se oli ainakin meille aivan liian leveä malliltaan. Vietin monta iltaa koneella tutkimassa haalaritarjontaa ja sain jopa mieheni mukaan siihen puuhaan. Hän se taisi lopulta ollakin, joka ehdotti Reiman testivoittajahaalari Stavangeria. Hinta oli hurjat 160 euroa, mutta pienen odotuksen ja ”kyttäämisen” jälkeen, onnistuimme löytämään oikean koon sopivampaan hintaan.Täytyy kyllä myöntää, että suhtauduin Reimaan hyvin skeptiseksi eikä suhtautumistani helpottanut se, että  haalari tuntui melko ohuelta.  Koska se kuitenkin istui hyvin päälle eikä parempaakaan vaihtoehtoa ollut tarjolla, päätin antaa Reimalle vuosien tauon jälkeen uuden mahdollisuuden.

Mahdollisuus oli niin kannattava, että seuraavana vuonna tilattiin Stavangerit pojille numero kolme ja neljä.  Meidän pojat ovat aina tykänneet käyttää haalareita ja pikkukoululaisina olenkin yleensä hankkinut takkihousutyhdistelmän lisäksi myös haalarin (tai sellainen on löytynyt veljen vanhana) kotipihaleikkeihin. 

Täksi talveksi ekaluokkalainen sai jo kolmannen peräkkäisen Stavangerinsa, kolmasluokkalaiselle sopii vielä juuri ja juuri viime vuotinen haalari. Hänellä on käytössä koko 140cm, joka on Stavangerin suurin saatavilla oleva koko. Kuopus sai myös omansa. 

Lumenaurausleikkien jäljiltä kaikki haalarin alla olevat sisävaatteet ovat aina olleet täysin kuivat. Vaikka haalari tuntuu käteen ohuelta, niin ainakaan meidän pojista kukaan ei ole koskaan palellut siinä. Kovemmilla pakkasilla olemme laittaneet väliin ohuen merinovillahaalarin, mutta silloin on tullut melkeinpä hiki. Tykkään haalarin yksinkertaisesta ja pelkistetystä ulkoasusta. Tummansiniseen väriin on lisäksi helppo yhdistää lähes mitä tahansa muuta väriä asusteiden muodossa. Väri sopii mielestäni yhtä hyvin tytöille ja pojille. Karvahuppu on ihana yksityiskohta, josta lapsetkin kovasti tykkäävät ja usein sitä käyttävätkin. Reiman haalareiden vahvuuksiin kuuluvat myös erikoisen hyvät jalkalenksut. Toki nekin joskus napsahtavat poikki, mutta ainakin minä olen saanut niitä vuosien aikana aivan ilmaiseksi uusia. En tiedä saako tänä vuonna, mutta tuskin ainakaan paljoa maksavat.

Pikkupoikien hanskat ovat myös Reiman mallistosta. Kuopuksella on kinnasmalliset ja alakoululaisilla sormikasmalliset. Olisin halunnut koulupojille tummansiniset hanskat, mutta niitä ei ollut saatavilla. Sama ongelma näkyy muuten myös ulkohousujen kohdalla. Vaikka myynnissä olisikin tummansinisiä takkeja, niin housuja saa vain mustana. Itse en tykkää mustasta väristä muutenkaan, mutten varsinkaan tummansinisen ja mustan liittona. Jotenkin pidän niitä toisensa korvaavina väreinä, en väriparina. No, tässä tapauksessa laatu kuitenkin vei voiton väristä. Reiman hanskoja meillä on käytetty pian 20 vuotta ja niiden laatu on pientä notkahdusta (huonolaatuiset vuodet) lukuunottamatta säilynyt hyvänä. Reiman hanskat voittaa omassa vertailussani (18 vuoden ajalta) ainoastaan Rasavilin Peukalopotti kinnasmalliset hanskat. Niiden hintalaatusuhde on loistava ja ne istuvat todella hyvin lapsen käteen. Ne on helppo pukea, ne ovat lämpimät ja pitävät vettä.

Kun nyt lähdin kehumaan, niin kehunpa samalla myös kuopuksen päässä olevan Kivat-merkkisen kypäräpipon. Niistäkin minulle on reilu 18 vuoden kokemus omien lasteni käytössä ja yhä voin niitä lämpimästi suositella. Meillä on ollut Kivatin lakkeja vuosien varrella useassa eri mallissa ja värissä. Käytetyimpiä ovat olleet ihan peruskypäräpipot sekä välikausi- että talviversiona. Talvikypärälakin päällinen on villaa ja vuoriosa puuvillaa. Välissä on paksumpi vuoriosa, jota on vahvistettu erityisesti korvien kohdalta. Jos lakista ottaa oikean koon, se ei valu silmille eikä muutenkaan käänny eikä väänny minnekään. Lakki suojaa loistavasti talven tuulilta ja viimoilta, sekä purevilta pakkasilta eikä erillistä huivia tarvita suojaamaan kaulaa. Koska en ole löytänyt kotikaupungistamme meille sopivia värejä ja malleja, olen monen vuoden ajan tilannut toivomani pipot Miraakkelista Tampereelta

Kaikkea en kuitenkaan voi kehua. Kuten jo tässä postauksessa vihjasin, niin pojille kenkien löytäminen erityisesti koissa 35 – 39 on erittäin haasteellista. Tästä johtuen alakouluikäisille oli tänä vuonna vaikea löytää hyviä talvikenkiä. Kuopuksella on käytössä aivan parhaat Kavatin nahkasaappaat, jotka pitävät vettä, ovat lämpimät ja ne on helppo pukea jalkaan. Päätimme kokeilla ensimmäsitä kertaa Merellin talvikenkiä, joille luvattiin vedenpitävyys. Toisin kuitenkin kävi. Ei ole sellaista lumileikkiä, etteikö alakoululaisten sukat olisi kastuneet. Täysin turhat kengät siis. Jouduttiin tilamaan uudet eri merkiltä ja nämä siirtyivät odottamaan reklamaatiota. Sinänsä harmi, sillä pojat tykkäsivät kovasti näistä kengistä. Vikingin goretexejä meillä on ollut monina vuosina, mutta niiden tarroissa on alannut olla vikaa. Päädyttiin tilaamaan Reiman kengät. Vielä ei ole niistä tarjota käyttökokemusta. Kunpa nyt olisivat niin hyvät, että pojat pärjäisivät tämän talven.

Kertokaa ihmeessä millaisia kenkiä  teidän poikanne käyttävät koon 32 jälkeen tai kokoon 40 asti!

Ps. Plasto, jos luet tämän, niin olkaa kilttejä ja valmistakaa varaosiksi myyntiin kuorma-autojen lavoja! Tuntuu todella turhalta ostaa pelkän lavan haljetessa aina kokonaan uusi kuorma-auto.

2 comments

  1. Janni says:

    Siis aivan mahtava tuuri, että olet löytäny laadukkaat haalarit kaikille!
    Tämä teksti myös kannustaa motivoimaan omaa alakouluikäistä haalarin käyttöön! Ensimmäisillä luokilla meni vanhasta tottumuksesta, mutta vielä kun koko on sopiva, niin se olisi ihan super talvivaate! Meillä rukkaset kelpaavat sormikkaita paremmin, koska ovat lämpöisempiä ja nopeampi sujautta käteen!
    Ja blogisi on ihana, sekä tekstit että kuvat, kiitos että tuotat laadukasta sisältöä!

    • Miia says:

      Kiitos kannustavasta kommentistasi! Nyt tiedän, etten täällä turhaan yksikseni höpise 🙂 Kokemuksella koululaisista, voin sanoa, että haalari on alaluokille jopa järkevämpi kuin takki&housut -yhdistelmä, koska silloin ei tarvitse alkaa käydä kinastelua ulkohousujen pukemisesta ja muutenkin haalari on erillisasua nopeampi pukea. Olen myös kuullut vanhemmista, jotka ovat keskenään sopineet, että täksi vuodeksi kaikille ostetaan haalarit. Sekin on ollut hyvä motivaattori haalarin pukemisessa, kun ”muillakin” on. Toisaalta, jos perhe haluaa hankkia vain yhden talvivaatesetin, niin silloin koululaisella varmasti ”voittaa” takki&housut -yhdistelmä, koska on paljon paikkoja, jonne voi mennä ilman ulkohousuja (kauppareissut ym.) Ja toi onkyllätotta, että rukkaset on usein helpompi pukea ja monesti myös lämpimämmät. Meillä teiniväestö suosii joko ihan lapasia tai sitten kunnon nahkakintaita. Toivottavasti onnistut motivoimaan lapsesi vielä haalarinkäyttöön. Ellei muuten, niin edes kotipihaleikeissä. Mukavia talvipäiviä teidän perheeseen!

Vastaa käyttäjälle Janni Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *