Silittäminen

Kun olin pieni, äitini silitti aina kaikki vaatteet ja muut tekstiilit. Siihen aikaan oli lapsilla määrällisesti huomattavasti vähemmän vaatteita kuin nykyään. Kouluvaatteet vaihdettiin kotiin päästyä kotivaatteisiin. Vaatteet saatettiin pestä illalla ja silittää aamulla jälleen käyttövalmiiksi. En tiedä silittivätkö siihen aikaan kaikki äidit vai vain osa, kuten tänäkin päivänä. 

En voi sanoa, että silittäminen olisi intohimoni tai että nauttisin siitä erityisesti, vaikka toisinaan ulkopuolisesta saattaa siltä tuntuakin. Pyykin peseminen sen sijaan saattaakin olla, mutta siitä pitää tehdä joskus ihan erillinen postaus.

Silitän lähes kaikki meidän seitsemänhenkisen perheen pyykit. Mies silittää pääasiassa itse kauluspaitansa, minä silitän ne vain, jos jää aikaa muulta silittämiseltä. Silitän myös lakanat ja keittiöpyyhkeet. Voitte arvata,että silitysurakka ei milloinkaan ole kovin pieni, mutta se on omaa valintaani.

Aivan kuten muissakin tehtävissä — etenkin jos ne eivät ole niin mieluisia — auttaa tehtävän pilkkominen pienempiin osiin. Sama keino tepsii siis myös vaikkapa siivoamiseen, koulutehtävien tekemiseen, työprojektien valmiiksi saattamiseen jne. Yleensä jaan jäätävän puhtaanpyykinvuoren osiin. Käännän pyykit pesun jäljiltä oikein päin (pesen ne nurin, osan toki silitänkin nurin) ja siinä samalla jaan ne pinoihin tietyllä logiikalla: 1. yöpuvut, 2. housut ja shortsit 3. trikoopaidat, jotka useimmiten erittelen vielä lyhyt- ja pitkähihaisten pinoihin tai alus-t-paitoihin ja päällipaitoihin, 4. collegepaidat ja hupparit, 5. neuleet,
6. mekot, 7. kauluspaidat ja 8. lakanat ja keittiöpyyhkeet sekä liinat. 

Silitysjärjestys on useimmiten sama kuin lajittelujärjestyskin. Ensin silitän yöpuvut. Yöpukujen yläosissa ja alus-t-paidoissa voisi hyvin fuskata ja jättää tuon tähtiyökkärikuvien ensimmäisen silitysvaiheen kokonaan pois. Hihaa ei tarvitsisi silittää auki, koska keskisauma tuskin yöllä haittaa ketään eikä se näy päällipaidan alla olevasta aluspaidasta minnekään. Yritän joka kerta muistuttaa itselleni tästä ”oikotiestä”, mutta muutaman yrityksen jälkeen huomaan jälleen silittäväni hihasauman auki. Turhuutta on monenlaista.

Sitä mukaan kun silitän, myös viikkaan vaatteet valmiiden pinoihin. Viikkaustapa riippuu vaatteen säilytyspaikasta. Esimerkiksi pikkupoikien yökkäreitä säilytetään alakerrassa ja ne viikkaa tällä tavalla ”perinteisesti”. Pyjamahousut laitan paidan sisälle. Henkarivaatteet esim. kauluspaidat ripustan suoraan henkareille, jossa ne pysyvät suorina ja joilla ne on helppo kuljettaa kaappeihin. Isojen poikien vaatekaapin koreihin menevät vaatteet viikkaan myös ”perinteisesti”, mutta isomman kokonsa vuoksi hieman kapeammin kuin kuvien pyjamapaidan. Pikkupoikien vaatehuoneen laatikoihin menevät vaatteet puolestaan pystyviikkaan.

Ensin silitän tavalliset trikoopyjamat ja sitten ”nappiyökkärit”. Silitän yökkärit yleensä ensimmäiseksi siksi, että pikkupoikien yökkäreitä säilytetään alakerrassa, jolloin saan ne saman tien paikoilleen (mikäli silitän alakerrassa) ja viemästä tilaa muulta pyykiltä.

Yöpukujen jälkeen on vuorossa housujen silittäminen. Tämä puolestaan johtuu siitä, että ne on nopea ja helppo silittää muutamalla vedolla sen kummemmin niitä kääntelemättä ja taitoksia etsien. 
Tällä silittämisen pilkkomisella voi hieman myös huijata itseään, sillä silloin voi suoda itselleen välipalkintoja onnistuneesta osasuorituksesta. Tuleehan sitä nyt hyvä mieli, kun voi todeta, että nyt on kaikki housut ja pyjamat silitetty. Enää paidat ja lakanat jäljellä! Jep, ne työläimmät…

Seuraavaksi silitän valkoiset aluspaidat eli t-paidat ja hihattomat paidat. Valkoinen aluspaita kuuluu miehistön vaatekaapin kulmakiviin. Pikkupojat tykkäävät käyttää enemmän hihattomia aluspaitoja, isommat puolestaan lyhythihaisia. 

Laadukkaimmat merkit mielestäni ovat jo aiemminkin esille tulleet Petit Bateau ja Polarn o. Pyret. Harmikseni Polarn o. Pyret ensin muutti hihattoman aluspaidan mallia huonommaksi ja pian sen jälkeen ne poistuivat kokonaan valikoimista ainakin valkoisina. Niitä toivoisin uudelleen mallistoon, koska ne ovat laadukkaita ja ainakin meidän perheessä niille riittää käyttöä vielä vuosiksi eteenpäin. Esikoisen ensimmäisiä hihattomia aluspaitoja on yhä käytössä kuopuksella. Ne ovat Schiesser-merkkisiä. Olen ostanut ne Stockmannilta. 

Isoilla pojilla ja miehellä on ollut käytössään monien eri vaatemerkkien valkoisia t-paitoja. Suomesta en ole löytänyt Petit Bateaun miesten malliston vaatteita, joten niitä isot ovat päässeet käyttämään vain hihattomina ja nekin olen tilannut ulkomailta. Laadussa ei ole valittamista. Jostain alennusmyynnistä olen onnistunut löytämäänn POP:in S-koon valkoisia t-paitoja, harmi ettei niitäkään enää löydy mallistosta, sillä laatu on ollut hyvä. Huonolaatuisen trikoon tunnistaa viimeistään ensimmäisen pesun jälkeen, kun paidan sivusaumat kiertävät. Silittäessä sitä ei voi olla huomaamatta. Mielestäni laadukkaan alusvaatteen tulee kestää 60 asteen pesua. Stockmannin myymät Cap Hornin valkoiset t-paidat ovat olleet hintalaatusuhteeltaan melko hyviä, Bodyguardeista en kuitenkaan voisi sanoa samaa. 

Neulepaidoista tulee ihanan pehmeitä silityksen jäljiltä.

Koska silitän yleensä yhtäjaksoisesti useita tunteja, minulla on käytössä iso höyrysilityslauta ja isolla vesisäiliöllä varustettu silityskeskus. Meillä on myös tavallinen höyrysilitysrauta ”pikasilityksiä” varten, mutta se olisi uusinnan tarpeessa. Jos jollakin on vinkata kestäviä höyrysilityslautoja, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan. Paras olisi sellainen, joka kestää hyvin kosteutta ja joka olisi pinnaltaan suuri.

Miksi sitten silitän? Miksen vain viikkaa kuivia vaatteita suoraan narulta kaappeihin? Ensiksikin: Olen turhamainen. Voisin varmasti käyttää tuon silitykseen kuluvan ajan johonkin muuhunkin. En vain pysty olemaan silittämättä. En pysty käyttämään ryppyisiä vaatteita, lakanoista puhumattakaan. Mielestäni on myös huomattavasti helpompaa ottaa illalla tai aamulla kaapista valmiiksi silitetyt vaateet esille kuin alkaa silittää niitä joko illalla väsyneenä tai aamukiireessä. Toiseksi — ja tämä on edellistä painavampi syy silittämiselle — silittäminen viimeistelee vaatteen pesu- ja huoltokaaren. Näin allergiaperheessä se on erittäin tärkeää, sillä silittäminen sitoo vaatteen ”irtokuidut” kiinni vaatteeseen. Ymmärrätteköhön mitä tarkoitan? Vaatteesta tulee samalla pehmeämpi ja ihoystävällisempi kun ilman silittämistä. Väitän myös, että silittäminen yhdessä vaatteelle sopivan pesuohjelman kanssa lisäävät vaatteen käyttöikää. 

Paitsi että allergikkona hyödyn silittämisen tuomasta lopputuloksesta tekstiilissä, niin toisinaan silittämisessä on myös haasteensa. Silityspöly saattaa aiheuttaa allergista nuhaa ja kosteus (höyry) kuivattaa entisestään kuivat ja haavaiset kädet. Siihen olen onneksi löytänyt avuksi puuvillahanskat.

Toisinaan on mukava silittää samalla Netflixistä hyvää sarjaa seuraten. Toisinaan taas on mukavampi kuunnella vain omia ajatuksiaan.

Kesäisin silitän monesti ulkona, takapihan patiolla. Silloin täytyy vain muistaa suojata silityspinot auringonvalolta, ettei kohtaa ikäviä haalistumia.

Yleensä pesen pyykkiä perjantaisin ja lauantaisin (tämä vaatii ihan oman postauksensa), jolloin sunnuntaista tulee luonnollinen silityspäivä. Vaikken siitä erityisemmin pidäkään, on silitysmaratoneissa puolensakin. Silloin voin luvan kanssa olla omissa ajatuksissani ja latautua tulevaan viikkoon. Palkinnon saan siitä hetkestä, kun huikkaan pojat hakemaan kukin oman valmiin vaatepinonsa ja viemään silitetyt vaatteet paikoilleen. Palkintona on myös jokainen arkipäivä, jolloin vaatteet on helppo valita valmiiksi pestyistä, silitetyistä ja viikatuista. 

Silitätkö sinä pyykkejä? Kaiken vai osan? Nautitko silittämisestä vai onko se sinulle pakkopullaa? Jos silität vain osan pyykeistä, niin mitkä? 

Joululomalla olen yrittänyt purkaa silityspinojani pienissä erissä, mutta koska olen samalla pessyt myösuutta pyykkiä, ei pinot tunnu millään hupenevan.  Vielä on pari päivää aikaa ryhdistäytyä ja saada ainakin puhtaan ja silitetyn pyykin osalta arkeen hyvä startti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.